Mikä on vauvan/lapsen turhaa HUUDATTAMISTA?!?

mun mielestä on ihan selvä että on paljonkin erilaista turhaa huudattamista, ja unikoulu menee just siihen sarjaan. Miksi pitää huudattaa pientä, joka ei ymmärrä mistä on kyse? Mielestäni kuvastaa vain tän ajan vanhempien loputonta itsekkyyttä.

joskus on pakko mennä. Mutta ei ole pakko mennä 300 km päähän mummolaan, ja huudattaa vauvaa koko matkaa. Silloin pysähdytään ja annetaan vauvan rauhoittua. Vauva ei koskaan huuda ilman syytä. Ei edes sinun yli fiksu vauva.

Vierailija:

joskus on pakko mennä. Mutta ei ole pakko mennä 300 km päähän mummolaan, ja huudattaa vauvaa koko matkaa. Silloin pysähdytään ja annetaan vauvan rauhoittua. Vauva ei koskaan huuda ilman syytä. Ei edes sinun yli fiksu vauva.

Argumentoinnin juhlaa, jälleen kerran...

automatka jos vauva huutaa eikä ole hengenhätä kyseessä=turhaa huudattamista, toinen aikuinen viihdyttää takana tai pysähdytään (mieluiten automatkat aina niin, että lapsi nukkuu suurimman osasta aikaa).

Olen samaa mieltä, että vanhemmat ovat hirveän itskekäitä nykyään!



(ja joo on heitä ollut ennenkin, mutta tästä uudesta itsekkyyssukupolvesta myös asiantuntijat ovat huolissaan!)

Unikouluko turhaa huudattamista?? Mitä sitten tehdä esim 1v lapselle joka herää vartin välein koko yön ja vaatii tissiä. Pakko vaan antaa huutaa ja vierottaa. Tai sitten valvoa vuorokaudet ympäriinsä. Kumpi tässä on järkevämpää?

imetetään vaikka mitään ei heru.. ja sitten valitetaan kun penskalla on " koliikki" .



Turvaistuimessa istutaan, kun on pakko, toki tietty kannattaa miettiä siinä kamalimassa vaiheessa, mitkä automatkat on todella pakollisia, ja jättää vähänkin turhat pois. Tai mennä jollain muulla kulkuneuvolla.



Unikoulujakin on monenlaisia... täälläkin on ollu kyselyjä sitä, että voisko 6vkosta unikouluttaa, kun huutaa yöllä! Et ton kohdalla oisin aika varovainen, mitä kommentoin.

Mutta edelleenkään sitä vauvaa ei saa huudattaa.

On kaikki sellainen, joka ei ole välttämätöntä.



Näin ollen unikoulu on turhaa huudattamista. Lapsi oppii kyllä nukkumaan itse sitten kun on siihen kypsä. Joku on siihen kypsä 6kk iässä, joku vuoden iässä, joku 2v. iässä jne. Meillä lapsi oli kypsä nukahtamaan itse omaan sänkyyn 2v3kk iässä. Ja vieläkään ei ole kypsä nukkumaan omassa huonessaan koko yötä, vaan saa tulla yöllä keskelle, jos herää. Helppoa. En tiedä, tuleeko unikoulusta ikuisia traumoja, mutta itse en siihen ainakaan pystyisi, kun se ei tosiaan välttämätöntä ole.



Turvakaukalossa istuttaminen huutavana voi joskus olla välttämätöntä. Jos vauva/lapsi ei hiljene millään keinolla, eikä pieni taukokaan auta asiaa, niin silloin pitää vaan antaa huutaa, jos matkan täytyy jatkua. Kaukalosta pois ottaminen astettaa vauvan hengenvaaraan, joten siellä pysyminen on välttämätöntä.

meillä pidettiin unikoulu ja toinen vaihtoehto olisi hyvin voinut olla äidin vakava väsähtäminen ja kukaties masennus.

eikös hyvinvoivalle lapselle tärkeää ole myös hyvinvoivat vanhemmat?!



Te joka ette unikouluja ymmärrä, olette niitä onnekkaita joiden vauvelit ovat nukkuneet täysiä öitä neliviikkoisesta lähtien tai niitä, jotka kykenevät nukkumaan ja imettämään samaan aikaan. kas, me kaikki emme tähän kykene eivätkä kaikki vauvat ole siunattuja hyvillä unenlahjoilla.



Kyllä meidän tilanteessa oli pakko valita muutaman yön lapsen huudatus (ja vanhempien itku myös) jonka jölkeen olemme KAIKKI olleet tyytyväisempiä tilanteeseen. myös virkeä iloinen ja hyvinnukkunut lapsi!

