Ahdistuslääkkeet

Täällä toinen, joka tahtoisi kuulla kokemuksia.

Itse otin juuri käyttöön Propralin (beetasalpaaja), jonka tarkoitus on helpottaa fyysisiä jännitysoireita. Minun ongelmani on sosiaalisten tilanteiden pelko. Epäilen, ettei tuo Propral auta mitään, mutta kokeilen kuitenkin.

Minulla auttanut Lyrica. Aluksi isommalla annoksella ja vuoden käytön jälkeen pikkuhiljaa (huom todella hitaasti) olen vähentänyt sen käytön yhteen pilleriin kun tunnen sitä tarvitsevani. Tätä ennen olin kärsinyt monta vuotta, juossut lääkäreillä ja syönyt mielialalääkkeitä ilman apua. Lyrican käyttö ratkaisi mystiset fyysiset oireet ja sen myötä tajusin kärsineeni pahasta ahdistuksesta. Elämäni oli työn ja yksityiselämän takia rankkaa.

Toinen toimiva lääke on Surmontil, vanha lääke joka auttaa erityisesti unettomuuteen.

Toivottavasti saat apua, tsemppiä!

Se on kiva olla lääkevastainen niin kauan kunnes itse sairastuu (mieleltään tai ruumiltaan).

Ei ne muutkaan huvikseen lääkkeitä syö.

Lääkevastaisuus omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että kaikkein mieluiten haluaisin käsitellä esimerkiksi terapiassa ne asiat jotka ahdistusta aiheuttavat, enkä ainoastaan poistaa oiretta. Kyseessä on itselläni prosessi, jossa ahdistus on muodostunut useiden vuosien kehityksen kautta ja juuret ovat hyvin kaukana. Mutta kuten sanoin, terapia ei juuri nyt ole mahdollinen ja oireet ovat ajoittain niin pahat, että olen valmis kokeilemaan lääkitystä. Cipralexia kokeilin lyhyen aikaa joskus aiemmin ja harkitsen josko pyytäisin tätä uudestaan... ap

Se perusta (säännöllinen liikunta, unirytmi, oikea ruokavalio, päihteettömyys) auttaa kyllä siinä mielessä että kestät ahdistusta hieman paremmin. Sitä alkusyytä/syitä se ei kuitenkaan poista, eli terapia JA omatoiminen tunteiden käsittely ja tunnelukkojen yms. tiedostamisen opettelu (käytä apuna kirjoja, myös youtubesta löytyy paljon viisaita asiantuntijoita ja self help-videoita) olisi paikallaan. Lääkkeet ovat vähän kuin kävelykeppi, nekin nimenomaan auttavat vain jaksamaan mutta eivät varsinaisesti ratkaise mitään. Onko elämäntilanteessasi, ihmissuhteissasi tai rutiineissasi sellaisia tekijöitä jotka lisäävät ahdistusta? Voisitko aloittaa niiden karsimisesta, jos et vielä pääse terapiaan? Tämän tukena jos pidät itsestäsi huolta ja esim. kirjoitat tunteistasi, voit onnistua pitämään tilanteen hallinnassa. 

Olen itse erittäin ahdistunut ihminen ja olen opetellut entisten haitallisen coping-keinojen tilalle uusia parempia. Siinä missä ennen esim. join alkoholia, söin roskaruokaa ja herkkuja, jäin sohvalle makaamaan, vältin liikuntaa, patosin tunteeni ja asiani sisälleni, nukuin ongelmani unholaan tai olin itsetuhoinen (kaikki näistä vain pahentavat tilannetta) lievitän nykyään ahdistustani onnistuneesti näillä: 

- Pitkät kävelylenkit (auttavat oikeasti kun teet joka päivä, jo pelkkä rauhallinen kävely auttaa)

- Kaikenlainen muukin urheilu jos vain mitenkään jaksaa ja pystyy

- Puhdas ja monipuolinen ruokavalio, päihteettömyys, roskaruoka minimiin (säännöllisyys todella tärkeää)

- Säännöllinen unirytmi, TARPEEKSI UNTA!!! (erittäin tärkeää)

- Kirjoittaminen: kiitollisuus-päiväkirja, tunteiden ja ongelmien ylös kirjoittaminen, listat (esim. kun keksit miten voisit helpottaa jotain vaikeaa asiaa tai välttää jonkin ongelman tee siitä itsellesi selkeät ohjeet joihin voit palata aina, kun kohtaat tunteen) Voit myös kirjoittaa "selväpäisenä" itsenäsi ahdistuneelle itsellesi kirjeen, jonka luet aina kun tunnet ahdistuksen tulevan. Kirjeitä ja listoja voi olla useita eri tilanteisiin.

