Lue keskustelun säännöt.
Onko ok jos ekaluokkalaisella ei ole yhtään kaveria?
19.10.2016 |
On yksin koulussa, ja iltapäivisin ulkoilee vanhempien kanssa. Ei halua tutustua muka kehenkään.
Vanhemmat olettavat tilanteen muuttuvan itsellään.
Koko elämänsä aikana ei ole ollut yhtään kaveria.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa huolestuttavalta, vanhempien asenne varsinkin. Onkohan taustalla kiusaamista tms?
Onpa tosi harmi. Eikö uskalla päästää yhtään irti vanhemmista, vai mistä johtuu ettei ole? Ovatko vanhemmat tukeneet tutustumista muihin lapsiin, vai pitävätkö hekin itsestäänselvyytenä, että lapsi viettää koulun jälkeen aikansa heidän kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi harmi. Eikö uskalla päästää yhtään irti vanhemmista, vai mistä johtuu ettei ole? Ovatko vanhemmat tukeneet tutustumista muihin lapsiin, vai pitävätkö hekin itsestäänselvyytenä, että lapsi viettää koulun jälkeen aikansa heidän kanssaan?
Ei ole tukenee. Eikä ilmeisesti uskalla. olettavat että tilanne vain muuttuu ja kaikki muut aikuiset kuulemma samaa mieltä. Välitunnit seisoo yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen edelleen yksin, 39 v. Että ei varmaan muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi harmi. Eikö uskalla päästää yhtään irti vanhemmista, vai mistä johtuu ettei ole? Ovatko vanhemmat tukeneet tutustumista muihin lapsiin, vai pitävätkö hekin itsestäänselvyytenä, että lapsi viettää koulun jälkeen aikansa heidän kanssaan?
Ei ole tukenee. Eikä ilmeisesti uskalla. olettavat että tilanne vain muuttuu ja kaikki muut aikuiset kuulemma samaa mieltä. Välitunnit seisoo yksin.
Ai kamala. Toivottavasti vanhemmat ymmärtävät alkaa kannustamaan lasta ottamaan kontaktia muihin. Kunhan sieltä koulusta/ip-kerhosta/tuttavaperheestä löytyy sen yks kaks kaveria, joiden kanssa on mukava viettää aikaa, voi lapselta kysellä vaikka kutsuisiko hän muita kylään tai haluaisiko itse mennä kyläilemään. Siitähän se lähtee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo asia sinulle kuuluu?
Olen huolissani ja surullinenkin, ei sinänsä kuulu joten en puutu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi harmi. Eikö uskalla päästää yhtään irti vanhemmista, vai mistä johtuu ettei ole? Ovatko vanhemmat tukeneet tutustumista muihin lapsiin, vai pitävätkö hekin itsestäänselvyytenä, että lapsi viettää koulun jälkeen aikansa heidän kanssaan?
Ei ole tukenee. Eikä ilmeisesti uskalla. olettavat että tilanne vain muuttuu ja kaikki muut aikuiset kuulemma samaa mieltä. Välitunnit seisoo yksin.
Ai kamala. Toivottavasti vanhemmat ymmärtävät alkaa kannustamaan lasta ottamaan kontaktia muihin. Kunhan sieltä koulusta/ip-kerhosta/tuttavaperheestä löytyy sen yks kaks kaveria, joiden kanssa on mukava viettää aikaa, voi lapselta kysellä vaikka kutsuisiko hän muita kylään tai haluaisiko itse mennä kyläilemään. Siitähän se lähtee!
No mutta kun ei kannusta. Ei ole halukas menemään kylään eivätkä he halua ketään kylään. Ei halua mennä kenenkään kanssa pihalle, paitsi omien vanhempien.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo ok. Monikaan ekaluokkalainen ei osaa itse sopia treffejä vapaa-ajalle. Kyllä meilläkin lapsi on kavereiden kanssa aina puhunut että tulisiko kaveri kotiin leikkimään tai menisikö hän heille mutta lopulta asia unohtuu heiltä illalla kuitenkin. Tulee ilmi että ovat monta kertaa puhuneet mutteivat ole muistaneet kysyä meiltä. Eli edelleen tekstareilla sovitaan illoille leikkimistä ja koulusta kaverin luokse menemistä vanhempien kesken. Toki se yksi luokkakaveri joka asuu melkein vieressä on sellainen jolle voi mennä soittamaan ovikelloa ja joka käy meillä soittaan ovikelloa. Lisäksi on sitten hankittu kolme harrastusta ja pyritty valitsemaan vielä lähtökohtaisesti niin että siellä on eri lapsia kuin omalla luokalla eli sitten on useita sosiaalisia ympyröitä jos jossain kokee välillä ulkopuolisuuden tunnetta tai muuta yletöntä stressiä. Kavereita on harrastuksistakin löytynyt.
