Lue keskustelun säännöt.
Muita teinien äitejä? Miten jaksatte?
28.09.2016 |
Meillä lapsonen joka menestyy koulussa, on paljon kavereita jne.
Mutta teini-ikää pukkaa silti. On koko ajan väsynyt ja aamuisin varsinkin ärtynyt. Nalkuttaa herkästi ja ärsyyntyy kaikesta. Komentelee.
Nyt hukkasi takkinsa ja syytti siitä tietenkin minua... ärsyttävintä tässä on se että edellinen takki sotkenntui ja tämä oli jo varasyystakki, idealla että pärjää nyt tällä talveen asti eikä osteta juuri nyt uutta.
Jotenkin välillä ihan keuhkot tyhjenee. Plääh.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ihan jees. Meillä noita kolme ja täytyy vaan yrittää ottaa rennosti. Kyllä meillä vitut välillä lentelee, mutta sellaista se on. Tsemppiä
Meillä toinen on 12 joten kun tästä selviän, alkaa uus...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan suuri syy jaksamiseen on ollut se, että kaikkien ongelmien keskelläkin meillä ovat keskusteluvälit pysyneet hyvinä teinin kanssa.
Vertaistuki on myös ollut tärkeää. Ja läheiset joille on voinut puhua, kun ollut huonoimpia hetkiä.
Pahin alkaa jo oleen takana, kun kuopuskin täyttää 18v. Jeee, hengissä ollaan. Tsemppiä:)
Kotona 15 ja 19 veet, pääsääntöisesti meillä on ihan leppoisaa, mutta kun urut aukeaa, sen huomaa kyllä kaikki. Ja kyllä, joskus olen sodassa mukana ihan samalla tasolla. Enemmän positiivista kuin negaa.
Ihan jees täälläkin. Kuopus on nyt 14v ja tempperamenttia on periytynyt molemmilta vanhemmilta... Välillä räiskyy mutta on kuitenkin ihana kun pyytää sitten anteeksi leimahdustaan. Me ollaan tietty kalkkiksia mutta meille kelpaa kyllä pyytää kavereita syömään ja kylään monta kertaa viikossa:)
Kovasti stressaa koulusta vaikka sitten lähettääkin onnellisena viestiä ja kuvia koepapereista joissa numerot on yleensä 8-9 välillä. Raskainta hänelle on ollut 2,5 vuotta sitten todettu db1 joka aiheuttaa vielä hankaluuksia kun ei ole tasapainossa hormonien takia. Joskus itkee sitäkin mutta unohtaa muutamassa minuutissa. Kaverit suhtautuu siihenkin ihanasti, kaikilla on mehutetroja repuissaan mukana:D
Lisäksi hänellä on hyvät välit jo kotoa lähteneisiin sisaruksiin ja pieneen veljentyttöön joita tapaamme usein. Jos vanhempia ei jaksa kuunnella siskot pitää kyllä kuria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nuo nyt ovat suurimmat ongelmat, niin ole onnellinen! Että ihan on ärtynyt ja takki on hukassa. Valitettavasti joillakuilla on oikeitakin ongelmia.
Meillä tapahtui nuoremman kanssa 13 v kesällä radikaalimpi muutos. Äidin ihanasta pikkutytöstä tuli draamaherkkä kiukuttele akka. Jatkuvaa silmien pyörittelyä ja niskojen nakkelua. Väittelyä ja jankkaamista.
Muutama puhuttelu on käytöstavoista hyvässä hengessä käyty, mutta toisinaan lipsahtaa.
Itselle tää iso paikka. Kolme poikaa on teinejä myös ja suht pienillä sattumuksilla on menty. Näitä ei ole edes hävettänyt kulkea vanhempien mukana, mutta tää neito sitten taas...
Vielä kesällä käytiin kaikkea mahdollista yhdessä, mutta nyt ei mitään. Saankohan mä koskaan mun suloista seuraneitiä enää takaisin, sitä olisi ikävä. Edes piipahtamaan? Niisk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo nyt ovat suurimmat ongelmat, niin ole onnellinen! Että ihan on ärtynyt ja takki on hukassa. Valitettavasti joillakuilla on oikeitakin ongelmia.
Olipa ilkeesti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tapahtui nuoremman kanssa 13 v kesällä radikaalimpi muutos. Äidin ihanasta pikkutytöstä tuli draamaherkkä kiukuttele akka. Jatkuvaa silmien pyörittelyä ja niskojen nakkelua. Väittelyä ja jankkaamista.
Muutama puhuttelu on käytöstavoista hyvässä hengessä käyty, mutta toisinaan lipsahtaa.
Itselle tää iso paikka. Kolme poikaa on teinejä myös ja suht pienillä sattumuksilla on menty. Näitä ei ole edes hävettänyt kulkea vanhempien mukana, mutta tää neito sitten taas...
