Joskus sitä miettii, että onko opettaja ainoa läheinen instanssi ihmisille yhteiskuntaan? Sossuja ei näe vaan kaikki hoidetaan postitse, terkkarin henkilökuntaa nähdään harvoin, työkkärissä ei käydä jne.

Minulle on opettajana köyhemmällä asuinalueella (paljon rikkinäisiä perheitä, työttömyyttä, vuokrataloja) soitettu kaikenlaisista ongelmista. Kysytty neuvoa rahaongelmiin, itketty huonoa elämäntilannetta ja onpa eräs vanhempi soittanut minulle paniikissa myöhään illalla, kun pelkää puolisoaan. En koe noita puheluita pahana. Enemmänkin mietin, että olenko oikeasti näiden ihmisten elämässä ainoa virkamies, joka on niin lähellä, että kehtaa soittaa neuvoa. Että paniikkitilanteessa tulee mieleen ensimmäisenä soittaa lapsen opettajalle?

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu