Purnauspino: Vauva-arjen stressitekijät :)
Ajattelinpa aloittaa tällaisen keskustelun, kun tuntuu taas niin stressaavalta tämä arki. Olen yleensä aika positiivinen ihminen, mutta sitten tulee täällä kotona valitettua (varsinkin miehelle). Joten auttaisikohan, jos tänne listaisi nämä rasittavimmat asiat. Saisi ne sitten pois mielestä...
Eli tällä hetkellä ärsyttää:
1. Anopin puheet ja neuvot. Niistähän riittäisi tekstiä, mutta jätänpä ne toiseen kertaan.
2. Vauvan jatkuva oksentelu ja muu sotkeminen. Ärsyttää, kun toinen leikkii tyytyväisenä lattialla ja sitten se puklaus taas tulee ja sitä on joka paikassa. Jatkuvasti saa olla pyyhkimässä rätin kanssa ja matot ovat jo entisiä.
3. Huonosti toimivat kodinkoneet: tiskikone tuntuu vain sotkevan astioita ja joululahjaksi saatu rikkaimuri on aivan turha (Philips-merkkinen ja täysin tehoton!)
4. Kiinteät uppoavat huonosti (tästä olenkin valittanut jo toiseen pinoon).
Kyllä helpotti, edes hetkeksi. Listaa saa jatkaa aivan vapaasti, olkaapa hyvä :)
Kommentit (9)
-kotona on koko ajan kauheat desibelit, joku itkee, kiukkuaa, huutaa. mulla ei meinaa pää kestää (siis ei oikeasti tietenkään koko ajan mutta siltä tuntuu välillä)
-kellarin lattialla oli vettä eikä me tiedetä mistä se on tullut
-sain kirjeen paikasta mistä olin hakenut töitä " kiitos mutta....."
-mä haluisin suomeen takas, ihan kauheasti
-olisi aivan kauheasti tekemistä (kaappien siivoomista, koko piha pitäis rempata, maalausta, boordien laittoa, järkkäämistä siellä täällä, kellari pitäis kunnostaa mutta kun noiden lasten kanssa ei vaan jää aikaa mihinkään muuhun kun arjen pyörittämiseen.
-mua väsyttää
No, siinähän noita...
Aina pitää miettiä, että onkohan nyt syönyt tarpeeksi että jaksaa ja onko kaikki tarpeellinen mukana. Puhumattakaan pukemisesta näin talvella ja kun on kaksi puettavaa.
- jatkuva väsymys: huonosti nukuttuja öitä takana lähes 1,5kk; eroahdistus ja liikkumaan oppiminen sekoittaa yöt
- oma jatkuva sairastelu (flunssaa!!!)
- raskauskilot eivät ole vieläkään lähteneet ja vikat 3kg näyttää olevan tosi tiukassa (synnytyksestä 10kk)
- kun koko ajan täytyy miettiä päivärytmejä, syömisiä, nukkumisia tms. -> turha stressaaminen on osa luonnettani, joka on nyt vaan korostunut
- mies on ulkomailla työmatkalla ja tulee ties milloin
PAHINTA KAIKISTA:
- kaiken lisäksi hirveä vauvakuume on taas iskenyt =)
-jatkuva väsymys (vauva herää syömään 2 krt yössä ja itse olen huonouninen) ja saamaton olo
-mies, joka on sitä mieltä, että mun pitäisi ehtiä tekemään vaikka mitä kun olen vaan kotona
-vaunujen kanssa liikkumisen hankaluus
-telkkarista tulee päivisin todella huonoja ohjelmia
Mutta kaikki arjen harmit unohtuu kun vauva väläyttää ihanan hymynsä... :)
ois kiva käydä enemmän kodin ulkopuolella, mutta kundin pukeminen ja riisuminen ja ennen kaikkea homman ajoittaminen unien, kakkojen ja syömisten kannalta hyvään rakoon hankaloittaa. Puhumattakaan siitä, että raijaan yhdistelmävaunut alas kerrostalon portaita poika kainalossa, ja takaisin kauppakassi mukana.
