Miksi olen töissä ihan loppuunpalanut, vaikka työkaverit tuntuvat jaksavan?

Olet vajaakykyinen. No, ei tuo kauan kestä. Seuraava yt ja sun ei tarvii enää murehtia tilannettasi eikä jaksaakaan enää mitään.

Ei ole pelkoa työn menetyksestä. Ap

Minkälaista työ on ? Avaa vähän niin pystyy miettimään miksi se kuormittaa juuri sinua

Sen takia, koska ihmiset ovat erilaisia. Omaan jaksamiseen vaikuttaa kuormittavat tekijät vapaa-ajalla, töissä, sekä oma kyky kestää painetta. Huonoin kombinaatio on se, että kotona on kiireistä (lapset, parisuhde harrastukset), töissä liikaa tekemistä ja itsellä taipumusta stressaamiseen / masennukseen / mielenterveysongelmiin) ja muilla tilanne taas aivan toisenlainen. Onko sinulla mahdollisuutta vähentää stressiä kaikilla osa-alueilla ja mistä työstressisi johtuu? Koetko olevasi huonompi työssä kuin muut, hitaampi, vai miksi tilanne on pahin nimenomaan töissä? Voitko parantaa tilannetta pyytämällä muilta apua (parempi työkalujen tai prosessin hallinta), kouluttautua lisää vai onko työ vaan itsessään niin kuormittavaa, että sitä joko jaksaa tai ei?

Työ on kiireistä asiakaspalvelua, jossa tilanteita ei voi jäädä miettimään ja päätökset tehtävä nopeasti. Koko ajan huolehdittava monesta rinnakkaisesta asiasta. Keskeytyksiä jatkuvasti ja on siirryttävä nopeasti takaisin tehtävään, jossa oli. Keskittymistä herpaantumatta. Luonteeni on herkkä ja pohdiskeleva. Olen kai vain vääränlainen tähän hommaan. Ap

Vastasit jo omaan kysymykseesi, olet varmaan myös kovin tunnollinen ja oikeudentajuinen ? Sellaiselle kiireinen aspa-homma onkin raskasta. Älä syyllistä turhaan itseäsi väsymisestä

Kyllä, olen tunnollinen, ystävällinen, huolehtiva ja haluan kohdata ihmiset sydämellisesti ja aidosti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Työ on kiireistä asiakaspalvelua, jossa tilanteita ei voi jäädä miettimään ja päätökset tehtävä nopeasti. Koko ajan huolehdittava monesta rinnakkaisesta asiasta. Keskeytyksiä jatkuvasti ja on siirryttävä nopeasti takaisin tehtävään, jossa oli. Keskittymistä herpaantumatta. Luonteeni on herkkä ja pohdiskeleva. Olen kai vain vääränlainen tähän hommaan. Ap

No mulla se loppuunpalaminen johtui siitä, että periaatteessa olin samalla viivalla kollegoiden kanssa, mutta käytännössä minulla oli vetovastuu ja vastuu muiden ohjaamisesta ja pieleen menneiden asioiden korjaamisesta ja minä olin se, jolle tuotiin puhelin, vaikka olin myös se, joka vastasi tietokonehommista. Sydämellisyys ja aito kohtaaminen eivät tarkoita sitä, että palaa loppuun. Sen sijaan väärin järjestetyt työtehtävät ja työn tekemisen mahdollisuudet polttavat ihmisen.

Vastaaja 8, muuten hyvä, mutta kaksi vikaa lausetta älyttömiä. Koska sinulla oli niin, kenelläkään muulla ei voi olla toisin.

Sehän on täysin yksilöllistä, millaisen määrän kuormitusta kukakin kestää. Minä en kestänyt työssä, jossa ympärillä oli jatkuva meteli ja hälinä sekä koko ajan keskeytettiin se, mitä olin tekemässä. Samaan aikaan työkaverit ympärillä tykkäsivät siitä työstä. Koin itseni huonommaksi ja ajattelin, että minussa on jotain pahasti vialla. Olin koko ajan väsynyt, ärtynyt ja pää kävi ylikierroksilla.

Onneksi hain uutta työtä ja pääsin rauhallisempaan työympäristöön. Johan alkoi sujua!

Nykyisin kun ihmisille uskotellaan, että tärkeintä on tehdä työtä mitä tahansa, unohtuu, että oikeasti olisi tosi tärkeää, että jokainen saisi tehdä sitä työtä, johon parhaiten tai edes riittävän hyvin soveltuu. Olemme erilaisia, ja se on hyvä ja tärkeä asia. Joku aspa-työhön sopiva tyyppi pilaa nyt sinun unelmatyöpaikallasi asiat, koska ei kykene erittelemään ja paneutumaan riittävästi.

Teidän kahden pitäisi voida huoletta irtisanoutua ja vaihtaa hommia. Mutta ei, kun sitä pitää vaikeuttaa kaikin keinoin, ettei täällä vain kukaan kuvittele olevansa oman elämänsä herra kun en minäkään... Piittaamattomuus ihmisten eroista on asia, jota vihasin suomalaisessa työttömiin suhtautumisessa jo silloin, kun se vielä päällisin puolin oli suvaitsevaa. Nyt se on ihmisoikeuksien ja perustuslain loukkaamista alusta loppuun.

Kokonaisrasitus on se avain.

Mä olen tuota miettinyt paljonkin. Työpaikallani on valtiolla yksi tiimi, jossa 7-8 henkilö tekee samaa duunia. Tahti on toki tiukka, mutta ei mahdoton. Tiimi koostuu sekä miehistä että naisista, kaikki perheellisiä ja ikähaitari 30-65. Koulutus maisteri-lisuri.