- Lukeminen ja näkeminen: minua auttaa tiettyjen lauseiden ja ajatusten muistaminen pitkin päivää. Niitä voi olla puhelimen taustakuvana, seinällä, vaatekaapin ovissa, vaikka käteen kirjoitettuna tai äänitteenä... Ideana on, että törmäät itseäsi kannustavaan muistutukseen (teksti/kuva/mikä vaan) jatkuvasti ja annat niiden pikkuhiljaa painua alitajuntaasi. Kaikki ympärilläsi vaikuttaa sinuun: se mitä näet, mitä kuulet, mitä luet, mitä syöt, mitä ajattelet. Se altistatko itsesi jatkuvasti positiivisille vai negatiivisille asioille muokkaa todella paljon mieltäsi. Sillä mitä näet ja koet on väliä, vaikka et tietoisesti aina kiinnittäisi siihen huomiota.

- Puhuminen (älä jää ajatustesi kanssa ypöyksin, kerro niistä luotettaville ja ymmärtäväisille ihmisille)

- Terapia (oikea terapeutti + oikea asenne terapiaan = mieletön hyöty)

- Self help: kirjat, videot, podcastit, kurssit, luennot (maailmassa on apua mistä valita, kun vain etsii)

- Negatiivisten asioiden ja ihmisten karsiminen elämästä!!! (koskee niin ihmissuhteita, työtä, harrastuksia, asuinpaikkaa kuin ajattelumallejakin)

- Luonto (on oikeasti vaikea olla ahdistunut metsässä hiljaisuuden keskellä)

- Meditointi !!!!!! (aloita pienestä, ensin esim. siitä että keskityt tietoiseen hengittämiseen)

- Taide (tai oikeastaan mikä tahansa itsensä toteuttaminen/sellainen tekeminen jonka koet terapeuttiseksi tai rauhoittavaksi. Itselläni musiikki auttaa käsittelemään sellaisia tunteita joista ei voi puhua)

(jatkuu)

(jatkuu)

Kokeile näitä ennen kuin kokeilet lääkkeitä. Hyväksy myös se että välillä on vaikempaa, eli älä ainakaan rankaise itseäsi siitä että olet ahdistunut vaikka sinun ei"pitäisi" olla. Opettele kuuntelemaan itseäsi ja ajatuksiasi, mutta sen sijaan että ottaisit ahdistavat ajatuksesi ja tunteesi aina jonkinlaisina totuuksina (esim. ajatus "Minusta tuntuu että olen täysin hyödytön ihminen enkä tule ikinä terveeksi" ei ole fakta vaan tunne, johon voit päättää uskoa tai olla uskomatta) ajattele niitä ennemminkin nimenomaan ohimenevinä ajatuksina (faktan sijasta suhtaudu siihen mielummin näin: "Onpa tämä kummallista, että ajattelen nyt olevani täysin hyödytön. Mielenkiintoinen ajatus, etten muka tulisi ikinä terveeksi. Mistäköhän nämä kumpuavat?"

Välillä sinua sattuu niin paljon että tuntuu ettei sitä kestä, mutta olet edelleen elossa ja hengität. Kestät siis koko ajan ja olet kestänyt tähänkin asti kaikki vaikeat päivät ja asiat, vaikka välillä se tuntuu siltä että et kestäisi. Muista, että onnellisuuteen ja parantumiseen ei yleensä ole oikotietä vaan kestävät muutokset vaativat kärsivällisyyttä ja pieniä askelia isojan harppauksien sijaan. Ole itsellesi armollinen, ole itsesi ystävä. Älä yritä heti ratkaista kaikkea tai tehdä kerralla paljon, tee ja kokeile mielummin joka päivä jotain ihan vähän. Ja kun väsyttää ja ahdistaa, muista että silloinkaan ei välttämättä tarvitse luovuttaa ja lopettaa; silloin täytyy opetella lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Te ahdistuksesta kärsivät, mitä lääkkeitä olette syöneet ja millaisia kokemuksia teillä on? Olen itse aika lääkevastainen ja karttanut lääkkeiden syömistä viimeiseen asti, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei ole muita vaihtoehtoja. Terapiaan ei ole juuri nyt mahdollisuutta ja mitkään liikunnat yms eivät tähän auta. Ahdistaa välillä niin paljon, että en kestä.

