Lue keskustelun säännöt.
Miehen juominen vähentynyt - olen niin onnellinen!
03.10.2016 |
Mieheni on koko aikuisen ikänsä ollut kova poika juhlimaan. Tässä häntä on suuresti auttanut erittäin hyvä viinapää, jonka johdosta hän on pystynyt juomaan päiväkausia. Hän on aina se, joka on viimeisenä pystyssä ja se, joka jatkojen jälkeen lähtee aamubaariin kattelemaan että mitäs tänään alettaisiin. Työ, jonka kulttuuriin kuuluu juominen ja harrastus jossa päivän harrastamisen päälle otetaan kaljat, on ollut myös mukana.
Kirjoitan positiivisesti hänen juomisestaan, koska hän aina ollut sellainen iloinen juoppo. Aina hauskaa seuraa, aina valmiina tekemään jotain, lähtemään jonnekin, hyvä keskustelemaan, hyvällä tuulella. Ei koskaan aggressiivinen , ei muistinmenetyksiä, ei mikään itsesääliä-laskuhumalassa-tyyppi.
Nyt kun ajattelen aikaa taaksepäin, niin kyllähän 25 vuotta yhdessä niin, että mies on juomassa ja juovuksissa joka viikonloppu to tai pe-su- tai ma, niin viehän se hirveesti aikaa ja energiaa muulta.
Koko ajan hän hoitanut työt, hyvässä asemassa vieläpä, koti ja suhde minun kanssani on ollut hyvä, ei lapsia. Tosin viikonloppuisin me ei koskaan oltu missään ostoksilla tai sukulaisissa tai missään muuallakaan, sillä mies oli muissa sfääreissä. Joko kotona kääntymässä tai radalla. Alkuviikko meni huilatessa ja kas ,kun torstai ja viimeistään perjantai tuli, alkoi pyörä taas pyöriä.
Kunnes ukko täytti 50. Samassa rytäkässä kuolivat molemmat vanhemmat häneltä ja perintönä tuli myöskin lapsuudenkoti, kaunis vanha rapistunut talo maalla.
SIinä kävikin suureksi yllätyksekseni niin, että mies alkoi kunnostaa rappeutunutta vanhaa taloaan, jäi pois baariporukoistaan, viihtyi enemmän ja enemmän maalla; raitista ilmaa, ruumiillista työtä remontissa, nurmikon leikkaamista ja semmoista terveempää elämää. Siinä hän huomasi itse, että voi paremmin. Nukkui paremmin, jaksoi paremmin. Vaikkei hänellä mitään terveysongelmia ikinä ole ollutkaan vahvan ruumiinrakenteensa vuoksi, niin kyllä ne kankkuset alkoi tosissaan hikoiluttaa häntäkin kun tuo maaginen 50 tuli täyteen.
Nyt on mennyt muutamia vuosia ja entinen juomistahti on vaihtunut muutamaan punaviinilasilliseen minun kanssani, konjakkimoukku iltaisin. Ei enää kaupungin humuun ollenkaan, vanhat yhteistyökumppanit ja harrastuksen kautta tutut juopottelijat ovat varmaan nekin jo hiipuneet jonnekin. En tiedä.
Nyt vietämme yhdessä, kahdestaan, laatuaikaa maalla vanhassa talossamme. Remontoimme, raivaamme puutarhaa, olemme ulkona ja nautimme elämästä näin.
Olen saanut mieheni kokonaan itselleni, olen niin onnellinen. Kannatti kuitenkin odottaa, vaikka välillä olin huolissani ja väsynyt.
Ei kaikki juo itseään sillan alle ja paskat-housuihin-kondikseen. Jotkut osaa ja hoksaa vähentää ihan ilman mitään pohjaan saakka tippumista. Tiedän toki, että se on varmaan harvinaisempaa ja juuri siksi olenkin niin onnellinen nyt.
Kommentit (16)
Ihanasti kirjoitettu!
