Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen auto teillä oli kun olit lapsi, muistoja?
20.10.2016 |
Siis se ensimmäinen auto jonka muistat? Montako teitä sillä matkusti?
Meidän auto oli 80-luvulla tuollainen vm.78 toyota. Meitä oli 6 lasta ja isä ja äiti, sillon oli kait sääntö että 1 aikuinen vastasi 2 lasta takapenkillä, eli sai luvallisesti tunkea kaikki 6 tuonne autonperälle, turvavöitä ei ollut:D Olin meistä pienin ja muistan että joskus siellä takapenkillä oli kait vähän ahdasta ja nahistiin kun alimmaiset olivat litussa ja pääsin etupenkille äidin syliin istumaan. Etupenkillä ei kait saanut matkustaa kahta kun muistan että joskus ajoi poliisit vastaan niin isä komensi mut etu jalkotilaan piiloon ettei ne näkis että olen siinä:D
http://www.google.fi/search?q=toyota+carina+1978&prmd=ivmn&source=lnms&…
Kommentit (24)
Ensimmäinen henkilöauto meillä oli pompannappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Volvo 144 on ensimmäinen, jonka muistan. Se olikin hieno auto: 4 ovea ja punainen!
Meillä oli isällä valkoinen Range Rover. Se on ensimmäinen auto, jonka muistan. Muistan miten siinä oli talvella helkutin kylmät nahkapennkit, beiget, ja varmaan tyylikkäät, mutta lapselle aivan alinta kastia, kun toppapuvunkin läpi muistan miten jalat jäätyivät takapenkillä kylmää penkkiä vasten. Olin 4-vuotias, vuosi oli 1976.
Toinen auto, jonka muistan oli taivaansininen Chrysler Simca henkilöauto. Muistan, miten isä inhosi sen räikeää väriä, mutta kyseessä oli työsuhdeauto.
Yksi autoistamme oli joskus vuonna -78 Ford Taunus. Isä taas inhosi sen kuulemma matalaa maavaraa. Juuttui joka paikkaan kesämökeille yms.
Äidillä taas oli oranssi Rellu vitonen. Sillä tehtiin 80-luvun alkupuolella kesäkuumalla matkat äidin, kissan ja koiran kanssa itä-suomeen sukulaisiin, ilman ilmastointia tietenkin. Sitten äidille ostettiin Toyota, joka olikin äidillä monta vuotta. Koiramme valitsi mallin äidin mukaan, koska kyseinen auto oli helpoin koiran itse hypätä takakonttiin ja pois sieltä.
Seuraavaksi äiti olisi halunnut Alfa Romeon, mutta tyytyi rahan takia Fiatiin.
Isä ois halunnut kuulemma aikoinaan Jaguarin, mutta sen bensasyöppöys ja kallis huoltohinta eivät houkutelleet.
Pitkään olimme ilman autoa. Kun hommasimme auton, olin 6. tai 7. luokalla. Auto oli valkoinen Opel, olisiko ollut Corsa - en ole ihan varma. Vitsi se oli hienoa! Ei tarvinnut enää lainata vaarin autoa.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen henkilöauto meillä oli pompannappi.
Tuota nimeä kai käytettiin kahdesta Fiatista. Oliko teillä 600 vai legendaarinen 500?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen henkilöauto meillä oli pompannappi.
Tuota nimeä kai käytettiin kahdesta Fiatista. Oliko teillä 600 vai legendaarinen 500?
600
Caprice, olisko ollut kuusipaikkainen. Mä olin tosi pieni silloin, mutta siitä asti amerikkalaiset autot on olleet lähellä sydäntä. :) Neljä meitä siinä matkusti, turvavöitä ei ollut pakko käyttää kun ei haluttu ja isä poltti ajaessaan ketjussa tupakkaa ja soitti suomipoppia niin kovaa että korvissa soi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli isällä valkoinen Range Rover. Se on ensimmäinen auto, jonka muistan. Muistan miten siinä oli talvella helkutin kylmät nahkapennkit, beiget, ja varmaan tyylikkäät, mutta lapselle aivan alinta kastia, kun toppapuvunkin läpi muistan miten jalat jäätyivät takapenkillä kylmää penkkiä vasten. Olin 4-vuotias, vuosi oli 1976.
Toinen auto, jonka muistan oli taivaansininen Chrysler Simca henkilöauto. Muistan, miten isä inhosi sen räikeää väriä, mutta kyseessä oli työsuhdeauto.
Yksi autoistamme oli joskus vuonna -78 Ford Taunus. Isä taas inhosi sen kuulemma matalaa maavaraa. Juuttui joka paikkaan kesämökeille yms.
Äidillä taas oli oranssi Rellu vitonen. Sillä tehtiin 80-luvun alkupuolella kesäkuumalla matkat äidin, kissan ja koiran kanssa itä-suomeen sukulaisiin, ilman ilmastointia tietenkin. Sitten äidille ostettiin Toyota, joka olikin äidillä monta vuotta. Koiramme valitsi mallin äidin mukaan, koska kyseinen auto oli helpoin koiran itse hypätä takakonttiin ja pois sieltä.