Niin tai näin, eivät ne lääkkeet sinua korjaa, vaan elämänmuutos! Mikäli et aio muuttaa mitään, niin voit toki syödä lääkkeitä - järkyttävine sivuvaikutuksineen ja lapsillesi siirtyvine perimineen.

Ainiin, ja jos haluat tietää jostain listani kohdasta enemmän (esim. tarkempia vinkkejä) niin kysy. Yritin mainita tuossa nimenomaan ne eniten apua tuoneet asiat jonkinlaisina kokonaisuuksina, mutta nekin koostuvat usein monesta pienestä asiasta ja kaiken tuon voi tehdä monella eri tavalla. /6

Kyllä se terapia on se pohja joka pitäisi ahdistuksen hoitoon ottaa. Siihen tueksi terveellinen elämä, liikunta, ulkoilu, sopivasti tekemistä, ihmissuhteet, harrastuksia ym., tietty oman jaksamisen ehdoilla. Hyvät tv-sarjatkin auttaa mulla. 

Itselläni oli nuo kaikki em.apukeinot käytössä ja tiivis terapia, mutta silti jouduin turvautumaan lääkkeisiin koska en saanut ahdistukselta nukuttua. Siinä joutui lääkevastainen taipumaan. Mulla auttoi Ketipinor ja tarv.Diapam. Päiväsaikaan en ottanut koskaan lääkettä, silloin yritin pärjätä muilla keinoilla. Yöthän ne vaikeimpia on kun nukkuakin pitäisi. 

Opamox

Ahdistus on kamalaa :/

Auttaa myös kun pääsee metsään. Viimeks kävelin 12km ja itkin ja höpisin itsekseni. Opamoxia otan lähinnä illalla / yöllä jos iskee paska olo ..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se terapia on se pohja joka pitäisi ahdistuksen hoitoon ottaa. Siihen tueksi terveellinen elämä, liikunta, ulkoilu, sopivasti tekemistä, ihmissuhteet, harrastuksia ym., tietty oman jaksamisen ehdoilla. Hyvät tv-sarjatkin auttaa mulla. 

Itselläni oli nuo kaikki em.apukeinot käytössä ja tiivis terapia, mutta silti jouduin turvautumaan lääkkeisiin koska en saanut ahdistukselta nukuttua. Siinä joutui lääkevastainen taipumaan. Mulla auttoi Ketipinor ja tarv.Diapam. Päiväsaikaan en ottanut koskaan lääkettä, silloin yritin pärjätä muilla keinoilla. Yöthän ne vaikeimpia on kun nukkuakin pitäisi. 

Näin se usein menee, mutta harvat tajuaa sitä, että esim. Ketipinor aiheuttaa diabestä ja valmistajalla on useiden miljardien kanteet menossa oikeudessa. Tähän saakka maksaneet sakkoja noin miljardin tutkimushuijauksesta ja diabetekseen liittyen taitaa olla 20 000 kannetta rikki pelkästään jenkeissä. Kuolemiakin on ilmoitettu. Eli kannattaa puntaroida ne hyödyt ja haitat todellisten tietojen pohjalta, eikä luottaa sokeasti lääkäriin, joka mielellään kirjoittaa mitä vain pillereitä pönkittääkseen omaa uraansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se terapia on se pohja joka pitäisi ahdistuksen hoitoon ottaa. Siihen tueksi terveellinen elämä, liikunta, ulkoilu, sopivasti tekemistä, ihmissuhteet, harrastuksia ym., tietty oman jaksamisen ehdoilla. Hyvät tv-sarjatkin auttaa mulla. 

Itselläni oli nuo kaikki em.apukeinot käytössä ja tiivis terapia, mutta silti jouduin turvautumaan lääkkeisiin koska en saanut ahdistukselta nukuttua. Siinä joutui lääkevastainen taipumaan. Mulla auttoi Ketipinor ja tarv.Diapam. Päiväsaikaan en ottanut koskaan lääkettä, silloin yritin pärjätä muilla keinoilla. Yöthän ne vaikeimpia on kun nukkuakin pitäisi. 

