Lue keskustelun säännöt.
Olen ilmeisesti tulossa hulluksi..?
20.10.2016 |
Mistä voi johtua tunne, että joku ihminen ikäänkuin on sinussa, osa sinua...Ei vaan lähde ajatuksista millään.
Ja kyllä, kyseessä on mies jonka kanssa koin ns. rakkautta ensi silmäyksellä- kohtaamisen (se oli molemminpuolista). Mutta mies on varattu joten emme jatka suhdettamme. Olen rakastanut aiemmin, eronnut pitkistä ja lyhyistä suhteista mutta tämän miehen kanssa tuntuu siltä, että hän on puolikkaani ja tuska olla ilman on aivan valtava, vaikken edes tunne toista kunnolla.
Välillä oikeasti tuntuu, että mitä mulle tapahtuu? Haluan eroon tästä tunteesta, mutta se ei vaan lähde :(
Kommentit (5)
On kokemusta. Tunne on niin voimakas, että se ei sekoitu mihinkään muihin ihastumisiin eikä suuriinkaan rakkauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Tunne on niin voimakas, että se ei sekoitu mihinkään muihin ihastumisiin eikä suuriinkaan rakkauksiin.
Mitä sinulle kävi, tunsiko toinen samoin? Päädyittekö yhteen lopulta?
Täällä sama. Enkä ole edes nuori ja naiivi. Luulin jo nähneeni kaiken, tietäväni mitä rakkaus on. Kunnes eräänä päivänä kaikki muuttui. Välillä kaipuu tuntuu fyysisenä puutteena, kuin osa minua olisi poissa, rakkaan ihmisen luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Tunne on niin voimakas, että se ei sekoitu mihinkään muihin ihastumisiin eikä suuriinkaan rakkauksiin.
Mitä sinulle kävi, tunsiko toinen samoin? Päädyittekö yhteen lopulta?
Minulle kävi niin, että koin jotain niin voimakasta, että elämäni muuttui. Minä muutuin. Toinen vielä etsii itseään eikä voi luotettavadti sanoa mitä tuntee. Mutta lämpimät välit meillä on. Yhteen ei päädytä ikinä. Odotan siinä asiassa seuraavaa elämää.
Eikö kellään ole kokemusta vastaavasta?