Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään näin pahaa sitoutumiskammoa?
12.10.2016 |
Olen 25 vuotias nainen. En ole koskaan kokenut treffejä, pussailua tai mitään isompaa. Ahdistuin jo pienenä suhteista fiktiivisessäkin muodossa. Olen hyväksynyt ahdistukseni ja todennut ettei asiaa voi muuttaa.
Haluaisin tietää onko tämä yleisempääkin? Luonnollisesti suurin osa ihmisistä pariutuu tai ainakin hankkii intiimejä suhteita. Siksi ihmettelen miksi näin luonnollinen tarve läheisyyteen on minulle kauhua.
Seksiä tekee mieli, välillä niin paljon että olen vannonut mielessäni "panevani seuraavana päivänä vaikka baarista ketä vain". En kuitenkaan pystyisi siihen joten oma käsi saanee kelvata loppuun asti.
Muilla näin vahvaa kammoa? Siis niin vahvaa ettei voi edes treffata tai kahvitella?
Kommentit (9)
Oletko introvertti ? Se voisi selittää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sinun ikäisenä ihan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Olin sinun ikäisenä ihan samanlainen.
Miten eheydyit kammostasi?
Kuulostaa tutulta, muttei kohdallani ehkä noin "rajulta". Olen suunnilleen samanikäinen kuin sinä. Olen kyllä treffeillä käynyt, mutta täytyy sanoa, että yhteen kertaan jäänyt joka kerta, koska ahdistus. Vieraille ihmisille pystyn kyllä juttelemaan vaikeuksitta "niitä näitä", mutta parisuhteeseen mahdollisesti johtava tapailu ahdistaa. Määrittelisin itseni introvertiksi kylläkin. Jään kuulolle, jos joku kertoo jotain valaistukseen aiheuttavaa :)
Kas kun en ajatellut asiaa introverttiyden näkökulmasta. Sehän selittääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista ikinä lukeneeni, että introverttiyteen liittyisi sitoutumiskammoa. Ei mielestäni liity siihen. Kyllä tuo enemmän joltain fobialta tai traumalta kuulostaa.
Ei aivan noin paha, mutta vaikka naista kaipaisin kumppaniksi, niin pelottaa se sinkkuuden vapauden menettäminen. Vähän olen naisia treffaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista ikinä lukeneeni, että introverttiyteen liittyisi sitoutumiskammoa. Ei mielestäni liity siihen. Kyllä tuo enemmän joltain fobialta tai traumalta kuulostaa.
Mietin vain miksi kammo on ollut olemassa jo ennen mitään varsinaisia ihmissuhteita muihin kuin vanhempiini. Esimerkiksi kotileikissä en voinut olla äiti jos leikissä oli myös isä, suostuin olemaan vain itsenäinen äiti.
Ajattelin että kammo poistuu iän myötä mutta ei, samassa tilanteessa edelleen.
Oot täysin luonnonoikku. Kellään ei oo ikinä ollut vastaavaa. Olisipa Freud täällä.