Onko muilla nelikymppisillä olo että elämän rajallisuus on alkanut tuntua ahdistavalta?

Ei minulla ainakaan ole tuollaista.

Lucky you  :)

Täytin tänä vuonna 40. Ja kyllä minä mietin omaa vanhenemista ja olen herännyt toteuttamaan omia haaveita. En niinkään koe tätä ahdistava vaan vapauttavana. Ikäänkuin avautuu uusi maailma ja toivottavasti sieltä löytyy jotain hyvää. Läheisten kuolemaa olen pelännyt jo pitkään joten se ei liity mitenkään omaan ikääni.

tämä lienee naisten juttuja, miehillä ei ainakaan ole noi, toho ikään mennessä miehet ovat nähneet jo sen verran kuolemaa ettei se pelota, harrastuksissakin sitä uhamataa, kiipeilyt, off-ski laskettelu, sukellus, laskuvarjohyppääminen, mottoriurheilu..

40 tietää minusta sen, että jos jotain haluaa tehdä ja kokea, nyt on sen aika, vanhempana ei ehkä ole enää riittävän riski/terve/voimissaan siihen...

Olen ollut niin monesti kuoleman kynnyksellä, että olen ajatellut elämälläni olevan jonkun merkityksen, se ei vaan vielä ole auennut. Mutta olen aina odottanut vanhenemista ja ihania mummoposkia. Nyt kun olen vielä tajunnut, että elämä ei kuolemaan lopu niin ei pelota. Odotan sitä innolla. Vielä en kuitenkaan halua lähteä, lasteni takia.

Vierailija kirjoitti:

tämä lienee naisten juttuja, miehillä ei ainakaan ole noi, toho ikään mennessä miehet ovat nähneet jo sen verran kuolemaa ettei se pelota, harrastuksissakin sitä uhamataa, kiipeilyt, off-ski laskettelu, sukellus, laskuvarjohyppääminen, mottoriurheilu..

40 tietää minusta sen, että jos jotain haluaa tehdä ja kokea, nyt on sen aika, vanhempana ei ehkä ole enää riittävän riski/terve/voimissaan siihen...

Mitä on "off-ski laskettelu" :D? Lasketellaan ilman suksia?

I feel you, omaa elämän rajallisuutta ja vanhenevia vanhempia.. Tulin juuri viime jouluna äidiksi ensimmäisen kerran. Olen nyt 37 ja mietin kuinka pitkään saan olla poikani elämässä, se surettaa etten näe hänen aikustuvan kovin pitkälle, ehkä en myöskään ehdi saada lapsenlapsiakaan. Mutta olen iki onnellinen omasta äitiydestäni 😍❤😘