Te, joiden miehellä on lapsi/ lapsia myös edellisestä suhteestaan tai liitostaan!

jossain vaiheessa kun pojat (2 kpl murkkuja) tulivat aina päivittäin meille silloinkin kun olis ollut äidin vuoro eli yllättivät minut kotona jne. Siis olen kahden lapsen kanssa kotiäitinä. Mutta kun säännöistä on keskusteltu niin olen tottunut. Pojat ovat luonamme puolet ajasta ja käyvät sen lisäksi päivittäin hakemassa tavaroitaan tai tuomassa niitä joko aamulla kouluun mennessään tai ip tullessaaan. Ainut mikä vielä ärsyttää on se että ip tullessaan pistäytymään helposti herättävät ulkona nukkuvan kuopuksen, siinäkin ovat kyllä parantaneet tapansa, tulevat hiljaa.



Paineita tässä kyllä kieltämättä välillä on mutta olen tottunut, en varmaan enää osaiskaan elää ihan norm. ydinperheessä. Meillä on 8. vuosi menossa tässä kokoonpanossa.

että mites itse koet?

Meillä välejä on kiristänyt myös huono suhde exään. Vuosikaudet koitin saada suhteen toimimaan, mutta kun se ei tule yhtään vastaan koskaan, niin nyt en enää kiusaa itseäni vaan olen todennut ettei meidän tarvi olla tekemisissä. Tervehdin jos näen mutten jää juttelemaan.



Asiat kyllä helpottuu kun oppii puhumaan rehellisesti tunteistaan, ja muistaa hienotunteisuuden. Joustavuutta tarvitaan, se ei ole ollut mun paras ominaisuuteni. Tai siis joustan aina liikaa ja sit räjähdän. Nyttemmin olen opetellut sanomaan ei rauhallisemmin. Miehen kanssa yhteistä aikaa ei juuri ole kun 4 lasta vie ajan ja voimat ja työ on vaativa. Siihenkin on tottunut. Ihana olla välillä ydinperheenä ja oikein odotan seur. lomaa joka vietetään ytimen kanssa ilman experheen lapsia. Mies on sitten viettänyt erikseen lomaa yhdessä experheen lasten kanssa ilman meitä. kaikenlaisia kombinaatioita saa viritellä jotta kaikki ois tyytyväisiä.