Yksi näistä on säännöllisesti burniksessa. Työtä on mukautettu, prosesseja kehitetty ja vaikka mitä mietitty, mutta aina ongelma palaa. Henkilöä itseään alkaa vain JOKU tai JOKIN kuormittaa ja taas tth antaa saikkua. TTH:n kanssa on asiaa käsitelty.

Mystinen juttu. Koska kiusaamisesta ei ole kyse ja koska mikään työnantajan tekemä ei auta, olen tullut siihen tulokseen, että jotkut meistä on vain ns. savimaalle paaluttamatta rakennettuja.

Kommenttina nrolle 13. Kuvaamaasi tilanteeseen on todennäköisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko tämän henkilön muu rasitus (töistä riippumattomat syyt) vähentää henkilön kykyä kestää painetta töissä tai tämä henkilö on joskus kokenut oikean burnoutin. TIedän itse pari henkilöä, joiden stressi on mennyt fyysiseksi (sydänoreita yms) ja kun tilanne menee riittävän pahaksi, paluuta normaaliin (aikaan ennen burnouttia) olevaan stressinsietokykyyn ei enää ole. Eli jos työkaverisi on joskus aiemmin käynyt kunnolla pohjalla,hän tuskin koskaan palautuu sille tasolle missä on joskus ollut.

Itse olen useamman kerran käynyt burnoutin partaalla, ja on välillä todella vaikeaa huomata itse sitä kun oman kestävyyden raja lähenee. Itsellä hälyytysmerkki on juuri stressin fyysiset oireet ja silloin on pakko höllätä tahtia (tai pää ei kestä).

Miten aspassa voi jäädä töissä jälkeen? Olisikohan teillä kuormitukset jaettu epäreilusti?

Tuurijuoppo

Vierailija kirjoitti:

Kommenttina nrolle 13. Kuvaamaasi tilanteeseen on todennäköisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko tämän henkilön muu rasitus (töistä riippumattomat syyt) vähentää henkilön kykyä kestää painetta töissä tai tämä henkilö on joskus kokenut oikean burnoutin. TIedän itse pari henkilöä, joiden stressi on mennyt fyysiseksi (sydänoreita yms) ja kun tilanne menee riittävän pahaksi, paluuta normaaliin (aikaan ennen burnouttia) olevaan stressinsietokykyyn ei enää ole. Eli jos työkaverisi on joskus aiemmin käynyt kunnolla pohjalla,hän tuskin koskaan palautuu sille tasolle missä on joskus ollut.

Itse olen useamman kerran käynyt burnoutin partaalla, ja on välillä todella vaikeaa huomata itse sitä kun oman kestävyyden raja lähenee. Itsellä hälyytysmerkki on juuri stressin fyysiset oireet ja silloin on pakko höllätä tahtia (tai pää ei kestä).

Höpö höpö, mulla on ollut sydänoireita ja vaikka mitä töissä. Silti ollaan puskettu aina vain eteenpäin.

Tuurijuoppo

Vierailija kirjoitti:

Miten aspassa voi jäädä töissä jälkeen? Olisikohan teillä kuormitukset jaettu epäreilusti?

Tuurijuoppo

Työvuorossa ollaan yksi kerrallaan ja määrätyt tehtävät (joita on paljon!) olisi tehtävä vuoron aikana. Vaikka kuinka pinnistelisin ja ponnistelisin, en vaan kerkeä. En pidä edes ruokataukoa, koska senkin aikana pitäisi vastata puhelimeen nyt ainakin. En ole tehnyt virheitä, mutta koko ajan sillä rajalla mennään. Ap

Mulla oli joskus kovat stressit töissä jotka loppuivat kuin seinään, kun pääsin siihen tilanteeseen, että laskin jos jään työttömäksi niin pystyn liitonrahoilla lyhentämään loput asuntolainasta.

Silloin putosi kivi sydämeltä ja pomon mitkään puheet eivät enää vaikuttaneet stressaavasti.

Tuurijuoppo

Vierailija kirjoitti:

Vastaaja 8, muuten hyvä, mutta kaksi vikaa lausetta älyttömiä. Koska sinulla oli niin, kenelläkään muulla ei voi olla toisin.

Näytä minulle ihminen, joka on burnoutannut sydämellisyyden vuoksi. Sellaista et löydä. Sen sijaan löydät varmasti kasapäin ihmisiä, jotka eivät ole voineet tehdä työtään niin kuin se pitäisi tehdä. Ihan turha väittää että on ap:n oma "vika" ja sydämellisyydestä johtuvaa, että kokee työssä olemisen raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten aspassa voi jäädä töissä jälkeen? Olisikohan teillä kuormitukset jaettu epäreilusti?

Tuurijuoppo

Työvuorossa ollaan yksi kerrallaan ja määrätyt tehtävät (joita on paljon!) olisi tehtävä vuoron aikana. Vaikka kuinka pinnistelisin ja ponnistelisin, en vaan kerkeä. En pidä edes ruokataukoa, koska senkin aikana pitäisi vastata puhelimeen nyt ainakin. En ole tehnyt virheitä, mutta koko ajan sillä rajalla mennään. Ap

On teillä hullua porukkaa tai sitten tuossa on jotain fiilua. Jotkut oikaisevat töistä tai sitten niitä osuu heille vähemmän?

Tuurijuoppo