Tää yksinäisyyden tunne on melko hajottavaa
En ole pitkiin aikoihin tuntenut oloani näin yksinäiseksi kuin tänä syksynä. Täytän kohta 30v ja kaverini ympärillä ovat jo vakiintuneet aikoja sitten ja monet suunnittelee lapsia tai naimisiinmenoa. Itse erosin 4 vuotta sitten ja musta tuntuu että tässä neljässä vuodessa deittailumaailmakin on muuttunut niin raadolliseksi etten jaksa enää sitäkään.
Vkonloput on ehkä pahimpia kaikista. Välillä olen töissä mutta viimevkonloppu oli pahin pitkiin aikoihin. En oikein jaksa käydä baareissa enää niin usein kuin vielä esim pari vuotta sitten, mutta toisaalta kotona välillä seinät kaatuu niskaan.
Oikeastaan musta tuntuu että se suurin asia, jota elämältäni haluan on rakastua ja pelottaa, että mitä jos en enää ikinä saa kokea sellaista.
Joo, en tiedä miksi avaudun asiasta vauvapalstalla.
Kommentit (2)
Finderella kirjoitti:
Heti kun tapaan jonkun vähänkin kiinnostavan ihmisen niin alan jo valmistautua siihen, että homma kosahtaa syystä tai toisesta. Ja niin on aina hyvin nopeasti käynytkin..
Tää on ihan totta ja teen samaa. Pelottaa sekin, että joskus ajan jonkun kivan tieheni omalla kyynisyydelläni, jota on ilmaantunut viimeaikoina aika paljonkin. Miten sitä ikinä uskaltaa edes ihastua kehenkään enää.
ap
Hei, meitä on monta samassa veneessä. Itse vielä joten kuten jaksan deittielämää ja pidän toivoa yllä, mutta elän saman pelon kanssa koko ajan. En osaa täysillä nauttia arkielämästä, koska on vahva tunne, että jotain puuttuu.
Heti kun tapaan jonkun vähänkin kiinnostavan ihmisen niin alan jo valmistautua siihen, että homma kosahtaa syystä tai toisesta. Ja niin on aina hyvin nopeasti käynytkin..
Mutta...toivoa on. Me ollaan vielä nuoria! ;)