Näin se usein menee, mutta harvat tajuaa sitä, että esim. Ketipinor aiheuttaa diabestä ja valmistajalla on useiden miljardien kanteet menossa oikeudessa. Tähän saakka maksaneet sakkoja noin miljardin tutkimushuijauksesta ja diabetekseen liittyen taitaa olla 20 000 kannetta rikki pelkästään jenkeissä. Kuolemiakin on ilmoitettu. Eli kannattaa puntaroida ne hyödyt ja haitat todellisten tietojen pohjalta, eikä luottaa sokeasti lääkäriin, joka mielellään kirjoittaa mitä vain pillereitä pönkittääkseen omaa uraansa.

Ketipinorin diabetesriski liittyy siihen, että monet lihovat "lääkkeiden vuoksi". Todellisuudessa monet lihovat elämäntapojensa vuoksi varsinkin kärsiessään mielenterveyden ongelmista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se terapia on se pohja joka pitäisi ahdistuksen hoitoon ottaa. Siihen tueksi terveellinen elämä, liikunta, ulkoilu, sopivasti tekemistä, ihmissuhteet, harrastuksia ym., tietty oman jaksamisen ehdoilla. Hyvät tv-sarjatkin auttaa mulla. 

Itselläni oli nuo kaikki em.apukeinot käytössä ja tiivis terapia, mutta silti jouduin turvautumaan lääkkeisiin koska en saanut ahdistukselta nukuttua. Siinä joutui lääkevastainen taipumaan. Mulla auttoi Ketipinor ja tarv.Diapam. Päiväsaikaan en ottanut koskaan lääkettä, silloin yritin pärjätä muilla keinoilla. Yöthän ne vaikeimpia on kun nukkuakin pitäisi. 

Näin se usein menee, mutta harvat tajuaa sitä, että esim. Ketipinor aiheuttaa diabestä ja valmistajalla on useiden miljardien kanteet menossa oikeudessa. Tähän saakka maksaneet sakkoja noin miljardin tutkimushuijauksesta ja diabetekseen liittyen taitaa olla 20 000 kannetta rikki pelkästään jenkeissä. Kuolemiakin on ilmoitettu. Eli kannattaa puntaroida ne hyödyt ja haitat todellisten tietojen pohjalta, eikä luottaa sokeasti lääkäriin, joka mielellään kirjoittaa mitä vain pillereitä pönkittääkseen omaa uraansa.

Ketipinorin diabetesriski liittyy siihen, että monet lihovat "lääkkeiden vuoksi". Todellisuudessa monet lihovat elämäntapojensa vuoksi varsinkin kärsiessään mielenterveyden ongelmista. 

Väärin. Lihavuus ei aiheuta edelleenkään diabetestä. Wikistä suoraan: Yhdelle 100−1000:sta käyttäjästä kehittyy diabetes, sydämen QT-ajan pidentymistä (ilmentää alttiutta sydämen rytmihäiriöille[4]), nielemisvaikeuksia, tardiivi dyskinesia (kouristuskohtauksia, hallitsemattomia liikkeitä etenkin kasvoissa ja kielessä), seksuaalinen toimintahäiriö, levottomat jalat -oireyhtymä (epämiellyttävä tunne jaloissa), punasolujen vähenemistä, natriumin vähenemistä, nenän tukkoisuutta, virtsaamisvaikeuksia, hidastunutta sydämen sykettä hoidon alussa (johon voi liittyä matalaa verenpainetta ja pyörtymistä), muuta pyörtymistä (voi johtaa kaatumiseen) sekä yliherkkyysreaktioita, kuten nokkospaukamia ja ihon ja suupielten turvotusta.

Aika hurjia lääkkeitä ahdistukseen teillä, Lyricaa, Ketipinoria, Opamoxia.

Itsellä käytössä Seroxat ja tarvittaessa Propral.

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjia lääkkeitä ahdistukseen teillä, Lyricaa, Ketipinoria, Opamoxia.

Itsellä käytössä Seroxat ja tarvittaessa Propral.

Mikä siinä opamoxissa niin hurjaa muka on.lievä lääke ..