Eli kyllä vanhempien tehtävä on yrittää pitää lapset niin etteivät he huuda, ei lapset eikä vanhemmat.

Ei niin, että lapsen pillin mukaan hypitään vaan hoitamalla asiat siihen malliin, ettei lapsen tarvi huutaa. Ja, jos silti huutta niin sitten pitää lohduttaa.

Eli meillä lapsi nukkui perhepedissä 1v. iästä tuonne reiluun 2v. ikään, sitä ennen nukkui osan yötä omassa sängyssä. Ja taas reilun 2v. iästä nukahtaa omaan sänkyyn ja pysyy siellä osan yötä, joskus jopa koko yön.



Meillä tissiä ei ikinä annettu joka ininään (edes silloin kun oli täysimetyksellä), vaan tarjottiin tuttia ja kun tutittelu kävi liian rankaksi 1v. iässä niin siitä luovuttiin ja otin lapsen tiukasti kainaloon nukkumaan, siinä sai helposti tuudutettua pikkuisen takaisin uneen, jos yöllä heräsi. Ei tarvinnut nousta eikä itse herätä edes kunnolla. Edelleen helppoa.

Mutta kyllä ne silti saa tulla. Kannan tai talutan niitä sitten takas omiin sänkyihin.

Se on asia, jonka avulla lapsi opetetaan nukahtamaan itsekseen uudelleen ja nukkumaan levollisesti yön läpi - pääsääntöisesti näin, mutta tottakai pienillä lapsilla on erilaisia kausia eli välillä heräilee öisin, vaikka kuinka olisi koulutettu ;)



Mielestäni unikoulu on ennen kaikkea lapsen etu, sillä tottakai on mukavampi nukkua rauhaisaa unta heräilemättä jatkuvasti. Jos joku väittää, että se on lapselle hyväksi (?) tai että sitä pitäisi vaan jaksaa niin kauan kuin sitä kestää, niin siinä ei ole kyse lapsen parhaasta, vaan vanhemman omista peloista ja riittämättömyyden tunteista.



Unikoulu on ehdottomasti hyödyllisintä, mitä itse lapselleni saatoin tarjota. Kolme yötä lapsi jaksoi protestoida ja - kyllä - myös itkeä, mutta sen jälkeen yöt rauhoittuivat. Muutos myös päiväfiilisten suhteen oli aivan radikaali: lapsi on paljon hyväntuulisempi ja jaksaa touhuta eri tavalla kuin ennen. Ja lasta ei tietenkään jätetty öisin yksin itkemään, vaan oltiin läsnä mutta ei otettu lasta pois sängystä eikä tarjottu maitoa. Lempeän päättäväisesti laitettiin takaisin makuulle ilman sen kummempia lirputteluja.



Mutta kaipa vain oli kyse itsekkyydestä ja siitä, että en kestänyt yöheräilyjä enkä päiväkiukutteluja - lapselle ilmeisesti olisi parempi ratkaisu ollut jatkaa rikkinäisiä öitä ja väsyneitä päiviä? ;)

lisäys toisen kappaleen lauseeseen:



s jos joku väittää, että _jatkuva heräily_ olisi lapselle etu...

Jos kyse on siitä, että lapsi laitetaan sänkyyn ja se saa huutaa siellä kunnes väsyy ja nukahtaa, niin asia ei missään nimessä ole ok. Mutta ei tietenkään ole lapsen etu heräillä vartin välien. Keinoja on kuitenkin monia, eikä ensimmäinen keino saisi olla se huudatus.



Ennen sitä pitäisi kokeille kaikkea muuta. Väitän, että suurin osa pikkulapsista (alle 3v.) nukkuisi yöt hyvin, jos he saisivat nukkua vanhempien välissä tai jos heidät otettaisiin sinne ekasta heräilystä. Ja väitän, että kukaan lapsi ei loputtomiin siellä välissä halua nukkua, vaan tulee sekin aika, jolloin saa nukkua ihan vain sen oman puolison kanssa. Itse en kyllä ole huomannut, että miten se _nukkuminen_ pelkästään puolison kanssa olisi jotenkin merkittävä osa suhdetta? Nukkuessa kyllä ihan nukkuu eikä kovin paljoa ehdi toista huomata...



Ja jos kyse menee taas siihen, että silloinhan ei voi olla seksiä, jos lapsi nukkuu samassa huoneessa tai sängyssä, niin onpa mielikuvituksen puutetta ;) Ei meillä ole ollut seksistä puutetta missään vaiheessa. Sitä ei välttämättä tarvi harrastaa aina siellä omassa sängyssä peiton alla ennen nukuumaan menoa...