Miten ihminen toimii eron sattuessa
Miten ihminen toimii eron sattuessa kirjoitti:
[/quote]Lopun alkua Heidillä ja Mikolla? Mikko menee sitten Tinderiin etsimään uutta kumppania. Näinköhän tässä käy? Nähtäväksi jää...
Mitä mieltä olette? Toimiiko ihminen eron jälkeen näin:
Kypsä ihminen: Pitää taukoa suhteista ja käsittelee eron.
Epävarma tai (hieman) epäkypsä ihminen: hankkii heti laastarin tai laastareita, jotta saa itsetunnon (tai hormonitasot) nousemaan
Epäkypsä ihminen: haluaa hakeutua heti uuteen, "vakavaan" suhteeseen, koska ei ole tottunut käsittelemään omia asioitaan sisäisesti tai/ja koska on läheisriippuvainen
Myönnän, että luokitteluni on varsin keittiöpsykologinen ja varmaankin karkea yleistys. Kommentoikaa, hyvät ihmiset![/quote]
Aloitin uuden keskustelun tuolta ensitreffit alttarilla -ketjussa esiintyneen jutun vuoksi, koska en viitsinyt siellä vängätä enempää. Yo. lainaus siis Ensitreffit -ketjusta, ei ole minun kirjoittamani.
Kommentoin ylläolevaan viestiin näin:
Juu karkea yleistys on ja totuus on tarua ihmeellisempää. Eli tosielämässä asiat eivät mene niin kuin teorioissa. Vaikka teoriasi voi periaatteessa olla paikkansapitävä, niin joskus tapahtuu jotain muutakin ja ihmisen kypsyydestä tai epävarmuudesta ei voi tehdä päätelmiä vain sen perusteella, millaisia ihmissuhteita hänellä on. Joillakin elämänalueilla ihminen voi olla erittäin pätevä ja pystyvä, itsevarma toimija, mutta rakkaudessa ottaa siipeensä tuon tuosta.
Itse olen eronnut avioliitosta ja aloittanut uuden suhteen oikeastaan samana päivänä. Toki avioeroa olin jo harkinnut pitkään, ja uusi rakkaus oli viimeinen niitti. Uusi suhde oli heti vakava ja vakaa, ja olemme olleet kaksi vuotta yhdessä ja 6 kuukautta naimisissa, vauva tulossa. Ja avioerosta on kaksi vuotta, toki virallinen ero tapahtui sitten keväällä -15 puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen.
Tähän vastattiin näin:
"Ja muutaman vuoden päästä kun arki (tai oman pään sisus) alkaa ahdistaa uusi pako ja uusi alku - teitä on paljon, muttei tuo tyyli näytä onnellisuutta tuovan kuin hetkeksi. Sääliksi käy vain lapset lapsellisten vanhempien touhuista kärsimässä."
No, asiahan on varmasti näin ja ihmisiä, jotka hyppivät suhteesta toiseen hetken huuman perässä on paljon, mutta se on todellakin vain karkea yleistys. Esimerkiksi minulla aiemmassa suhteessa, joka oli seitsemän vuoden suhde ja kolmen vuoden avioliitto, ei ollut lapsia. Ja halusin erota, koska en tuohon suhteeseen voinut ajatella hankkivani lapsia, koska suhde oli mennyt niin huonoksi. Ajattelin siis lapsen parasta olemalla hankkimatta lapsia.
Uuteen parisuhteeseni, joka on siis TOINEN vakava suhteeni, lapset ovat tervetulleita. Ja koska ikää oli 28 suhteen alkaessa, ei ollut mitään syytä enää viivytellä lasten "hankintaa".
Halusin avata tätä tilannetta selittääkseni, ettei jokainen "pikaero" ja uusi suhde ole feikkiä. Joskus ero on tie uuteen onneen ja jos löytää itsensä tilanteesta, että on mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin, niin ero ei ole mikään epäonnistuminen ja häpeä. Epäonnistuminen on sallittua, se on elämää eikä hävettävä asia. Häpeä olisi jäädä huonoon suhteeseen, tehdä lapsia (jotkut yrittävät saada vauvan pelastamaan suhteensa...) ja kärsiä huonosta elämästä epäsopivan kumppanin kanssa.
Koska pariutuminen tapahtuu nuorena, niin virheitä voi sattua. Ihminenhän kehittyy ja muuttuu vielä parikymppisenäkin paljon ja joidenkin tutkimusten mukaan vasta 27-28 -vuotiaana aivot ovat kehittyneet kypsiksi ja aikuistumista tapahtuu erityisen paljon 18-25 -vuotiaana.
Enpä tiedä kiinnostaako ketään enää koko aihe, mutta tulipahan avauduttua! Olen äitiyslomalla, raskaana toistaiseksi, laskettu aika on 21.10. :D