Kuoleman salaaminen lähisukulaisilta

Tulisko perukirjoissa ilmi jossakin vaiheessa kumminkin.

Hyvin voi pitää salassa, kuolin 2009 eikä kukaan sukulaisista tiedä vieläkään!

Mikään virallinen taho ei kerro mitään muille kuin lähiomaisille ja perillisille. Tapauksessasi nämä ongelmalliset sukulaiset eivät ilmeisesti ole kumpaakaan, koska eivät ole sun puolisoita eikä lapsia. Tiedon leviäminen riippuu siis ihan siitä, miten sun lähiomaiset ja perilliset (sun tapauksessa puoliso ja lapset) sitä levittävät.

Perukirja tehdään verottajaa varten ja siitä saa tietää vain pesän osakkaat, eli lapsesi ja miehesi. Tietoa kuolemastasi tuskin tullaan automaattisesti vanhemmillesi kertomaan. Prosessi menee siten, että kun lääkäri on kirjoittanut kuolintodistuksen ja antanut hautausluvan, lähtee tieto väestötietojärjestelmään ja sitä kautta pankeille jne. Kaikki muu on sitten jälkeen jäävien harteilla, hautauskesta perukirjan tekemiseen ja pesän jakamiseen.

Niin, mutta toki aapeen kuolema tulee esiin sitten, kun hänen vanhempansa kuolee ja näiden perukirjoja aletaan laatia - aapeehän olisi silloin kuolinpesän osakas ja rintaperillinen, joten hänen syntymänsä ja kuolemansa näkyy hänen kuolleen vanhempansa virkatodistuksessa.

Ei sitä kenellekään toitoteta, jos ei ole syytä, esimerkiksi olisit jotain perimässä. Toisaalta syntymät ja kuolemat ovat ihan julkista tietoa eli jos joku sinua etsii, kyllä hän saa tietää kuolemasta.

Jos lapsesi on pieni, eikö puolisosi suojele häntä? Jos lapsi on isompi, mikset kerro hänelle suvusta ja siitä, mitä se on sinulle tehnyt? Jos suku ei ole sinulle mitään oikeasti tehnyt, niin sittenhän lapsellasi olisi oikeuskin omaan sukuunsa, enkä ymmärrä, miksi sen haluaisit riistää.

Lapselle haitallisinta ovat salaisuudet! Lapsellasi on oikeus historiaansa.

Ulkomaille muuttaminen, äisi setä kuoli aikoinaan niinkin eksoottisessa maassa, kuin Ruotsi.

Lapseton mies ja asunnossa oli osoitekirjat täynnä Tukholmassa asuvien sukulaisten numeroita ja osoitteita.

Ädin serkku meni sitten niin ikään omaa setäänsä katsomaan, kun puhelimella ei saanut kiinni, niin asunnossa oli ihan muut asukkaat.

Setä oli haudattu. Omaisuus oli lähinnä huoneisto irtaimistoa hävitetty ja asunto oli myyty.

Ei kiinnostanut viranomaisia omaisten etsiminen, setä oli lapseton, vanhemmat kuolleet, mutta sisaruksia olisi ollut useampiakin elossa, joiden lapsia asui Tukholmassa useampikin.

Oon suunnitellut että eläkkeellä muutan johonkin pidemmälle laitan automaattiset tilisiirrot eläkepäivänä menemään kenelle tahdon ja häviän kokonaan.

Viisi vuotta kai maksavat eläkettä, kela maksaa etuudet ISISiin lähteneille taistelijoille vuoden ajan, vaikka tämä kuolisikin aikaisemmin.

Tämän vuoksi suuri osa taistelijoista tulee vuoden sisällä takaisin. Jotkut saavat toimeentulotukipäätökset kerralla kolmeksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on pieni, eikö puolisosi suojele häntä? Jos lapsi on isompi, mikset kerro hänelle suvusta ja siitä, mitä se on sinulle tehnyt? Jos suku ei ole sinulle mitään oikeasti tehnyt, niin sittenhän lapsellasi olisi oikeuskin omaan sukuunsa, enkä ymmärrä, miksi sen haluaisit riistää.

Lapsi ei ole täysi-ikäinen vielä aikoihin. Enkä tiedä minkä ikäinen lapsi olisi edes riittävän vanha kuullakseen, että äidin isä ja veli ovat pahoinpidelleet ja hyväksikäyttäneet äitiä. Luotan, että mies suojelee, mutta silti mulla on irrationaalinen pelko siitä, että jotain kautta nuo ihmiset saavat itsensä luikerreltua lapsen läheisyyteen jos kuulevat mun kuolleen.

Kiitos kaikille vastauksista!

Eikös voisi olla yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin ja kertoa tilanteen luottamuksellisesti ja vaatia, että kuolemantapauksessa nämä sukulaiset eivät tule lapsen huoltajiksi missään tapauksessa.

:( <3 <3 <3  tästä tuli jotenkin tosi surumielinen olo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on pieni, eikö puolisosi suojele häntä? Jos lapsi on isompi, mikset kerro hänelle suvusta ja siitä, mitä se on sinulle tehnyt? Jos suku ei ole sinulle mitään oikeasti tehnyt, niin sittenhän lapsellasi olisi oikeuskin omaan sukuunsa, enkä ymmärrä, miksi sen haluaisit riistää.

Lapsi ei ole täysi-ikäinen vielä aikoihin. Enkä tiedä minkä ikäinen lapsi olisi edes riittävän vanha kuullakseen, että äidin isä ja veli ovat pahoinpidelleet ja hyväksikäyttäneet äitiä. Luotan, että mies suojelee, mutta silti mulla on irrationaalinen pelko siitä, että jotain kautta nuo ihmiset saavat itsensä luikerreltua lapsen läheisyyteen jos kuulevat mun kuolleen.

Kiitos kaikille vastauksista!

Arvelisin, että sopiva ikä kertoa voisi olla lapsesta riippuen 13-16 vuotta. Siitä olen ihan varma, että totuus on kuitenkin aina paras vaihtoehto. Moni ryhtyy aikuisena harrastamaan sukututkimusta tai kiinnostuu ainakin jonkin verran juuristaan. Teet lapsellesi palveluksen, jos kerrot hänelle ennen kuolemaasi, miksi et ole ollut yhteydessä sukuun. Muuten hänelle jää omaan historiaansa aukko, jota hän ei osaa täyttää. Hän voi jopa etsiä itse näitä ihmisiä.

Jos hänelle selviää vasta kuolemasi jälkeen, mitä sinulle on tapahtunut, hän suree sitä, ettei saanut keskustella aiheesta kanssasi. Lapsesi haluaa tuntea sinut. Hän suree kohtaloasi, mutta toisaalta varmasti tuntee sinut läheisemmäksi saatuaan tietää taustastasi. Hän varmasti kokisi luottamuksen osoituksena sen, että kerrot hänelle. Voisit olla myös esimerkkinä siitä, että vaikeistakin vaiheista voi selvitä.

Puhuminen voi tuntua vaikealta. Ehkä sinulle olisi eduksi käsitellä asiaa ensin ammattiauttajan kanssa ja siten valmistautua keskusteluun lapsesi kanssa. Tietenkään et voi lapsen kanssa puhua, jos asia on vielä itsellesi käsittelemätön.

Jos lapsi on kovin nuori ja kuolema lähestyy, ehkä voit jättää hänelle kirjeen, jonka hän voi vanhempana lukea isänsä kanssa. Silloin isän pitää olla valmistautunut keskustelemaan aiheesta.