Lue keskustelun säännöt.
Etäsuhtee ja yhteenmuuttaminen
03.10.2016 |
Hei,
Meillä siis tilanne seuraavanlainen: itse olen eronnut lasteni isästä kolme vuotta sitten. Seurustelen miehen kanssa, jonka erosta lastensa äidin kanssa vajaa kaksi vuotta. Me ollaan oltu yhdessä reilu vuosi. Välimatkaa meillä on 160 km. Minulla on kolme lasta jotka asuvat vuoroviikoin luonani. Miesystävä tapaa omia lapsiaan joka toinen viikonloppu.
Miesystäväni ei ole ollut innokas lainkaan tuomaan lapsia tähän suhteeseen. Nyt tilanne kuitenkin se että olen tavannut hänen lapset ja hän minun. Mutta edelleen meidän tapaamiset järjestetään aina silloin kun on lapsivapaata.
Ongelmani on että mietin suhteen tulevaisuutta. Alussa keskusteltiin paljon yhteen muuttamisesta sitten joskus tulevaisuudessa mutta nyt Miesystäväni onkin sitä mieltä ettei halua muuttaa yhteen vielä eikä myöskään halua puhuta sellaisesta mahdollisuudesta tulevaisuudessa. Minäkään en halua vielä muuttaa yhteen. Olemmehan olleet suhteellisen vähän aikaa suhteessa. Mutta minua mietityttää tuo kohta että mieheni kokee myös siitä haaveilun raskaaksi. Hän ei halua haaveilla siitä kanssani. Minä taas haluaisin että voisin etäsuhtee vaikeina hetkinä ajatella että joskus vielä ehkä asutaan yhdessä. Ja kyse ei ole minulle lupaamisesta vaan siitä että se ei olisi poissuljettu vaihtoehto. Miesystäväni puheista saa sen kuvan että se on poissuljettu vaihtoehto. Pitäisi kuulemma elää tätä hetkeä eikä murehtia tulevaisuudesta.
Itse koen että olisi hyvä olla yhteinen päämäärä tai haave. Tämä tilanne on saanut myös minut miettii että onko kyse kuitenkin siitä että mies haluaa minut mutta ei lapsiani omaan elämään? Kaipaisin asiallisia kommentteja.
Kommentit (7)
Niin ajatus minulla on se että pikkuhiljaa tuodaan lapsia enemmän mukaan ja itse näkisin että muutto voisi olla mahdollinen noin kolmen-neljän vuoden päästä. Eli ei olis tarkoitus tästä heti yhteistä kotia alkaa hommaan.
Etäsuhteessa on rankkaa lähinnä se ku elämä on niin erillistä silloin ku ollaan yhdessä ja silloin ku oon kotona. On ikään kuin kaksi eri elämää. Lisäks välimatkat ym. Oon kuitenkin semmonen koroilla tyyppi ja tykkään puuhastella kotihommien parissa ja se ei kuulu tähän suhteeseen vaan yhteiset viikonloput on lähinnä nautiskelua ja laiskottelua. Mikä on tietysti ihan kivaa mut jotenkin alkaa tuntuu jo vähä tylsältä moinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ikäiset lapset? Kumman paikkakunnalla asuisitte?
Minulla alakouluikäiset ja hänellä yksi alakoululainen ja kaksi teini-ikäistä. Todennäköisesti hänen, mutta näen että siitä keskusteltaisiin sitten kun se olis enemmän ajankohtaista.
Eli lapsillekin suuri muutos. Unohtaisin sen nyt ja nauttisin hetkestä.
Itse muutan 200km päähän miesystäväni luokse. Olemme seurustelleet muutaman kuukauden, mutta tää ny tuntuu sen verta oikealta etten ala jarruttaa kun ikää kohta 40. Minulla 2 lasta. Miehellä 4, mutta eivät asu hänen luona. Rakkauden takia olen valmis tekemään mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys ei niinkään ole muuttamisesta yhteen vaan nimenomaan siitä että miehen mielestä siitä ei voi edes haaveilla. Ajankohta muuttamiselle on kuitenkin niin kaukana että elämässä voi tapahtua mitä vain ennen sitä. Lähinnä mietityttää ku ollaan nyt niin eri ajatuksilla liikenteessä että onko tilanne aina sama. Toistaiseksi tilanne on siedettävä mut kolmen vuoden päästä en halua olla tässä samassa tilanteessa edelleen. Ymmärrän hetkessä elämisen mutta ei minun mielestä oo mitään järkeä olla suhteessa jossa halutaan ihan eri asioita.
Aika ymmärrettävää ettei halua muuttaa yhteen kolmen vieraan lapsen kanssa.
Mikä vika etäsuhteessa, ap?