Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmilla vähän aikaa lapsilleen.
03.07.2008 |
Vanhemmilla vähän aikaa lapsilleen
Julkaistu 03.07.2008 13:04 (päivitetty 17:13)
Pyykkien ripustaminen, piknik takapihalla ja pullan leipominen ovat yksi resepti perheen onnistuneeseen kesälomaan. Lastenpsykiatri Leena Repokari muistuttaa, että lapset eivät tarvitse luksuselämää, vaan ihan tavallista arkea.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä työskentelevä Repokari pitääkin Lastenklinikoiden kummien teettämän tutkimuksen tuloksia hälyttävinä. Tutkimuksen mukaan yli puolet töissä käyvistä vanhemmista viettää arkipäivisin lastensa kanssa alle kaksi tuntia.
Valtaosa tutkimukseen osallistuneista vanhemmista koki työn ja kotiaskareiden lohkaisevan niin ison palan arkipäivästä, että voimat eivät enää riitä lasten kanssa puuhasteluun.
Repokari huomauttaa, että lapset eivät vaadi mahdottomia, vaan heidät saa iloisiksi varsin yksinkertaisilla ja pienillä asioilla.
- Ainakin sen voi tehdä, ettei puhu kännykässä samalla, kun hakee lapsen tarhasta. Lapsella on hirveästi kerrottavaa, kun hän on ollut erossa vanhemmastaan pitkän päivän ja ikävöinyt. Se on kauhean tärkeä hetki, Repokari miettii.
Ei laatuaikaa, vaan joutoaikaa
Tutkimukseen osallistuneista vanhemmista puolet kertoi hyvittelevänsä menetettyä arkiaikaa panostamalla lomiin. Repokarin mukaan lomat eivät kuitenkaan korvaa menetettyä arkea.
- Loma-aika on ihan toinen juttu kuin arjen jakaminen. Lapsille sattuu koulussa kaikenlaista, ja he haluavat jakaa niitä pieniä juttuja. Ja silloin pitää olla korvia, joille kertoa niitä asioita. Muuten kontaktin lapseen menettää, Repokari sanoo.
Hänen mielestään lasten lomakalenterin ei tarvitse täyttyä huvipuistoretkistä, sillä lapset ovat onnellisia jo niistä yhteisistä hetkistä. Lomilla tärkeintä ei ole laatuaika, vaan joutoaika.
- Lapset tarvitsevat joutoaikaa eli sitä aikaa, kun olla möllötetään, syljeskellään kattoon eikä tehdä mitään ihmeellistä, Repokari sanoo.
Lastenklinikoiden kummeille tutkimuksen teki Research International Finland viime kuussa. Se toteutettiin internetissä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan reilut 500 alle 12-vuotiaiden lasten vanhempaa. Noin 70 prosenttia vanhemmista kävi kokopäivätyössä, ja vajaa kymmenesosa oli osa-aikatyössä.
(MTV3-STT)
Kommentit (15)
Siis että yli puolet viettää vain alle kaksi tuntia päivässä lapsensa kanssa! Olipas vähän! Itse vietän 1 h aamulla + 5-6 h illalla. Mies 1 h aamulla ja iltaisin 4 h. Tekevätkö ihmiset tosiaankin näin paljon töitä???
täydellisten äitien av-palsta velvoittaa äidit ja isät kiillottamaan perintöhopeat viikoittain, kerran viikossa kunnon perussiivous, joka toinen päivä imurointi ja joka toinen pölyjen pyyhintä, vaatteet oltava koko ajan muodin mukaiset ja nehän pitää käydä jostain ostamassa, aina puhtaat vaatteet päällä ja joka päivälle eri vaatteet ettei köyhäksi haukuta.
Ruuan oltava ekologista lähiruokaa ja niitä metsästetään jokaisesta kaupasta. Jätteet pitää muistaa kierrättää ja kuskata keräyspisteeseen, ja se komposti kääntää, herättää, kastella. Kasvimaa kitkeä, marjat poimia pensaista ja lähimetsistä. Samoin sienestää täytyy.
