Lue keskustelun säännöt.
Lastentarhanopettajat/lastenhoitajat, kysymys
27.09.2016 |
Miten oletatte, että vanhemmat suhtautuvat, kun esim. jos haen lapsen hoidosta ja kerrotte hänen tehneen jotain negatiivista päivän aikana? Vaikkapa ravanneen päiväunilta pissillä liian monta kertaa / heittäneen hiekkaa kaverin päälle / ei ole pukenut tarpeeksi nopeasti ulos mennessään itse päälle? Tai että miten mielestänne meidän vanhempien tulisi suhtautua?
Kaikki esimerkit 3 v ryhmästä tältä syksyltä kaveripiiristä... Mietittiin, miten kuuluisi vastata em. tilanteissa? Olla huolissaan ja luvata keskustella lapsen kanssa (sen kolmevuotiaan...)? Olla neutraalina että "ai jaa"? Olla tosi huolissaan ja kysyä pitääkö soittaa perheneuvolaan/neuvolaan/lääkärille? Muuta, mitä?
Kun ei tuossa oikein keksitty, mikä on oikea tapa. Aina sitä hämmentyy, kun omaa lasta jostain moititaan, eikä oikein tiedä mitä tulisi sanoa. Usein vaan harmittaa, että voi hitsit ja tulee mieleen, tekikö se oma muksu mitään positiivista päivän aikana...kotona kuitenkin kaikki lapset varmaan sekä koettelevat vanhempiaan että tarjoavat niitä hauskoja arkikomiikankin hetkiä, :)
Kommentit (12)
Mä en oikein tiedä, mitä sanoa oman 3 -vuotiaan kohdalla, jos asia on jo käsitelty päiväkodissa... kuitenkin tuntuu että joka päivä on jotain "pientä", heitti hiekkaa (osasi kyllä pyytää anteeksi), ei totellut hoitajaa heti kun sanottiin että kengät jalkaan (laittoi kyllä sitten), ei syönyt banaania ja kun ruokakärry vietiin pois, olisi halunnut banaanin (no ei tietenkään saanut enää, se on selvää eikä siinä mitään, ihan oikein toimittu henkilökunnalta)... Mutta kun mulle kerrotaan nämä asiat klo 15-16 kun haen lapsen, mitä mun pitäisi sanoa? En halua vaikuttaa välinpitämättömältä, mutta jos asiat on käsitelty, en tiedä pitäisikö olla huolissaan (tää kulostaa ihan siltä mtv:n uudelta ohjelmalta, :D ) vai vaan että aijaa, onpas ollut kurjaa...
Samalla mietin, miksi noista pitää edes tosiaan kertoa? Joka päivä jotain negatiivista? Camoon, se lapsi on 3!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse siitä että lapsi uhmaa päiväkodissa enemmän? Nuo on sellaisia asioita, että jos ne hoitohenkilökunnan mielestä viestivät jostain, esim. eroahdistuksesta, väsymyksestä tms. niin kyllähän henkilökunnan pitää ne sinulle sanoa, mutta ei tietysti joka päivä - ei edes joka viikko. Jos on sellaista pientä yli menevää uhmaa päivittäin, niin itse ottaisin asian jollain tapaa esiin vasussa, mutta toiset tykkää pitää vasut positiivisessa hengessä.
Joku henkilökunnasta voi ajatella, että ne jutut saattavat vaikuttaa lapsen loppupäivään ja siksi kertoo. Kyllä monet 3-vuotiaat muuten muistavat vielä illalla ihan hyvin päivän tunnepitoisimpia tapahtumia :) Varsinkin jos lapsella on ollut oikein tunnepitoisia erimielisyyksiä aikuisen kanssa, niin niistä saattaa mielellään kertoa ihan siksi koska tietää että ne voivat jäädä vaivaamaan lasta.
Mutta sanoisin kyllä, että jos tosi usein ottavat nuo asiat esille, niin kyllä se henkilökunta koittaa siinä keskustelua avata pehmeästi, että jokin ei ole heidän mielestä kohdallaan mutta se jokin on kuitenkin jotain aika pientä. Toki on sellaisiakin tapauksia, jotka eivät vaan ymmärrä mikä on olennaista informaatiota vanhemmille. Vastauksena kysymykseesi, niin ei sinun tarvi miettiä mitä vastausta he sinulta odottavat, hehän kuitenkin vain kertovat sinulle miten päivä on mennyt. Itse vastaisin esim. päikkärijuttuun, että aijaa minäpä yritän jutella miksi hänestä tuntuu vaikealta laittaa nukkumaan päiväkodissa. Kotonahan me tehdään viikonloppuisin niin että.. jne. Mutta sen ei täydy olla sinun vastaus, Voithan sinä ihan avoimesti kysyä, että ovatko päiväkodissa huolissaan jostain kun ottavat esiin tällaisia asioita?