Kiitos nro.6 kaikista vinkeistä! Mulla tosiaan ahdistus kestänyt ajoittaisesti useita vuosia ellei jopa suurimman osan elämästäni, välillä menee normaalisti ja välillä huonommin. Ajoittain  ahdistus vaan on niin lamauttavaa, että menee ruokahalu enkä kykene mihinkään muuhun kuin vaan itkemään sitä henkistä tuskaa. Terapia ei ole tällä hetkellä mahdollinen rahallisista syistä (olen opiskelija) mutta myös siksi, etten pysty elämäntilanteeni takia sitoutumaan niin pitkäaikaiseen terapiaan, että siitä mitään hyötyä olisi. Jatkuva asioiden märehtiminen, pyöritteleminen ja niistä stressaaminen on niin äärimmäistä, että en pysty tekemään elämääni koskevia päätöksiä kun löydän kaikesta vaan huolta ja murhetta. Jään jumiin ja junnaamaan paikoilleni elämässäni, koska pelkään erinäisiä asioita niin paljon etten pysty toimimaa ja tekemään ratkaisuja. Olen lisäksi nyt sellaisessa elämän nivelvaiheessa, että tässä vaaditaan kykyjä tehdä isojakin ratkaisuja ja suunnanvalintoja elämän eri asioissa.... mutta olen niin jumissa, että en pysty toimimaan. Sen takia kaipaisin nyt jotain suhteellisen nopeaa helpotusta ja normalisoimista tälle olotilalle, jotta ylipäätään pystyn tekemään elämässäni mitään sellaista mikä mahdollisesti lisäisi jatkossa hyvinvointiani. Ahdistus, pelot ja huolet estävät toimimasta. Tukiverkkoakaan ei oikein tunnu olevan, mikä entisestään voimistaa oireita. Perhe asuu kaukana, ystäviä on täällä muutama kappale mutta näen heitä suhteellisen harvoin enkä koe voivani heille oikein puhua. Parisuhteeni on epävarmalla pohjalla ja ratkaisuja senkin suhteen pitäisi tehdä lähiaikoina, mutta ahdistukseni takia en pysty siihenkään, koska pelkään nii paljon.   Ap

up

SSRI-lääkkeet toimivat tutkitusti paremmin ahdistukseen kuin masennukseen. Rohkaisen kokeilemaan essitalopraamia tai sitalopraamia pienenä annoksena, se on leikannut mun ahdistusta ihan valtavasti eikä tule mitään pöhnää toisin kuin rauhoittavista lääkkeistä. Kyllä kannattaa lääkevastaisenkin minusta kokeilla jos olo on tosi vaikea. Miksei kokeilisi kaikkia keinoja. Kannattaa myös kokeilla syödä isoa annosta b-vitamiinia. En oikein tiedä miksi mutta sitä on gyne ja psykiatri suositellut mulle hormonaaliseen ahdistukseen. :)

Edellinen vielä jatkaa, haluan toivottaa sulle ap paljon tsemppiä. :) Suosittelen sulle myös kirjaa Vapaudu tunnelukoista, kuulostaa vähän höpöltä mutta käsittelee skeematerapiaa ja on ihan pätevä ammattiteos.

Ap, kirjoittamasi oli kuin minun suustani. Sanan tarkkaan.

Kärsin myös ahdistuksesta. Toisinaan menee vähän paremmin, toisinaan ahdistus on täysin lamauttavaa. Kun paha jakso iske päälle, on meno aivan kuin sinullakin. Mulla on myös ongelmaa elämän jumittamisen ja päätöksenteon suhteen. Ahdistus yksinkertaisesti estää minua toimimasta itselleni parhaalla tavalla. En pysty tekemään minkäänlaisia ratkaisuja ja valintoja, vaan jään tilanteisiin ja asioihin, mitkä saavat voimaan entistä huonommin. Mikä taas lisää ahdistusta... Opinnot jumittaa, ihmissuhteet jumittaa jne.

Mulle on myös määrätty lääkitys ahdistukseen. Mutta yllätys yllätys - en ole uskaltanut aloittaa lääkitystä, koska ahdistaa ja pelottaa. Olen umpikujassa asian suhteen, ja välillä toivon, että joku ulkopuolinen suorastaan tunkisi lääkkeet suuhuni. Ehkä niistä olisi edes hitusen apua tähän pitkään ikävänä jatkuneeseen tilanteeseen.