Ehdottomasti vanhempana järjestäisin niin että näkisi luokkakavereita tai edes yhtä myös vapaa-ajalla sillon tällöin jonka myötä pääsisi leikkeihin myös välitunneilla.
Ei ole ok. Kaverittomuus ei ole hyväksi kenellekään. Lapsesta voi tulla ns. omituinen. Tiedän yhden tällaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sinä ap tunnet tuon ekaluokkalaisen elämän noin pieniä yksityiskohtia myöten (ei ole ollut kaveria koskaan elämän aikana, seisoo välitunnit yksin, ei halua tutustua keneenkään, ulkoilee iltapäivisin vanhempien kanssa)?
Niin, eipä tämä ole minustakaan ok. Ja jos lapsi on kykenemätön hankkimaan itse kavereita, niin silloin se on vanhempien tehtävä. Onpa surullista että lapsesta välitetään noin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä ap tunnet tuon ekaluokkalaisen elämän noin pieniä yksityiskohtia myöten (ei ole ollut kaveria koskaan elämän aikana, seisoo välitunnit yksin, ei halua tutustua keneenkään, ulkoilee iltapäivisin vanhempien kanssa)?
Olemme olleet naapureita jo pitkään, tiedän siis. Omat lapseni jo pitkällä teini-iässä.
ap
Ei ole ok.
Tuo on sairautta vanhemmilta jos eivät tue lapsen sosiaalista kehitystä.
Eihän se tietenkään hyvä juttu ole, mutta ehkä lapsi ei oikeastikaan halua ystäviä? On onnellinen yksin ja vanhempiensa kanssa. Erakkoluonne. Onhan sekin mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Eihän se tietenkään hyvä juttu ole, mutta ehkä lapsi ei oikeastikaan halua ystäviä? On onnellinen yksin ja vanhempiensa kanssa. Erakkoluonne. Onhan sekin mahdollista?
Näin se ilmeisesti on.
Minä olen kuitenkin sitä mieltä että sossaalisetkin taidot pitää oman ikäisten kanssa oppia eikä ole ok eristäytyä täysin.
Onhan se kiva, että edes ap välittää lapsesta, kun vanhemmatkaan eivät tajua, että olisi mitään pielessä
On huolestuttavaa kyllä monintavoin. Pitäisi tutustua edes kaverien canhempiin ja alkaa kutsua heitä kylään ja tutustuttaa siten lapdia leikkimään yhdessä. Voisiko joku uusi harrastus olla väylä löytää kaverin?
Yhdellä tutulla pojalla oli niin, että koulussa kiusattiin eikä ollut kaveria. Vanhemmat melko nerokkaasti ostivat hänelle jonkin sikahienon pelikonsolijutun, jollaista ei ollut kellään ja yhyäkkiä kaikki pyysivät tulla pojalle kylään pelaamaan sitä ja niin syntyi ihan oikeita kaverisuhteita ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kiva, että edes ap välittää lapsesta, kun vanhemmatkaan eivät tajua, että olisi mitään pielessä
On huolestuttavaa kyllä monintavoin. Pitäisi tutustua edes kaverien canhempiin ja alkaa kutsua heitä kylään ja tutustuttaa siten lapdia leikkimään yhdessä. Voisiko joku uusi harrastus olla väylä löytää kaverin?
Yhdellä tutulla pojalla oli niin, että koulussa kiusattiin eikä ollut kaveria. Vanhemmat melko nerokkaasti ostivat hänelle jonkin sikahienon pelikonsolijutun, jollaista ei ollut kellään ja yhyäkkiä kaikki pyysivät tulla pojalle kylään pelaamaan sitä ja niin syntyi ihan oikeita kaverisuhteita ajan myötä.
Ei kuulemma halua harrastaa eikä halua ketään kylään.
joten se siitä.
Kiusattu ei ole mutta ei missään mukanakaan.
EI se oikein hyvältä kuulosta.:(