Tässä vielä toiveuusintana hieno satu joka suututti ihmiset.

Olipa kerran hölmöläis joukkio joka jotenkin päätyi keittämään vettä puuhellalla.

He lappasivat hellan täyteen puita ja puut paloivat iloisesti hellassa.

Vesi alkoi poreilla höyristyä kattilassa, mutta se ei hölmöläisiä miellyttänyt.

He suuttuivat veden oudosta käytöksestä ja olivat pöyristyneitä.

Yksi hölmöläisistä keksi että pitää laittaa lisää puita hellaan.

He tunkivat hellan täyteen puita, mutta vesi vaan höyrysi ja alkoi pian poreilla.

Poreilu oli hölmöläisistä todella törkeää käytöstä vedeltä.

Puuta käytiin liiteristä lisää.

Poreilu jatkui.

Hölmöläiset alkoivat kaataa puita metsästä ja pilkkoivat niitä kuin hullut.

Sitten he saivat loisto ajatuksen; jos kattilan päälle laitettaisin kansi, vesi lakkaisi höyryämästä ja poreilemasta.

Yhteis voimin muutama kiihkein hölmöläinen painoivat kaikin voimin kattilan kantta, samalla kun muut pitivät tulta yllä.

He painoivat ja painoivat naama punasina kiroillen kantta.

Muut hurrasivat ja ylistivät hienoina ihmisiä pitämiään kattilankannen painajia.

PAINAKAA PAINAKAA KANTTA!

Kyllä se vesi sitten oppii kuka täällä on kuningas!

(valitettavasti en voi kertoa miten tarina päättyy, koska joku hölmöläinen voi loukkaantua ja alkaa itkemään, tarinassa hölmöläiset ovat sananvapauden rajoittajia, jos ei joku sitä hoksannut)