Olin lukiossa erittäin huono matematiikassa

Olin lukiossa erittäin huono matematiikassa. En kirjoittanut sitä ja se oli päästötodistuksessani kutonen.

Muutenkin olin ainoastaan keskitason oppilas. Keskiarvoni pyöri kasin tienoilla. Ylioppilaskirjoitukset menivät kuitenkin hyvin. Kirjoitin laudaturin ruotsista, englannista, äidinkielestä (97 pistettä) ja reaalista.

Yliopistossa olin ensimmäistä tutkintoa yrittäessäni keskitasoa. Kaikki tuntui hämärältä. Kun töistä palattuani yritin uudestaan ja vaihdoin ainetta, sain langan päästä kiinni. Aloin yksinkertaisesti päntätä ja rupesin saamaan kaikesta kiitettäviä.

Jälkeenpäin olen miettinyt, olisinko ymmärtänyt lukion matematiikastakin edes jotain, jos olisin oikeasti hoksannut, että täytyy yrittää, keskittyä, harjoitella ja päntätä.

Joka tapauksessa oman kokemukseni perusteella en ole sitä mieltä, että ihminen pystyy mihin vain haluaa. Ei minusta olisi voinut tulla diplomi-insinööriä, tuskin lääkäriäkään. Jos olisin yrittänyt, matematiikan taitoni olisivat ehkä riittäneet sille tasolle, joka vaaditaan merikapteeneilta (ei vaativa), mutta ei sen pitemmälle.

Joten olkaatte te onnellisia, joilla on mahdollisuus opiskella hyvin työllistäviä ja hyväpalkkaisia luonnontieteitä. Minulla sitä mahdollisuutta ei ollut.