Vielä kesällä käytiin kaikkea mahdollista yhdessä, mutta nyt ei mitään. Saankohan mä koskaan mun suloista seuraneitiä enää takaisin, sitä olisi ikävä. Edes piipahtamaan? Niisk.
Joo just tuo. Vänkäämistä, tuhahtelua, nalkuttamista ja silmien pyörittelyä. Jankkaamista. Ja kaikki on minun syytöni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tehnyt selväksi miten mulle puhutaan ja miten muutenkin käyttäydytään. Onneksi kaikki lapset olleet lämminsydämisiä ja ollaan tultu hyvin toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tehnyt selväksi miten mulle puhutaan ja miten muutenkin käyttäydytään. Onneksi kaikki lapset olleet lämminsydämisiä ja ollaan tultu hyvin toimeen.
Jep. Teinit vaan ei aina muista eikä tottele... tämä meidän on nyt väsyneenä välillä ihan ass hole. Koulusta ottaa paineita myös, mutta Helsingissä on pakko ottaakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tapahtui nuoremman kanssa 13 v kesällä radikaalimpi muutos. Äidin ihanasta pikkutytöstä tuli draamaherkkä kiukuttele akka. Jatkuvaa silmien pyörittelyä ja niskojen nakkelua. Väittelyä ja jankkaamista.
Muutama puhuttelu on käytöstavoista hyvässä hengessä käyty, mutta toisinaan lipsahtaa.
Itselle tää iso paikka. Kolme poikaa on teinejä myös ja suht pienillä sattumuksilla on menty. Näitä ei ole edes hävettänyt kulkea vanhempien mukana, mutta tää neito sitten taas...
Vielä kesällä käytiin kaikkea mahdollista yhdessä, mutta nyt ei mitään. Saankohan mä koskaan mun suloista seuraneitiä enää takaisin, sitä olisi ikävä. Edes piipahtamaan? Niisk.
Meillä 2 vanhimman murrosiät meni helposti ja pienillä natinoilla ohi mutta kolmas olikin yllätys itselle: ihana vilkas tyttö muuttui murahtelevaksi ja niskoja nakkelevaksi jolle ei mikään kelvannut. Ei ollut ilkeä suorastaan eikä nimitellyt koskaan mutta vaikeni käytännössä 5 vuotta!
Muutti sitten kotoa (peräti 30km päähän) opiskelemaan ja kun tuli 1. kertaa kotona käymään mies ja minä olimme ihan ihmeissämme: puhui 2 tuntia taukoamatta!! Mitä oli tehnyt, missä oli käynyt, miten yliopistolla menee, miten ihanaa oli kun äiti tekee niin hyvää ruokaa jne jne... Yhtäkkiä se sama tyttö tulikin takaisin. Tuosta on nyt 7 vuotta ja vieläkin naurattaa tuo tilanne.
Meilä esikoinen jo 22v poika ja hänestä tuli lauhkea lammas teini-iässä. Ongelmia ei ole myöskään 16v pojan kanssa, mutta 14v tyttö voisi olla vähän helpompi. Onneksi seuraava tulija on hänkin poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksan kiukuttelut, vääntämiset, sääntöjen venytykset, ärjymisen ja syyttelyn sillä, että tiedän sen menevän ohi muutamassa vuodessa. Kiroilemista en kyllä jaksaisi ja tämä teini sitä toki jaksaa viljellä. Ainakin kun haluaa oikein "tölväistä" äitiään...
Useimmiten lasken hiljaa mielessäni sataantuhanteen ja etsin zeniä sisältäni (ommm ommm) ja takerrun ajatukseen, että joku päivä se mun ihana lapseni palaa takaisin... isompana, viisaampana mutta yhtä ihanana kuin joskus olikin... ;)
Onhan teinitkin ihania. Fiksuja, ajattelevia, pohtivia... mutta kasvaminen ottaa koville. Muistan sen itsekin vielä.
Meillä vanhin 13v ja varmastikin pahin vasta edessä, koska on tosi seesteistä. Luokkakavereilla tuntuu olevan osalla jo tosi vaikeaa, mutta meillä ei ole ollut mitään vielä. Lapsi on kyllä tosi rauhallinen ja ns. kiltti muutenkin ja ollut aina. Ei käy koskaan edes missään eikä someta juurikaan. Ei katsele mitään vlogeja tai blogeja yms. mitä nuoremmatkin jo tuntuu tekevän. Voi olla, että kuvittelen vain, mutta musta tuntuu, että juuri tuo on syy "kiltteyteen", kun ei seuraa niitä parikymppisten vlogeja/blogeja ja tosi vähän youtubesta ylipäätään mitään katselee.
Ihan jees. Meillä noita kolme ja täytyy vaan yrittää ottaa rennosti. Kyllä meillä vitut välillä lentelee, mutta sellaista se on. Tsemppiä