Lue keskustelun säännöt.
Oliko entisaikoina asunnot paljon halvempia kuin nyt?
13.10.2016 |
Riittikö 60-80 luvuilla keskiluokkaisen ostovoima paremmin asunnon ostoon kuin nykyaikana? Voisi kuvitella, että ainakin pääkaupunkiseudulla asunnot olivat suhteessa paljon halvempia kuin mitä nyt.
Kommentit (19)
Silloin tyydyttiin huomattavasti pienempiin ja vaatimattomampiin asuntoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli. Palkatkin oli puolet tai alle nykyisestä tasosta. Tulloin korot oli myös huomattavasti korkeammat kuin nyt. Parhaimmillaan 80-luvulla 25% korot. Hyvä ja halpa korko huiteli 9% tuntumassa tuohon aikaan.
Nykyään korot 0% ja stressitestikin tehdään vain 5-8% tasolla.
Euroaikana on ihmeen paljon myynnissä näitä 200 000 hintaisia omakotitaloja. Niistä ei kukaan olisi suotunut maksamaan 1,2 miljoonaa markkaa. Pyytää saa mitä haluaa mutta vain hölmö suostuu maksamaan liikaa.
200 000 omakotitalo?Missä,jossain metsässä?Täällö saa saunattoman kaksion tai kolmion slummista.
Samaa mieltä, asunnot halvempia mutta lainat kalliimpia. Olen maksanut asuntolainoista 13-16% korkoa...
Jos ajattelee että perusrivari 100m2 maksoi vuonna 1986 470 000 mk ja meidän nettotulot oli 10000mk/kk eli 47x tulot ja nyt vastaava kämppä maksaa 350 000€ ja nettotulot km perheellä 4500€ niin suhde onkin 78x. Tosin korot tietty tasoitti tilannetta. Laina-aika oli silloin max 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat. Vuonna 1988 Helsingissä 73m2 kolmio 835000 markkaa ja 120 m2 paritalon puolikas 1,3 miljoonaa markkaa. Nykyään noiden hinnat ovat +300000 € ja +500000 €.
Ennen vanhaa 1960-luvulla lainan saanti oli paljon vaikeampaa kuin tänä päivänä.
Toisaalta jos lainan sai, niin sai "pienen lottovoiton."
Inflaatio 60- ja 70-luvulla oli todella kovaa. Lisäksi lainan koroista sai vähentää 50% verotuksessa.
Eli lainan hinta henkilölle, joka sai lainan oli huomatavasti halvempi kuin tänään.
Asunnot olivat halvempia koska:
1) Varsinkin omakotitalot olivat paljon pienempiä
2) Asuntojen varustelutaso oli paljon matalampi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talot olivat erilaisia silloin. Nykyisin pitää rakennusvaiheessa investoida kalliisiin laitteisiin (maalämpö, triplaikkunat, lisäeristykset, koneellinen ilmanvaihto jne.) ja sen takia talon pitää heti olla "kokonainen". Ei ollut passiivitalomääräyksiä silloin, kun rintsikoita rakennettiin. Aiemmin tehtiin ensin pieni talo yhdellä makkarilla, sitten myöhemmin jatkettiin päätyyn lastenkamareita tarpeen mukaan. Ensin oli piharivissä sauna ja myöhemmin rakennettiin taloon pesusiipi jne.
Talot ovat kalliita nykymääräysten takia. Ovatko ne parempia - siitä voi olla monta mieltä.
Palkkoihin suhteutettuna asunnot ovat nyt huomattavasti halvempia kuin 60- ja 70-luvulla. 80-luvun lopulla alkoi elintaso ja palkat nousta sen verran että lähestyttiin jo nykytilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oli, herrajumala sentään. Mun sisko rakensi talon miehensä kanssa v. 83 ja maksoi 180 000 mk, eli 30 000 e, saivat aravalainaa, joka oli edullisempaa kuin muu asuntolaina. Ihan hieno talo sen ajan mittapuun mukaan, talon hinta sisälsi myös tontin. Tuolloin oli mm. verovähennys lapsista 10 000 / v ja sen sai tehdä isompituloiselle puolisolle. Alv, silloinen Lvv oli 16 %, ei ollut mm. kiinteistöveroa eikä ajoneuvoveroa. Inflaatio söi lainaa minkä ehti, siskonikin perhe sai lainan maksettua 8 vuodessa! Nykyään ei voisi kuvitellakaan. Ja olivat vielä melko pienituloisia duunareita. Me rakennettiin v. 2003, pelkkä tontti maksoi täällä pienellä paikkakunnalla 10 000 e, tavallinen perustalo ilman mitään hienouksia 220 000. Ja tämä laina maksetaan sentilleen takaisin, ei ole inflaatiota helpottamassa. Ihan tuo 8 v riitä, mies on keskituloinen ja minä pienituloinen. Selvitään kyllä, en valita, mutta ei meillä ole kyllä varaa esim. matkustella ulkomailla, kuten siskoni perheellä oli jo laina-aikana.
