Raskaus ja masennus

Raskaana viikolla 8. Sain tietää yllätysraskaudesta onneksi varhain ja jätin heti mielialan tasaajan pois. Syön myös foolihappoa. Citalopram menee vielä puolikkaana mutta on tämä raskasta. Jo pelkkä lääkityksen vähentäminen mutta siihen raskaushormonit ja valtavat pelot keskenmenosta, lapsen terveydestä ja omasta jaksamisesta.

Takana on vuosien lapsettomuus ja masennus on melko paljon siitä johtuvaa. Eikä viitsi raskaudesta vielä paljon puhua kun on niin alussa. En osaa hirveästi iloita kun pelkään että tulee taas märkä rätti vasten kasvoja. Kaikki tämä ja muut oireet saa väsymään niin ettei tahdo aamulla sängystä päästä.

Nyt huomaan että kaikenlaiset negatiiviset ajatukset hiipii mieleen. Mitä ihmettä voin tehdä jos masennus hyökkää tosissaan? Toivon että se helpottaisi kun alan tuntea liikkeet niin saan varmuuden että pienokainen elää. Mutta siihen on kamalan pitkä aika. Olen käynyt yksityisellä ultrassa ja syke onneksi näkyy ja koko vastaa viikkoja.

Ens viikolla eka neuvola. Siellä voin onneksi jutella. Mulla oli vuosia sama sh jonka luona kävin juttelemassa mutta hän ei ole enää töissä. Sekin harmittaa kun pitäis alottaa taas jonkun kanssa uusi hoitosuhde jos haluaa keskusteluapua. Selittää taas koko elämä oudolle ihmiselle. Että sitä voi ihminen tuntea itsensä surkeaksi.

Oon minä miehelle jutellut mutta en haluaisi kaikkea kaataa hänenkään nuskaan. Kai yritän suojella häntä kun lapsettomuus on ollut miehellekin niin kova paikka.

Onko muita raskaana olevia masennuksesta kärsiviä? Tai aiemmin saman kokeneita?