Lue keskustelun säännöt.
Kerro esimerkkejä tapauksista, joissa ylitsesi on kävelty törkeästi
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi esitteli tekemäänsä mattoa kun olitiin anoppilassa käymässä. Kovin innokkaasti oli sitä meille lykkäämässä. Kieltäydyin kohteliaasti, koska se matto oli ihan he-le-ve-tin ruma, eikä sille ollut edes paikkaa.
Oltiin miehen kanssa pari viikkoa myöhemmin reissussa. Anoppi kävi ruokkimassa meidän kissan, samalla reissulla toi sen hirvitysmaton paraatipaikalle, vei alkuperäisen maton pois. Eihän nyt kaupasta ostettua mattoa _voi_ laittaa lattialle, jos ihan itse tehty, vieläpä hänen tekemänsä, vaihtoehto on saatavana. Ei millään meinannut tajuta, että varastettu matto pitää palauttaa ja rumamatto viedä pois. Väänteli naamaansa oikein kunnolla, kun ei meinannut saada tekoitkua alkuun. Kaikkia keinoja yritti, että matto saisi jäädä.
Joo, asutaan vähän liian lähellä anoppia, ja mies oli tässä asustellut yksikseen kymmenisen vuotta ennen kuin tulin kuvioihin. Anoppi saanut "sisustaa" täällä, ja ollut kova paikka kun hänellä ei ole sananvaltaa poikansa asioihin. Ei ole ollut ollenkaan ainut "valtataistelu" mitä on käyty...
Mitenköhän nuo anopit oikeuttavat itselleen sen, että kävelevät toisen yli. Luulevat kai tarkoittavansa hyvää, mutta eivät tajua, että toista pitää myös kunnoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ärsyttää kun vanhemmanpuoleiset leidit etuilevat kassajonossa. Kunnioitan kyllä iäkkäitä ihmisiä, mutta iän ei pitäisi oikeuttaa huonoon käytökseen.
Tunnistaa jo kaukaa liiallisesta parfyymistä sekä minkkiturkista tämän kategorian naiset.
Kyllä näitä tapauksia esiintyy myös liiterin kassalla tokmannin toppatakeissa...
Mulla ei oo ikinä käyny noin. Mutta pari kertaa joku turhantärkeän oloinen nainen kysynyt kilometrin pituisen jonon kolmannelta, että pääsiskö tähän väliin, kun hänellä on vaan tämä yksi juttu ja kiire. Mä oon huikannut joskus vähän kauempaa, että mulle ei sovi etuilu, kun on kiire muillakin. Joku muu jatkoi mun aloitusta värikkäin sanankääntein, lähti frouva nopsaan korvat helottaen toisen jonon perälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ärsyttää kun vanhemmanpuoleiset leidit etuilevat kassajonossa. Kunnioitan kyllä iäkkäitä ihmisiä, mutta iän ei pitäisi oikeuttaa huonoon käytökseen.
Tunnistaa jo kaukaa liiallisesta parfyymistä sekä minkkiturkista tämän kategorian naiset.
Kyllä näitä tapauksia esiintyy myös liiterin kassalla tokmannin toppatakeissa...
Mulla ei oo ikinä käyny noin. Mutta pari kertaa joku turhantärkeän oloinen nainen kysynyt kilometrin pituisen jonon kolmannelta, että pääsiskö tähän väliin, kun hänellä on vaan tämä yksi juttu ja kiire. Mä oon huikannut joskus vähän kauempaa, että mulle ei sovi etuilu, kun on kiire muillakin. Joku muu jatkoi mun aloitusta värikkäin sanankääntein, lähti frouva nopsaan korvat helottaen toisen jonon perälle.
Minun editseni on nimenomaan liitelin kassalla purjehtinut jokunen ikäneito. Joku ei sano mitään, joku saattaa tokaista äkäisesti, että Menen tähän väliin kun minulla on vain tämä pieni ostos. Yleensä olen tyytynyt seuraamaan menoa monttu auki, kun koskaan ei voi tietää, onko käytöksen takana esim dementia tai muu sairaus. Kyllä se silti harmittaa.
Mies petti ja valehteli useamman kuukauden. Jäi kiinni. Olin tosi huonona koska en voinut uskoa hänestä moista. En nukkunut, en syönyt ja sairastuinkin. Mies katui kovasti. Oli todella todella pahoillaan. Niin vilpittömästi esiintyi että uskoin ja annoin anteeksi. Kuukauden kuluttua selvisi että oli jo parin viikon kuluttua jatkanut suhdetta 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi esitteli tekemäänsä mattoa kun olitiin anoppilassa käymässä. Kovin innokkaasti oli sitä meille lykkäämässä. Kieltäydyin kohteliaasti, koska se matto oli ihan he-le-ve-tin ruma, eikä sille ollut edes paikkaa.
Oltiin miehen kanssa pari viikkoa myöhemmin reissussa. Anoppi kävi ruokkimassa meidän kissan, samalla reissulla toi sen hirvitysmaton paraatipaikalle, vei alkuperäisen maton pois. Eihän nyt kaupasta ostettua mattoa _voi_ laittaa lattialle, jos ihan itse tehty, vieläpä hänen tekemänsä, vaihtoehto on saatavana. Ei millään meinannut tajuta, että varastettu matto pitää palauttaa ja rumamatto viedä pois. Väänteli naamaansa oikein kunnolla, kun ei meinannut saada tekoitkua alkuun. Kaikkia keinoja yritti, että matto saisi jäädä.