Ostin 1988 kaksion rakenteilla olevasta talosta. HInta oli jotain 335000 mk eli vajaat 60000 € ja se oli silloin olevinaan suhteellisen kallis. Lainan sain helposti. Koko hinta oli velkana eikä asunnon lisäksi muuta takausta tarvinnut hankkia. Pankissa laskettiin melkoisen tarkasti, millaisiin lyhennyksiin ja korkoihin kuukaudessa pystyn ja ne laskelmat pitivät hyvin paikkansa. Korko oli nykyistä paljon korkeampi, mutta alkuvuosina sai vielä aika hyvät verovähennykset. Tarkkaa korkoprosenttia en enää muista, mutta pahimmillaan se nousi 1990-luvulla 13 prosenttiin. Pankkikriisin myötä alta meni pankki ja laina siirtyi Postipankkiin. Vaihdoin pankkia ja sain koron alemmas. Loppujen lopuksi laina tuli maksetuksi nopeammin kuin suunnitelma oli. Valitettavasti asunto sijaitsee sellaisessa osassa maata, että vaikka sen saa hyvin kaupaksi sijaintinsa vuoksi, niin tappiota syntyy. Jossain suurella paikkakunnalla siitä saisi tänään pitkälti toista sataa tuhatta, mutta periferiassa on tyydyttävä alle 50000 euroon. Katkeraa, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli. Hyvinkin pienellä paikkakunnalla hintataso muuttui 1980-luvulla niin, että asunnon ostaja sai saman rakennuttajan ensimmäisestä rivitalosta asunnon kymmeniä tuhansia markkoja halvemmalla kuin toisesta.
Silloin hintataso nousi yleisesti, ja niin rakentajat kuin välistävetäjät alkoivat kiskoa entistä suurempia voittoja.
Suhteutettuina elinkustannusindeksiin ja rahan arvoon asunnot olivat ennen kalliimpia kuin nykyään. Pelkästään euroissa laskettuna toki olivat halvempia, mutta se nyt on vähän sama kuin jos väittäisi, että 72 Afganistanin afgaania on enemmän rahaa kuin 1euro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oli, herrajumala sentään. Mun sisko rakensi talon miehensä kanssa v. 83 ja maksoi 180 000 mk, eli 30 000 e, saivat aravalainaa, joka oli edullisempaa kuin muu asuntolaina. Ihan hieno talo sen ajan mittapuun mukaan, talon hinta sisälsi myös tontin. Tuolloin oli mm. verovähennys lapsista 10 000 / v ja sen sai tehdä isompituloiselle puolisolle. Alv, silloinen Lvv oli 16 %, ei ollut mm. kiinteistöveroa eikä ajoneuvoveroa. Inflaatio söi lainaa minkä ehti, siskonikin perhe sai lainan maksettua 8 vuodessa! Nykyään ei voisi kuvitellakaan. Ja olivat vielä melko pienituloisia duunareita. Me rakennettiin v. 2003, pelkkä tontti maksoi täällä pienellä paikkakunnalla 10 000 e, tavallinen perustalo ilman mitään hienouksia 220 000. Ja tämä laina maksetaan sentilleen takaisin, ei ole inflaatiota helpottamassa. Ihan tuo 8 v riitä, mies on keskituloinen ja minä pienituloinen. Selvitään kyllä, en valita, mutta ei meillä ole kyllä varaa esim. matkustella ulkomailla, kuten siskoni perheellä oli jo laina-aikana.
Puppua... Ai että pienituloinen perhe olisi matkustellut -83 ja maksellut lainaa. Kai tiedät että lainat oli pakko maksaa nopeasti?
Täällä taas surutta muutetaan jopa kymmenien vuosien takaisia markkahintoja euroiksi jakamalla hinta kuudella. Ei se nyt vaan niin mene, sillä inflaatio pitää ottaa huomioon.
Esimerkki: Asunto maksoi vuonna 1986 miljoona markkaa. Se on tämän päivän euroissa 327 000, eikä suinkaan 167 000.
Voitte helposti tehdä oikeita vertailuja tällä appsilla:
No mun vanhemmilla oli pienituloisia varaa ostaa omakotitalo 60-luvulla, heti ensiasunnoksi.
Monet ihan perusduunarisukulaispariskuntani ainakin asuvat 70-luvulla ostamissaan omakotitaloissa.
Vierailija kirjoitti:
200 000 omakotitalo?Missä,jossain metsässä?Täällö saa saunattoman kaksion tai kolmion slummista.
Täällä Jyväskylästä n. 10 km, rakennettiin uusi omakotitalo mukavan kokoiselle tontille ja varastot sekä autotallit pihaan n. 240 000.
Asunnot oli halpoja mutta lainat kalliita.