Miten kestätte työttömyyden?

Helposti. En ole ikinä ollut palkkatyössä enkä aio ollakaan.

Itse olen ollut töissä viimeiset 17, 5 vuotta. Voi, kun joutuisin työttömäksi, mutta en minä ikinä. Vaikka kuinka haluisin. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut töissä viimeiset 17, 5 vuotta. Voi, kun joutuisin työttömäksi, mutta en minä ikinä. Vaikka kuinka haluisin. Oikeasti.

Ei sun mikään pakko ole töissä käydä. Voit irtisanoutua ja alkaa elämään tuilla koska tahansa.

En kestäkään... Olin jokin aika sitten haastattelussa ja tänään tuli tieto, etten tullut valituksi. Itkin lähes kaksi tuntia yhteen menoon.Olen ollut työtön viisi kuukautta ja hajoan jo tähän. Koko elämä harrastuksineen ja ihmissuhteineen alkaa jäädä taka-alalle, kun tämä köyhyyskin alkaa ottaa vallan. Joka aamu herätessä tämä sama ahdistus iskee päälle. Olo on epäonnistunut, yksinäinen ja väsynyt.

Anteeksi, et varmaan kaivannut tällaista... :(

Ei kai sitä kestänytkään. Kaikkein pahinta oli tavata tuttuja ja sukulaisia. Jatkuva kysely siitä oletko töissä?

Eristäydyin. Masennuin.

Vuosi sitten hain täysin eri alalle. Alalle, jolle on vaikea päästä. Minut valittiin opiskelemaan.

Nyt tuntuu niin paljon paremmalta sanoa näille kyselijöille, että minä opiskelen. Ja kysyn vastavuoroisesti että mitä sinä teet? :)

Ihan hyvin, neljäs vuosi menossa jo enkä kaipaa enää töihin ollenkaan. Ihan pelottaa jos tulisi työkkäristä käsky hakea jotain työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut töissä viimeiset 17, 5 vuotta. Voi, kun joutuisin työttömäksi, mutta en minä ikinä. Vaikka kuinka haluisin. Oikeasti.

Hae vuorotteluvapaata. Vaikka ehtoja on kiristetty ( mikä on kyllä aivan väärin!) niin kyllä sinulla siihen on mahdollisuus jossakin vaiheessa. Ja vuorotteluvapaan sijaista ei tarvitse palkata samaan työhön eikä edes samaan toimipisteeseen kuin missä sinä olet.

Onneksi minulla on muutakin elämää kuin työ. Joka aamu on herättävä auringonnousun aikaan ( tähän aikaan vuodesta kirjaimellisesti) ruokkimaan elukoita ja vaikka enää ei ole hoidettavia lapsia ja vanhuksia, puuhaa riittää aina koko päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

En kestäkään... Olin jokin aika sitten haastattelussa ja tänään tuli tieto, etten tullut valituksi. Itkin lähes kaksi tuntia yhteen menoon.Olen ollut työtön viisi kuukautta ja hajoan jo tähän. Koko elämä harrastuksineen ja ihmissuhteineen alkaa jäädä taka-alalle, kun tämä köyhyyskin alkaa ottaa vallan. Joka aamu herätessä tämä sama ahdistus iskee päälle. Olo on epäonnistunut, yksinäinen ja väsynyt.

Anteeksi, et varmaan kaivannut tällaista... :(

Tämä voisi olla minä! Mullakin köyhyys vienyt ystävät, harrastukset, en kehtaa mennä sukuloimaan jne koska jaksavat puhua siitä kuinka mä olen kortistossa.

Eilen illalla menin normaalisti nukkumaan mutta vartin unien jälkeen heräsin ja puhkesin vain lohduttomaan itkuun ja itkin yömyöhälle. Sen laukaisi yksi haastattelu, josta luvattiin ilmoittaa asap eikä sitten ilmoitettukaan. Eli en saanut paikkaa.

Työtön? Kyllä tässä maassa tekemätöntä työtä riittää, sen kun vaan katsoo vaikka junan ikkunasta ulos metsään ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Työtön? Kyllä tässä maassa tekemätöntä työtä riittää, sen kun vaan katsoo vaikka junan ikkunasta ulos metsään ja näin.

Näinpä, palkanmaksajia tosin sille tekemättömälle työlle ei niinkään näy edes suuremmilla aukeilla junan eikä lentokoneenkaan ikkunasta  :D  . Tämä tosiseikka jostain syystä unohtui tämaän kommentin alunalkaen heittäneeltä krhöm.. tuota... rouvashenkilöltä mainitsematta.