Lue keskustelun säännöt.
Alle 25-vuotiaan ei pidä tehdä loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja tai isoja valintoja ja päätöksiä.
09.10.2016 |
Vasta 25-vuotias pystyy siihen. Äänestysikääkin saisi nostaa vähintään 25 vuoteen, miksi keskenkasvuisen pitäisi saada päättää maan asioista kun eivät tunne edes itseään? Myös fysiologinen aikuisuus saavutetaan vasta 25-vuotiaana eikä pelkästään aivojen osalta vaan kropan ja sisäelinten myös, parikymppinen ei siis ole fyysisestikään vielä aikuinen.
Kommentit (8)
Toisaalta sitte heti sen jälkeen alkaa rappeutuminen. Joten vain 25-vuotiaat saavat päättää yhteiskunnasta, sen jälkeen hoitokotiin... Mitäs jos hyväksyttäisiin se että kaikki ollaan enemmän tai vähemmän keskeneräisiä? Minä olen 48 v enkä ole yhtään sen valmiimpi tekemään loppuelämääni vaikuttavia päätöksiä kuin 16-vuotiaana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ammattia pitäisi valita vasta tuossa iässä? Mitä sitä pitäisi sitten tehdä 18-25-vuotiaana, jollei opiskella alalle, josta on kiinnostunut ja jonka parissa haluaa tehdä töitä? Lasten teko ei varmaan sovi sinun mielestäsi ajanvietteeksi sekään?
Kuka tää häiriintyny oikein on, jolla on kauhea pakkomielle nuoriin ihmisiin? :D
Anteeks mitä? Mä oon 23 ja istun valtion virassa. Enkö sais?
Vierailija kirjoitti:
Anteeks mitä? Mä oon 23 ja istun valtion virassa. Enkö sais?
Ap voi kuitenkin lohduttautua sillä, ettet varmaankaan tee siellä mitään tärkeää? ;) (mulla sama, ollut 22-vuotiaasta valtion leivissä, en tiennyt, että 3 vuotta liian aikaisin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs teet kun on pakko. Kehityskaareen kuuluu se, että alle 25 vuotiaana joutuu päättää mm. Koulu- ja työelämästä. Siitä, mihin haluaa isona. Se, kehittyykö nuori ajoissa miettimään ja tekemään järkeviä päätöksiä riippuu lähipiirin aikuisten kasvatuksesta ja esimerkistä. Nuorta pitää auttaa kasvamaan ja kehittymään.
Sori nyt vaan, mutta kyllä se fysiologinen aikuisuus saavutetaan jo 18-20-vuotiaana. Pois lukien aivot, ne kun kehittyvät noin 25-vuotiaaksi asti.
Olen tavallaan samaa mieltä. Liian moni nuori pilaa elämänsä hätiköidyillä ratkaisuilla. Sen huomaa ehkä nelikymppisenä. Mutta toisaalta ei elämää pidä pelätäkään.