Itse jouduin laittamaan ukon pihalle, kun noin onnellisesti ei käynyt. Juominen paheni ja paheni, vaikka olin hyvinkin pitkämielinen. Meillä kaksi lasta ja tilanne meni mahdottomaksi.
Se samaa, että minunkaan mieheni ei ollut koskaan aggressiivinen vaan hyvin joviaali seuramies. Mutta vuosien saatossa velvoitteet odottivat täyttäjäänsä. Sain paikkailla milloin mitäkin koulutilaisuuksia ja sukulaisjuhlia valheillani.
Mutta hyvä siis teille! Onnea loppuelämälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli sen verran pitkä teksti, että avasin kaljan lukutuokion kaveriksi.
Haha. Aika hyvä! Helppohan siinä on nyt kuittailla , jotain alle kolmikymppisenä. Mutta palataan asiaan kun täytät 45 vuotta. Silloin alkoi mulla jo juopottelua aloittaessani nousta mieleen, että ei helevetti, mikä olo mulla tulee tästä koko ensi viikoksi... Ja tosiaan kesti ma-ti-ke huono olo, depis ja synkät ajatukset, ennenkuin ehkä torstaina jo olo oli back normaali. Ei siinä oikein tee mieli jatkaa montaa päivää enää. Tosi on näin.
Hassua, aloituksen kirjoittaja vaikuttaa mun mielessä jostain syystä mieheltä vaikka aloitus on naisnäkökulmasta kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sen verran pitkä teksti, että avasin kaljan lukutuokion kaveriksi.
Haha. Aika hyvä! Helppohan siinä on nyt kuittailla , jotain alle kolmikymppisenä. Mutta palataan asiaan kun täytät 45 vuotta. Silloin alkoi mulla jo juopottelua aloittaessani nousta mieleen, että ei helevetti, mikä olo mulla tulee tästä koko ensi viikoksi... Ja tosiaan kesti ma-ti-ke huono olo, depis ja synkät ajatukset, ennenkuin ehkä torstaina jo olo oli back normaali. Ei siinä oikein tee mieli jatkaa montaa päivää enää. Tosi on näin.
Yhden lauseenko perustella pystyt iän päätelmään? :D
T. rouva 45v.
Olen iloinen puolestasi! Eivät kaikki tosiaan juo itseään ojan pohjalle, mutta alkoholi todella on niin suunnattoman kavala aine, että annokset ja käyttö lisääntyvät säännöllisessä käytössä ihan kuukausissa. Meillä on pelastanut "kostean elämäntavan" muuttumisen kokopäiväiseksi juomiseksi se, että vuorotyö pakottaa olemaan viikkoja juomatta. Vuosien mittaan näkee katkeamattoman lipittelyn tuloksen tuttavapiiristä, jossa ei taukoja ole pidetty. Nyt 50 vee lähestyessä naamat turvottaa, mahat pullottaa ja silmäluomet lurpattaa. Kunnosta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla. Meillä myös alkoholiongelmaa jista yritetään päästä irti. Kiva kuulla tällainen tarina!
Mieti, jos teillä olis ollut noin ihanaa yhdessä jo 25 vuotta sitten. Hukkaanheitettyjä vuosia, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti kirjoitettu!
Itse jouduin laittamaan ukon pihalle, kun noin onnellisesti ei käynyt. Juominen paheni ja paheni, vaikka olin hyvinkin pitkämielinen. Meillä kaksi lasta ja tilanne meni mahdottomaksi.
Se samaa, että minunkaan mieheni ei ollut koskaan aggressiivinen vaan hyvin joviaali seuramies. Mutta vuosien saatossa velvoitteet odottivat täyttäjäänsä. Sain paikkailla milloin mitäkin koulutilaisuuksia ja sukulaisjuhlia valheillani.
Mutta hyvä siis teille! Onnea loppuelämälle!
Mitä miehelle kuuluu nyt? Jatkuiko eron jälkeen pahempana?
Oletko varma ettei ole löytänyt kannabista? Yleensä alkoholin käyttö vähenee ja arvot elämässä paranevat alkoholisteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettei ole löytänyt kannabista? Yleensä alkoholin käyttö vähenee ja arvot elämässä paranevat alkoholisteilla.