Kylässä ja kulttuuririennoissa täytyy käydä, muuten et ole täydellinen. Sinun täytyy kestitä sen seitsemällä itseleivotulla jokainen vieras jopa nokikolari ja jossain välissähän ne seitsemät sortit leivotaankin.
Miehen kanssa pitäisi sitä laatuaikaa viettää ja huh nyt vielä lapsetkin vaativat osansa.
On se vaikeaa olla av-mamma ja vieläpä täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuitenkaan unohdeta sitä, että kokopäivätöissä käydään, jotta olisi varaa maksaa asuntolainaa ylisuuresta talosta, jossa ei koskaan ehditä olla.
Jos vanhemmat ehtivät tehdä kaikki nuo asiat kotona niin sittenhän he ovat PAIKALLA lastensa kanssa. Eiköhän tutkimuksessa tarkoitettu ihan sitä että fyysisesti viettävät vain 2 h / päivä lastensa kanssa.
Sitäpaitsi sitä ekoruokaa voi laittaa lastensa kanssa, hopeoita voi kiillottaa yhdessä jne.
ovat yhdessä esim. kotona vai sitä minkä aikaa vanhempi aktiivisesti puuhaa lapsen kanssa vain häneen keskittyen?
Minä esim. puuhaan usein omiani, lapset siinä ympärillä omiaan. Välillä jutellaan tai luetaan kirja, sitten taas kukin puuhaa mitä puuhaa. Näen lapseni, he näkevät minut ja jos tahtovat niin tulevat lähelle. Mutta aktiivisesti katson lapseen ja leikin hänen kanssaan aika vähän. Olen silti läsnä. Mitenhän mahdetaan tämä laskea?
Ei kuitenkaan unohdeta sitä, että kokopäivätöissä käydään, jotta olisi varaa maksaa asuntolainaa ylisuuresta talosta, jossa ei koskaan ehditä olla.
mutta töihinhän mennään vasta sitten kun Nico-Petteri ja Janica-Brigitte ovat yli kolmevuotiaita, siihen asti ollaan kotona ja käydään näyttäytymässä muskarissa, vauva-uinnissa, äiti-lapsi-kerhoissa, ym ym. Ja kotona laitetaan sitä lähiruokaa viidesti päivässä. Ja tietenkin tänä aikana kun äiti on ollut lasten kanssa kotona, on perheen isä rakentanut sitä liian isoa taloa. ;o)
t. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat ehtivät tehdä kaikki nuo asiat kotona niin sittenhän he ovat PAIKALLA lastensa kanssa. Eiköhän tutkimuksessa tarkoitettu ihan sitä että fyysisesti viettävät vain 2 h / päivä lastensa kanssa.
Sitäpaitsi sitä ekoruokaa voi laittaa lastensa kanssa, hopeoita voi kiillottaa yhdessä jne.
lapset eivät osaa tehdä niitä vielä täydellisesti, niin äiti tekee. Ja vaikka kaikki nuo tehtäisiinkin, se ei vielä takaa, että niiden lasten kanssa oikeasti ollaan vai mitä?
Eihän tarkoitus olekaan että jatkuvasti puuhastelee jotain lapsen kanssa vaan että on läsnä, samassa talossa/asunnossa. Jos lapsella on asiaa hän voi tulla juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...koki työn ja kotiaskareiden lohkaisevan niin ison palan arkipäivästä, että voimat eivät enää riitä lasten kanssa puuhasteluun....
Eli kotitöiden tekemiseen menevää aikaa ei lasketa lasten kanssa vietetyksi?
säilyttää omat harrastukset ja kaverit. Ei saa elää vain lasten kautta vaan on käytävä 3 kertaa viikossa trendisalilla. Myös lapsettomia kavereita ei saa unohtaa ja myös lapsellisten kanssa pitää käydä hakemassa omaa aikaa.
Parisuhde vaatii sitten lapset viikonlopuiksi mummolaan ja kesälomalla pariksi viikoksi toiseen mummolaan, että saadaan levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai pelaavat sen ajan kun vanhemmat tekevät kotiöitä. Niitä ei jaksa millään tehdä lasten kanssa.
...koki työn ja kotiaskareiden lohkaisevan niin ison palan arkipäivästä, että voimat eivät enää riitä lasten kanssa puuhasteluun....