Joo, asutaan vähän liian lähellä anoppia, ja mies oli tässä asustellut yksikseen kymmenisen vuotta ennen kuin tulin kuvioihin. Anoppi saanut "sisustaa" täällä, ja ollut kova paikka kun hänellä ei ole sananvaltaa poikansa asioihin. Ei ole ollut ollenkaan ainut "valtataistelu" mitä on käyty...
Niin tuttua, niin tuttua. Sitten heittäydytään marttyyriksi ja haukutaan miniä koko suvulle. "kun se on niin nirppanokka ja hankala tapaus, että sitä on niin vaikea miellyttää."
Oi kyllä. Tosin mun anoppi ei tyydy vain sukuun, vaan koko kylä tietää, kuinka huonon valinnan poikansa on tehnyt. Kerran anoppi jopa soitti mun vanhemmille, kun meni hermot oikein kunnolla hänen jatkuvaan hyväntahtoiseen auttamiseen. Noita matto-juttua vastaavia tapahtumia on paljon. Ja hyvää hyvyyttään hän vaan joka kerta käydessä haukkuu sisustuksen, harrastukset, miten oon pukenut lapset.... kumma ettei vanhaa ihmistä arvosteta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi esitteli tekemäänsä mattoa kun olitiin anoppilassa käymässä. Kovin innokkaasti oli sitä meille lykkäämässä. Kieltäydyin kohteliaasti, koska se matto oli ihan he-le-ve-tin ruma, eikä sille ollut edes paikkaa.
Oltiin miehen kanssa pari viikkoa myöhemmin reissussa. Anoppi kävi ruokkimassa meidän kissan, samalla reissulla toi sen hirvitysmaton paraatipaikalle, vei alkuperäisen maton pois. Eihän nyt kaupasta ostettua mattoa _voi_ laittaa lattialle, jos ihan itse tehty, vieläpä hänen tekemänsä, vaihtoehto on saatavana. Ei millään meinannut tajuta, että varastettu matto pitää palauttaa ja rumamatto viedä pois. Väänteli naamaansa oikein kunnolla, kun ei meinannut saada tekoitkua alkuun. Kaikkia keinoja yritti, että matto saisi jäädä.
Joo, asutaan vähän liian lähellä anoppia, ja mies oli tässä asustellut yksikseen kymmenisen vuotta ennen kuin tulin kuvioihin. Anoppi saanut "sisustaa" täällä, ja ollut kova paikka kun hänellä ei ole sananvaltaa poikansa asioihin. Ei ole ollut ollenkaan ainut "valtataistelu" mitä on käyty...
Mitenköhän nuo anopit oikeuttavat itselleen sen, että kävelevät toisen yli. Luulevat kai tarkoittavansa hyvää, mutta eivät tajua, että toista pitää myös kunnoittaa.
Mun anoppi on narsisti, eipä häneltä löydy myötätuntoa kuin itselleen. Ei yhtään hyväksy ajatusta, että muiden mielipiteelle voisi antaa arvoa, koska hän on oikeassa. Ja kun hänen oikkujaan ei tottele, niin on hankala. Hän on esim tullut meille ja sanonut, että mun tarvii lähteä shoppaamaan (nyt heti), hän hoitaa vauvaa. Ei haittaa vaikka olin kovassa flunssassa, tukka paskaisena ja inhoan shoppailua. En lähtenyt -> en yhtään arvosta hänen hoitoapuaan.
Minut irtisanottiin asiantuntijatyöstäni sairastuttuani syöpään. Olen taitava ja ahkera ammattilainen, ja työsuhde oli kestänyt 8 vuotta.
Irtisanomisen syyksi toki verhoiltiin yt-syyt, kun neuvottelut olivat sopivasti juuri alkamassa.
Kaikki tajusivat (luottamusmiehiä ja juristeja myöten), että sairastumiseni oli todellinen irtisanomisen syy. Suomessa on kuitenkin tilanne, että yksityisellä henkilöllä ei ole varaa käydä oikeutta isoa, rikasta organisaatiota vastaan. Liitto korvaa oikeudenkäyntikuluista vain pienen osan. Jos häviää oikeusjutun, saa maksaa velkoja siitä loppuelämänsä.
Suomessa oikeutta saavat vain rikkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut irtisanottiin asiantuntijatyöstäni sairastuttuani syöpään. Olen taitava ja ahkera ammattilainen, ja työsuhde oli kestänyt 8 vuotta.
Irtisanomisen syyksi toki verhoiltiin yt-syyt, kun neuvottelut olivat sopivasti juuri alkamassa.
Kaikki tajusivat (luottamusmiehiä ja juristeja myöten), että sairastumiseni oli todellinen irtisanomisen syy. Suomessa on kuitenkin tilanne, että yksityisellä henkilöllä ei ole varaa käydä oikeutta isoa, rikasta organisaatiota vastaan. Liitto korvaa oikeudenkäyntikuluista vain pienen osan. Jos häviää oikeusjutun, saa maksaa velkoja siitä loppuelämänsä.
Suomessa oikeutta saavat vain rikkaat.
Näin se valitettavasti menee. Meillä yt:ssä sai kenkää kollega, jonka lapsella oli syöpä. Monta huomattavasti huonompaa työntekijää sai pitää työnsä.
Niin tuttua, niin tuttua. Sitten heittäydytään marttyyriksi ja haukutaan miniä koko suvulle. "kun se on niin nirppanokka ja hankala tapaus, että sitä on niin vaikea miellyttää."