-Lisäksi stressaan, kun en ulkoile pojan kanssa tarpeeksi (vain kerran päivässä). Poika siis 10kk. Ja päikkäritkin nukutaan sisällä.
-Ärsyttää ihan sikana kun äitini soittelee ja muistuttaa pukea pojalle kunnolla päälle ulkoillessa; ihan kuin en osaisi pukea lämpimästi.
-Poju on nyt oivallisessa sotkemisiässä; se on ihan ok, mutta mua rassaa kun en viitsi ihan joka päivä siivota sotkuja ja sitten kämppä onkin yhtäkkiä kuin pommin jäljiltä.
-Myös se ärsyttää, kun mies vihjailee, että eikö jo olisi aika lopettaa imettäminen - no auttaisi sitten pojan syöttämisessä ja juottamisessa ja unikouluttamisessa eikä vaan huomauttelisi, jos se kerran on vaan viitsimisestä kiinni! Lopetan kun kerkeän... niin kauan kun homma on täysin mun harteilla, en ota neuvoja ukolta kuuleviin korviini.
lähes kaikki tällä hetkellä!
1. mies, joka on viikot toisella paikkakunnalla töissä eikä tajua tuon taivaallista meidän arjesta. sanoo vaan, että yritä jaksaa!!!
2. armoton väsymys, joka vaivaa jatkuvasti ja siitä seurauksena kipeät niskat
3. 2 kk ikäinen neiti, joka ei KOSKAAN tunnu olevan tyytyväinen vaan kitisee, äihisee puhisee ja itkee lähes koko ajan ellei ole sylissä
4. näsäviisas 9-vuotias esikoinen, joka eilen vielä pisteenä i:n päälle laukaisi mulle : " taidat hieman katua, kun synnytit ton vauvan" ... kun illalla pääsi itku
5. miehen itsekeskeiset sukulaiset, jotka ei auta vaikka pyytäisi
6. TALVI!!!
7. olen niin saamaton lähtemään minnekään -> se jo helpottaisi kun ei istuisi neljän seinän sisällä ja murehtisi asioita :-)
Noh plussana täytyy sanoa omat IHANAT vanhemmat, jotka käy viikottain meitä kattomassa ja auttamassa..
Siinähän sitä listaa kerrakseen...
Yhdyn moneen edelliseen ja lisäksi:
- hoitoavun puute (sitä siis ei ole)
- mies, joka kyllä hoitaa vauvaa, mutta joka päivä kysyy samat asiat: " Miten nämä iltapesut olikaan, mitkä vaatteet...?" , vaikka on tehnyt iltapesut syntymäst lähtien (itse ehkä 5 kertaa, poika 6kk)
- mihinkään muuhun kuin vauvaan ei voi keskittyä kunnolla, esim. lehteen, ruoanlaittoon....
- koti, joka " saastuu" päivä päivältä enemmän. Kun vähän ehtii jossain välissä siivota, niin siivoamista on hetken päästä kaksi kertaa enemmän. Näin ollen koti koko ajan likaisempi ja likaisempi.
- tekemättömät työt (teen firmamme paperitöitä)
- miehen stressi töistään (yrittäjä), normaalisti kun mielelläänkin kuuntelen hänen ongelmiaan ja autan niissä, mutta nyt kun ei aina jaksais. Sitä toivois, että kun mies tulee töistä, niin se piristäis mua. Ja niin se yrittääkin välillä. Itse taas kun tiedostan, että miehelläkin on kova stressi päällä, niin yritän mahdollisimman vähän hälle kertoa omista " vähäisistä" stressin aiheistani, jolloinka stressaan entistä enenmmän....
Siinäpä niitä.
tuiskuneiti79 + poika 6kk
Jotenkin helpottavaa lukea, että ei tämä arki ole ruusuista muillakaan.
Tänään rasittaa ehkä eniten se, että talvi vain jatkuu!!?? Sitä haluaisi jo vähentää vaatetta, niin helpottuisi moni asia... Tai siltä tuntuu, mutta sitten kevään myötä tulevat kärpäset ja vesisateet :(
jatkuva (tai ainakin tuntuu siltä) KITINÄ ärsyttää eniten