Eli kotitöiden tekemiseen menevää aikaa ei lasketa lasten kanssa vietetyksi?
Siis enkö muka ole lasten "kanssa", jos täytän tiskikonetta? Kotitöitähän tehdään siinä sivussa. Lapset välillä leikkivät omia leikkejään, välillä juttelemme, välillä syömme... käymme ehkä ulkona...
Laskeeko tuo tutkimus lasten kanssa olemiseksi tosiaan vain käsi kädessä puuhastelun? Minusta parasta arkea on juuri sellainen rento kotona olo, jossa jokaisella on vapaus joko omaan tilaan tai yhdessäoloon. Että ollaan toinen toistemme saatavilla. Hirveäähän se olisi, jos lapsillakaan ei olisi hoitopäivän jälkeen hetken rauhaa vanhemmiltaan, jotka yrittävät väkisin pelata, rakentaa legoilla ja pakottaa leipomaan pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaikka olen kotiäiti, en tiedä, olenko tarpeeksi läsnä lapsilleni. Aina tuntuu, että tekemättömiä kotitöitä riittää ja kun kuopus on päiväunilla, tekee mieli vain keitellä kahvit ja tulla av:lle. Viestitänköhän isommille lapsilleni (6- ja 8-vuotiaille), ettei äitiä saa koskaan häiritä? Tänäänkin olen tiuskinut ihan kauheasti. Kamalaa tämä syyllisyys, joka hiipii iltaisin, kun lapset nukkuvat.
On ne niin suloisia aarteita.
oikeasti viettää lasten kanssa. Teemme saman verran töitä, ja minä olen työpäivinä lasten kanssa sen 5-6 valveillaolotuntia, plus viikonloput tietysti melkein kokonaan. Mies varmaan kuvittelee epämääräisesti että näin hänkin toimii, mutta se ei mene ollenkaan niin.
Miehen kotonaoloajasta ison osan nielevät, netti, lehdet, televisio jne, ja lisäksi sillä on erittäin paljon erilaisia spontaanin näköisiä mutta käytännössä varsin säännöllisiä omia menoja. Harva se ilta se heittää ikään kuin ohimennen että "pitäisi hoitaa tämäjatämä asia" tai "pärjäätsä jos mä lähden käymään sielläjasiellä" ja on sitten poissa lähes koko illan. Kyllähän mä pärjään ja olen suorastaan mielelläni kotona lasten kanssa, mutta kuin huomaamatta se miehen niiden kanssa viettämä aika kutistuu todellakin tuohon alle kahteen tuntiin päivässä. Myös viikonloppuihin osuu helposti kaikenlaisia miehen menoja jotka hänelle itselleen näyttäytyvät varmaankin pakollisina hoidettavina asioina mutta jotka todellisuudessa ovat kyllä hänen itsensä haalimia harrastuksia (esim. erilaiset autonkorjausprojektit).
Niin että meidän perheessä tosiaan puolet työssäkäyvistä aikuisista viettää lastensa kanssa arkena alle kaksi tuntia. Olisi mielenkiintoista tietää miten tilastoissa menee sukupuolijakauma... Veikkaan että on erittäin miespainotteinen tuo alle kahden tunnin porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
;)
Niin että meidän perheessä tosiaan puolet työssäkäyvistä aikuisista viettää lastensa kanssa arkena alle kaksi tuntia. Olisi mielenkiintoista tietää miten tilastoissa menee sukupuolijakauma... Veikkaan että on erittäin miespainotteinen tuo alle kahden tunnin porukka.
-- Näin mäkin veikkaisin! Kyllä mä olen enemmän lasteni kanssa kuin mieheni. Ja hän sentään on myös välillä paljon, mutta esim. kesälomaa ei vietä koskaan lasten kanssa koska ei yrittäjänä saa vapaata. Talvisin on usein töissä iltaisin kun lapset ovat kotona jne.
Siis että yli puolet viettää vain alle kaksi tuntia päivässä lapsensa kanssa! Olipas vähän! Itse vietän 1 h aamulla + 5-6 h illalla. Mies 1 h aamulla ja iltaisin 4 h. Tekevätkö ihmiset tosiaankin näin paljon töitä???