Dokaaminen jää helposti jos on pajauteltavaa.
Neljännesvuosisata odotusta, että kääntyisi paremmaksi ja lopulta kaikki palkittiin.
Mulla (ja mukuloilla) petti kantti 12 vuoden kohdalla. Ja kaikki muuttui samantien paremmaksi, miehestä ja sen elämästä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä niinkutsut iloiset juopot ovat niiiiin ihania ja niin pahimpia siinä juomisessaan!
Hehän ovat vain hauskoja, heidän seurassaan on hauskaa, he ovat loistavia seuranpitäjia ja suorastaan vetävät lähelleen muita juopottelijoita. Kaikki on vauhdikasta ja hauskaa ja aina sattuu ja tapahtuu! Hyvä viinapää säästää kommelluksilta ja mokailuilta; ei tarvitse kärsiä morkkiksia että on kussut housuihinsa tai tapellut lyhtypylvään kanssa keskellä toria, kun pää pysyy kasassa vaikka miten joisi. Tämä vaan mahdollistaa juomisen jatkamista.
Toiset jaksaa tällaiset Hilpeiden Veikkojen rinnalla vuosikymmeniä ja toiset ei ollenkaan. Ystäväni on sellainen totinen torvensoittaja eikä ikinä, milloinkaan jaksaisi tuommoisen iloisen juomaveikon rinnalla.
Toiset taas jaksaa ja sietää sitä epäsäännöllisyyttä ja juomisen ehdoilla menemistä paremmin.
Alkoholismia on niin erilaista kuin on juojaakin!
Olen silti iloinen miehesi puolesta, että hän ehtii vielä kunnossa ollessaan nauttimaan terveellisemmästä elämästä. Ulkoilmasta ja ruummillisesta duunista.
Tietysti iloinen myös parisuhteenne puolesta, sait tosiaan miehesi takaisin maailman baareista. Sinne ei jää kukaan kaipaamaan, joka päivä kävelee ovesta sisään uusia pokia. Pääasia että mies itse on huomannut että muutakin voi tehdä kuin juoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettei ole löytänyt kannabista? Yleensä alkoholin käyttö vähenee ja arvot elämässä paranevat alkoholisteilla.
Dokaaminen jää helposti jos on pajauteltavaa.
Tämä! Mökillä voi rauhassa istuskella nuotion ääressä ja sitten kömpiä saunan jälkeen nukkumaan. Seuraavana aamuna herää työkunnossa pihahommiin. Näin tekee mieheni. Nou problems.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa iloita enkä arvosta sellaisia juomisen lopettajia, jotka "joutuu" tekemään sen siksi että juominen on synnyttänyt jo niin pahoja vaurioita että on pakko lopettaa. Sellaiset raitistuneet on vaan surkeita, ja terveytensä romuttaneita juoppoja edelleen, jotka jois jos uskaltais. Mutta verenkierto aivoissakin on jo niin tukossa ettei enää arvaa viinaa ottaa.
Niistä näkee vaan kilometrin päähän, että juomisen tilalle ei ole löydetty (eikä etsitykään) mitään hauskaa tai tyydyttävää tilalle. Ollaan vaan ja kärsitään kun ei enää kestä ottaa.
Sen sijaa ilahdun ja osaan iloita ap:n puolesta kun juopotteija jotenkin luonnostaan ja luontevasti vähentää alkioholia! Tilalle tulee muita asioita, ja kaveri itsekin huomaa voivansa paremmin.
Nämä ovat niitä iloisia uutisia alkoholin käytössä. Että joku pystyy vähentämään määriä ja silti osaa elää hyvää elämää.
Viina antoi vielä mahdollisuuden jättää sen. Hienoa!
Kohta se sun viiskymppinen ukkos vaihtaa kulahtaneen ja valittavan akkansa nuorempaan.
Oli sen verran pitkä teksti, että avasin kaljan lukutuokion kaveriksi.