Mistä syystä olet ollut jollekulle kateellinen?
Kommentit (32)
Toisen suosiosta ja siitä että on paljon kavereita ja ihailijoita. Itse olen yksinäinen erakko.
Olin nuorena opiskelijana älyttömän kateellinen, siis toksisen kateellinen, ihmisille jotka tekivät ja saivat paljon aikaan asioita ja joiden elämä oli täynnä tekemistä ja ihmissuhteita. Minulla ei ollut mitään todellista estettä miksi minulla ei olisi ollut samaa kuin muilla, mutta kuvittelin että muut vain saavat elämässä asioita mitään tekemättä ja minä jään paitsi.
Kun 28 vuotiaana sain lapsen ja lähdin opiskelemaan uudelleen ja tekemään valtavasti töitä omien unelmien eteen, ja ujous karisi, huomasin etten enää ole läheskään yhtä kateellinen muille. Tajusin että voin saavuttaa omia unelmia isolla työllä ja on idioottimaista olla kateellinen niille jotka ovat saavuttaneet jotain työteliäisyydellä. Huomaan että nyt moni on minulle kateellinen samalla tavalla kuin olin itse nuorena. Muut kuvittelevat että olen saanut kaiken helposti ja pelkällä hyvällä tuurilla.
En jaksa olla kateellinen kellekään. Minä olen mikä olen, ja näin on ihan hyvä.
Parisuhteista ja seksistä olen kateellinen, alkaa todella ärsyttämään kun joku kertoilee vilkkaasta menneisyydestään kun itseltä on jäänyt välistä aika lailla.
Olen kateellinen nuoruudenkaverilleni, joka elää miehensä tuloilla ja voi joka käänteessä tuoda esille sen miten on taas pakko matkustaa saadakseen hengittää enemmän kuin Suomessa. Hänen elämänsä olisi minulle ok, mielenkiintoistakin kuunnella, jos hän vain lopettaisi vertaamasta Suomessa elämistä vaikkapa toisen maan elämään heidän siellä omistamassaan asunnossa. Hän vetää joka puheessaan överit maailmankansalaisuudestaan ja päälle liimattuun hienostuneisuuteensa, johon ei oikein osaa sanoa/reagoida mitään takaisin. Joskus tulee tunne, että hän nimenomaan haluaa kaivaa ihmisistä kateutta elämäänsä kohtaan? Välillä on haastavaa katsella aika hömppiä somepäivityksiä matkoista. Tekisi mieleni sanoa, etteivät meidän ikäiset päivittele enää tuossa tahdissa joka aamiaista joka matkalta etenkin kun matkustaa niin älyttömästi.
Olen kateellinen taitaville ihmisille. Lisäksi olen kateellinen hyvästä elämänhallinnasta. Olen diagnosoimaton ADD-tyyppi, ja olen hakannut samoissa asioissa päätäni petäjään koko elämäni ajan. Juonipaljastus: en tule koskaan hoitamaan asioita kunnolla, vaikka kuinka teen sen ryhtiliikkeen.
(En ole kateellinen pahansuovasti, vaan ihaillen.)
Olen kateellinen terveille ihmisille, olen 1 tyypin diabeetikko.
Oon kateellinen näille somessa näkyville naisille jotka ovat syntyneet miehiksi ja hommanneet itselleen rinnat. Tää kateus ei pistä läheskään yhtä pahasti jos toisella naisella on kauniit rinnat. Tiedän, tosi typerä ja vinoutunut ajatus. Omissa rinnoissani ei ole kirjaimellisesti kuin nisät. Haluaisin mennä leikkaukseen mutta komplikaatiot (kuten se miten imetys sujuisi) pelottavat niin paljon etten ole vielä uskaltanut.
Isot tissit. T. katkera a-kuppinen lauta
Olen kateellinen pikkusiskolleni siitä miten hän saa niin erilaista kohtelua isältäni kun mitä minä sain ja edelleen saan.
Mm silloin kun vielä asuin isäni luona siskon ei tarvinnut tehdä melkein mitään kotitöitä paitsi siivota oma huone ja sekin harvoin kunnon metakan jälkeen. Nykyään siskon poikaystävä saa käydä ja hän saa mennä poikaystävälle vapaasti, mutta silloin kun asuin isäni luona en saanut mennä edes viikonlopuksi kaverille yöksi pelaamaan (koska kaveri eri sukupuolta kuin minä) oikeesti siis pahin asia mitä me oltaisiin tehty oltais valvottu ja pelattu sikana. Tuoreimpana tapauksena isä osti pikkusiskolle yli 250€ design talvitakin?! Siskohan kasvaa vielä ja on vielä teini mitä hittoa oikeesti. Itse hyvällä tuurilla sain saman ikäisenä edes 40€ takin halpa-hallista joka ei lämmittänyt paljoa mitään.
Nykyään isän kanssa ne harvat kerrat kun voidaan keskustella asiallisesti puhuu ja kyselee hän vain minun autostani
Olisi kiva taas jutella ihan normaalistikin isä...
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen pikkusiskolleni siitä miten hän saa niin erilaista kohtelua isältäni kun mitä minä sain ja edelleen saan.
Mm silloin kun vielä asuin isäni luona siskon ei tarvinnut tehdä melkein mitään kotitöitä paitsi siivota oma huone ja sekin harvoin kunnon metakan jälkeen. Nykyään siskon poikaystävä saa käydä ja hän saa mennä poikaystävälle vapaasti, mutta silloin kun asuin isäni luona en saanut mennä edes viikonlopuksi kaverille yöksi pelaamaan (koska kaveri eri sukupuolta kuin minä) oikeesti siis pahin asia mitä me oltaisiin tehty oltais valvottu ja pelattu sikana. Tuoreimpana tapauksena isä osti pikkusiskolle yli 250€ design talvitakin?! Siskohan kasvaa vielä ja on vielä teini mitä hittoa oikeesti. Itse hyvällä tuurilla sain saman ikäisenä edes 40€ takin halpa-hallista joka ei lämmittänyt paljoa mitään.
Nykyään isän kanssa ne harvat kerrat kun voidaan keskustella asiallisesti puhuu ja kyselee hän vain minun autostani
Olisi kiva taas jutella ihan normaalistikin isä...
Ai niin ja syy miksi hän ei voi keskustella asiallisesti on se, että olen homo.
-Rikkaille joiden ei tarvitse tehdä töitä ja voivat ostaa mitä haluavat.
-Luonnonkauniille naisille. Tunnen itseni rumaksi ilman meikkiä.
-Hoikille ja hyvävartaloisille, painin itse ylipainon kanssa ja laihduttaminen vie ikuisuuden.
N23