Puoliso oksettaa minua, hän ei näe mitään ongelmaa
Tiivistettynä: puoliso on loukannut minua todella pahasti tunnekylmyydellään, torjunnallaan, ilkeydellään ja hylkäämisellään. Jaksoin ensimmäiset viisi vuotta yrittää ja odottaa että hän alkaisi rakastaa minua, mutta sitten luovutin kun mitään merkkiäkään sellaisesta ei näkynyt. Aloin vihata. Vihasin verisesti jonkun vuoden. Sitten tuli välinpitämättömyys, totaalinen evvk hänen suhteensa. Ja nyt oksettaa. Näin esimerkiksi karmeaa painajaista, jossa jouduin pitämään häntä kädestä ja oltiin jossain terapiassa jossa olisi pitänyt jotenkin lähestyä toista. Yök, puistattava ajatuskin, joka sai minut tässä kirjoittaessanikin irvistämään.
Mutta puolisollehan tämä ei ole ongelma. Hän on oikein tyytyväinen elämäänsä, eikä ymmärrä miksi olen eroamassa. Hän vain jatkaa onnellisena television katsomista samaan malliin kuin aina.
Miten se edes on mahdollista? Miten kukaan voi olla niin välinpitämätön, että hänelle on ihan se ja sama, vaikka vaimo ottaisi eron koska pitää miestä etovana?
Kommentit (34)
eihän tietenkään ole puolisollesi ongelma, olethan hypännyt hänen kelkkaansa vaikka hän on ollut tuota jo alusta saakka. Mitäs sitä muuttumaan kun naisen on silläkin tavoin saanut. Eiköhän sun olisi aika nostaa kytkintä ja arvostaa itseäsi uudella tavalla, eikä tyytyä sellaiseen joka jo alusta saakka osoittaa olevansa tapaus jolta et saa arvostusta.
Älä keskity enää ajattelemaan, mitä hän tuntee tai on tuntematta. Keskity itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä mitään kanssakäymistä???
Kyllä me toissapäivänä taisimme keskustella kolme lausetta siitä, että yksi sukulainen oli ostanut auton. Koskettamista on tapahtunut ehkä joskus alkuvuodesta, en tarkasti muista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teillä mitään kanssakäymistä???
Kyllä me toissapäivänä taisimme keskustella kolme lausetta siitä, että yksi sukulainen oli ostanut auton. Koskettamista on tapahtunut ehkä joskus alkuvuodesta, en tarkasti muista. Ap
Ei jumalauta...
Nyt koitatte saada asiat reilaan (jos suakaan nyt enää edes kiinnostaa) tai sitten nouset siitä ja menet täyttämään paperit.
Jotainhan asialle pitää tehdä!!!
Miksi ihmeessä ette ole jo eronneet vuosia sitten? Ihme ajan tuhlaamista, toivottavasti ei hirveesti kaduta jälkeen päin..
Analysoi ennemmin ittees. Miks sinä oot jäänyt tuommoiseen, etkö arvosta itseäsi ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ette ole jo eronneet vuosia sitten? Ihme ajan tuhlaamista, toivottavasti ei hirveesti kaduta jälkeen päin..
Koska tämä parisuhde on syönyt omanarvontuntoni niin, etten vuosiin tiennyt, mitä voin puolisolta vaatia. Yhteiskunta toitottaa, että erotaan liian helposti ja mies sanoo, että vaadin mahdottomia ja sirkustemppuja. Yritin sopeuttaa itseäni sitten siihen ajatukseen ja se ajatus vei minut lopulta terapiaan kun en mahtunut annettuihin raameihin. Tässä pikkuhiljaa itseäni keräilen, jotta saan siirtoja tehtyä. Ap
Minua oksettaa enemmän sinun käytös kuin miehesi. Miehesi sentään välittää itsestään, sinä et.
Miksi ihmiset asuvat yhdessä? Haluavat jakaa aikansa ja elämänsä toisen kanssa. Haluavat hoitaa yhdessä lapsia. Haluavat päästä taloudellisesti helpommalla. Mikä näistä syistä sinulla taustalla?
Ahdistavan kuuloista. Taidat olla läheisriippuvainen. Olet koittanut kaikin keinoin saada kylmän miehen rakkautta. Ei tule onnistumaan. Nyt sun täytyy parantaa itseäsi, muuten läheisriippuvaisuus säilyy ja löydät jonkun uuden kohteen.
Eroaminen on helppoa. etsit asunnon, pakkaat tavarat ja viet ne sinne. Vaikein osa on ne tunteet, mutta koita nyt järjellä tappaa kaikki. Elä enää vatvo, vaan eroa.
Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?
Kun lyödään hynttyyt yhteen alkuhuumassa niin toisen todellinen minä ei ole tullut ilmi aidoimmillaan. Ja kyllähän tuosta saa sen kuvan että molemmilla on tunnepuolella viilattavaa. Voi olla jopa liikaakin varsinkin kun olet jo noin katkeroitunut, että vaatii paljon työtä ja tahtoa muuttaa itseä jotta lämpö ja aito läheisyys voisi palata välillenne.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?
Minä kyllä joskus rakastin, mutta en tainnut saada vastarakkautta. Olin nuori ja hölmö siihen aikaan. Miehestä sain puristettua harvinaisen monisanaisen analyysin parisuhteestamme tuossa kesällä, ja hän on sitä mieltä, että koko ajanhan tässä rakastetaan. Minullakin on kuulemma pelkästään syitä olla onnellinen, koska saan laittaa miehelleni ruokaa ja muutenkin saan palvella häntä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?
Minä kyllä joskus rakastin, mutta en tainnut saada vastarakkautta. Olin nuori ja hölmö siihen aikaan. Miehestä sain puristettua harvinaisen monisanaisen analyysin parisuhteestamme tuossa kesällä, ja hän on sitä mieltä, että koko ajanhan tässä rakastetaan. Minullakin on kuulemma pelkästään syitä olla onnellinen, koska saan laittaa miehelleni ruokaa ja muutenkin saan palvella häntä. Ap
Siis jos te ootte olleet 5- vuotta yhdessö niin en minä tuosta mitään lifestooria tekisi..Nuori ja hölmö?
Arki on arkee..se on ihan totta.
Musta tuntuu et koittakaa nyt keskustella vielä..
Jos ne nyt kökkii siä sohvalla niin parkkeerraa syliin ja puhukaa?
Koita murtaa omiakin kaavojasi..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ihmeessä noin on käynyt, ettekö te ole ikinä rakastaneet?
Minä kyllä joskus rakastin, mutta en tainnut saada vastarakkautta. Olin nuori ja hölmö siihen aikaan. Miehestä sain puristettua harvinaisen monisanaisen analyysin parisuhteestamme tuossa kesällä, ja hän on sitä mieltä, että koko ajanhan tässä rakastetaan. Minullakin on kuulemma pelkästään syitä olla onnellinen, koska saan laittaa miehelleni ruokaa ja muutenkin saan palvella häntä. Ap
No nyt meni taas niin överiksi etten usko enää sanaakaan.
Kannattaa vielä hioa tuota draaman tuottoa.
Aika hyvä jo, mutta taas meni vähän yli.
Ehkä hänellä on joku tunne-elämän häiriö.