Pystyisitko asumaan pienen lapsen kanssa kommuunissa..?

En pystyisi enkä pystyisi asumaan kenenkään muiden lasten kanssa ylipäänsäkään. Minulla on kolme lasta ja omien lasten kiukuttelun vielä jaksaa muttei muiden.

En pystyisi lapsen kanssa, enkä ilmankaan. Kaipaan liikaa omaa tilaa. Mutta luen kyllä aina mielenkiinnolla kaikki nämä hippiäisjutut. Kiitos siis artikkelin jakamisesta.

Pelkkä verho?? Mulla ei ole lapsia mutta en pystyis asumaan tuommosessa "huoneessa" edes yksin

Tuo paikka oli minusta kuin suoraan helvetistä, eli ihan karsea! En ikinä milloinkaan muuttaisi sinne, mielummin vaikka vanhempieni yläkertaan kun tuonne. En muuttaisi sinne yksin, en lapsen/lasten kanssa, en vaikka mikä olisi. Yök.

Ahdistavaa olisi asua yhteisessä olohuoneessa vain jonkun verhon takana, ei mitään yksityisyyttä. Kommuuni sinänsä ihan kiva ajatus, varsinkin jos on muuten yksin lapsen kanssa, mutta oma huone pitäisi olla.

En muuttaisi, niin huonosti asiani eivät ole koskaan.

paljon miettinyt että kommuunielämä onnistuisi jos olisi oma huone jonka oven saa tarvittaessa kiinni!

Kuka pystyisi asumaan kommuunissa jossa jollain on lapsi?

Kommuunielämä ei ole minun juttuni. Jutun kämppä oli todella ruma. Voin vain kuvitella miltä siellä haisee. :(

Mieluummin jakaisin kotini vaarallisen natsin kanssa kuin lapsen.

Olen asunut vuosikausia erilaisissa soluasunnoissa, ja yleensä on mukavaa, että kotona ei tarvitse olla aina yksin. Muutama huonokin kämppis on kyllä sekaan mahtunut ja itsehän siitä on joutunut lähtemään. Tuohon olen kuitenkin aina vetänyt rajan, että jokaiselle on oltava oma ovellinen huone. Ei jaettua olohuonetta, joko yksi asukas vähemmän tai sitten ei olohuonetta ollenkaan. Keittössäkin yleensä mahtuu seurustelemaan. 

Lapsen kanssa solussa on kyllä jo aika hooseetä. Ehkä se on se, mikä viimeistään erottaa taloudellisista syistä kimppakämppäilyn hippikommuunista :).