Seuraavaksi äiti olisi halunnut Alfa Romeon, mutta tyytyi rahan takia Fiatiin.
Isä ois halunnut kuulemma aikoinaan Jaguarin, mutta sen bensasyöppöys ja kallis huoltohinta eivät houkutelleet.
En lukenu tota "kunnolla" ja olin aluks et "Häh? Rolls Royce" Kunnes luin sen uudestaan ja huomasin että se olikin Range Rover
Olen aina oikeassa, sanot mitä sanot
En muista henkilökohtaisesti aivan ekoja autoja, kun olin pieni mutta ne olivat Volkkarin Kuplia ja niitä oli ainakin kolme peräjälkeen. Kolme aikuista ja kolme lasta matkusti sillä Ruotsia myöten! Itse muistan sitten jo Polski Fiatin ja sen jälkeen Opel Asconan, joka oli jo laatupeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Caprice, olisko ollut kuusipaikkainen. Mä olin tosi pieni silloin, mutta siitä asti amerikkalaiset autot on olleet lähellä sydäntä. :) Neljä meitä siinä matkusti, turvavöitä ei ollut pakko käyttää kun ei haluttu ja isä poltti ajaessaan ketjussa tupakkaa ja soitti suomipoppia niin kovaa että korvissa soi. :D
Millä hän sitä soitti? Chevrolet Capricen kulta-aikoina ei YLE paljon poppia soittanut, eikä kasettinauhuria vielä ollut.
Meillä ei ollut autoa. Kun olin 13, ostettiin valkoinen Opel Vectra. Radiota kuunneltiin ja muistan että rakastin ajella (olla kyydissä) varsinkin pimeässä lumisateella :D Ei sitä vielä tajunnut, että on paska ajokeli.
Pikkutakaikkunaan tietysti liimattiin tarrat, joissa meidän omistamat koirarodut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurilla oli Lada 1000, jota rakasti. Iltaisin kävi pyyhkimässä siitä pölyjä sieltä täältä, ja varmaan samalla kuiskasi "hyvää yötä, rakastan sua" sen korvaan .
Isällä oli 80-luvulla viimeisen päälle hieno BMW, joka oli myös vaarallinen talvikeleillä ja kerran sen kanssa päädyttiinkin katolleen tienposkeen.
Äidillä oli joku huikea kirkkaanpunainen sportti-Citroen, joka nousi jollain ihmeellisillä kaasujousilla 15cm korkeutta, kun auto käynnistettiin. Muistan olleeni todella ihastunut autoon joskus 4-v. tyttönä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla meillä oli vaaleansininen Fort taunus farmari. Siinä oli vain etupenkki ja ei tietenkään turvavöitä.
Meitä oli 2+1 ja minä matkustin takaosassa patjan päällä.
Muistan VW 411 farmarin, kuplan ja volvo 140-sarjalaisen. En ole järjestyksestä varma. Myöhemmin oli kaikenlaisia halvoista romuista uuteen saabiin mutta joku noista oli eka minkä minä muistan.
Vierailija kirjoitti:
Isällä oli 80-luvulla viimeisen päälle hieno BMW, joka oli myös vaarallinen talvikeleillä ja kerran sen kanssa päädyttiinkin katolleen tienposkeen.
Äidillä oli joku huikea kirkkaanpunainen sportti-Citroen, joka nousi jollain ihmeellisillä kaasujousilla 15cm korkeutta, kun auto käynnistettiin. Muistan olleeni todella ihastunut autoon joskus 4-v. tyttönä!
Ei se ihan 15 senttiä noussut, ehkä puolet siitä, jos ihan makuuasentoon oli ehtinyt vaipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isällä oli 80-luvulla viimeisen päälle hieno BMW, joka oli myös vaarallinen talvikeleillä ja kerran sen kanssa päädyttiinkin katolleen tienposkeen.
Äidillä oli joku huikea kirkkaanpunainen sportti-Citroen, joka nousi jollain ihmeellisillä kaasujousilla 15cm korkeutta, kun auto käynnistettiin. Muistan olleeni todella ihastunut autoon joskus 4-v. tyttönä!Ei se ihan 15 senttiä noussut, ehkä puolet siitä, jos ihan makuuasentoon oli ehtinyt vaipua.
Tämä olikin sen neljävuotiaan muistikuva. Kiitos tarkennuksesta! 😂
Harmaa Nissan Sunny, joskus 90-luvun alussa. Hienointa autossa oli etupenkin karvapäälliset, jonka pitkään karvaan sai "maalattua" kuvioita sormella.
Sen jälkeen isällä oli työautona Ford Escort, vanha rousku jonka kattokin oli korjattu ilmastointiteipillä. En muista oliko meillä toisena autona joku toinen ennen tila-auton ostamista.
Meillä oli punainen SAAB 96, se oli hieno ruotsalainen auto :D
Ihan ensimmäiset autot oli Minejä. Sitten myös pari tuollaista Carinaa, kuin teillä ap, vihreä ja keltainen.