Yleensä vanhemmat ovat olleet tyyttväisiä, että kuulevat lapsen päivästä niin hyvät kuin vähemmän hyvät jutut.
Esim.jos nukkarissa on mennyt plörinäksi ja uni ei ole tullut, tietävät huomioda illan kulussa. Tai jos lapsi ei ole syönyt vaan pelleillyt vain ruoka-aikaan, tietävät tarjota tuhdimman ruuan.
Jotkut lapset ovat myös kovia pohdiskelijoita ja päivän mitätön vastoinkäyminen saattaa synkistää illalla. Vanhemman on hyvä tietää se.
Tai jos perheessä onkin ongelmia, vanhempi saattaa käytösjutuista ymmärtää lapsen näin oireilevan.
Tuo muuten on totta, että osa vanhemmista haluaa tietää kun päivän aikana on jokin vastustanut kovasti. Ainakin minusta olisi ankeaa saada aina ihan ookoota, jos lapsi oireilisi jotenkin päiväkodissa oloaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo muuten on totta, että osa vanhemmista haluaa tietää kun päivän aikana on jokin vastustanut kovasti. Ainakin minusta olisi ankeaa saada aina ihan ookoota, jos lapsi oireilisi jotenkin päiväkodissa oloaan.
Totta. Toki lapsella voi ongelmia myös päiväkotioloissa.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tiedä, mitä sanoa oman 3 -vuotiaan kohdalla, jos asia on jo käsitelty päiväkodissa... kuitenkin tuntuu että joka päivä on jotain "pientä", heitti hiekkaa (osasi kyllä pyytää anteeksi), ei totellut hoitajaa heti kun sanottiin että kengät jalkaan (laittoi kyllä sitten), ei syönyt banaania ja kun ruokakärry vietiin pois, olisi halunnut banaanin (no ei tietenkään saanut enää, se on selvää eikä siinä mitään, ihan oikein toimittu henkilökunnalta)... Mutta kun mulle kerrotaan nämä asiat klo 15-16 kun haen lapsen, mitä mun pitäisi sanoa? En halua vaikuttaa välinpitämättömältä, mutta jos asiat on käsitelty, en tiedä pitäisikö olla huolissaan (tää kulostaa ihan siltä mtv:n uudelta ohjelmalta, :D ) vai vaan että aijaa, onpas ollut kurjaa...
Samalla mietin, miksi noista pitää edes tosiaan kertoa? Joka päivä jotain negatiivista? Camoon, se lapsi on 3!
Minä kertoisin noista asioista siinä tapauksessa, että ne/niiden käsittely on herättänyt lapsessa voimakkaan tunnereaktion. Lapsen versio tapahtumasta voi olla todella erilainen verrattuna työntekijän kertomaan, eikä ole kiva kotona vanhemman miettiä, miksi lapsi sanoo, että hän on kiusannut Pekkaa/Pekka on kiusannut häntä (hiekan heittäminen), Seija suuttui, kun oltiin lähdössä ulos (kenkien pukeminen), hänelle ei annettu välipalaa (ei saanut banaania), eikä työntekijä ole kertonut näistä mitään.
Nehän ovat niitä päivän kuulumisia. Toivottavasti muistetaan kertoa hyviäkin tapahtumia. Jos negatiivista tapahtuu paljon, on kiinnostavaa ja tarpeellista tietää tapahtuuko sitä myös päiväkodin ulkopuolella. Jos sitä on vain Pk:saa, pitää vanhempien ja hlökunnan miettiä miksi näin käy, samoin myös sitä tapahtuu molemmissa. Kyllä päivän kuulumisten kertomisen jälkeen odottaa vanhemmalta jotain reagointia, juuri sitä mitä ne vanhemmassa herättävät. Se voi olla huolta, siihen voi löytyä vanhemmalta selitys, vanhempi voi helpottua kun vihdoin joku ottaa asian puheeksi, vanhempi voi myös sanoa oman työpäivän jälkeen että juuri nyt en jaksa tähän paneutua enempään mutta palstaan siihen myöhemmin jne.
Päiväkodissa on jokaiselle lapselle nimetty kasvatuskumppani, joka perehtyy lapsen asioihin tarkemmin. Teemme päiväkodissa paljon työtä sen eteen, että lapsien päivät sujuisivat, heillä olisi mielekästä tekemistä, kavereita jne. Yleensä jos em asiat ovat ok, ei negatiivisia asioita tapahdu. Tai jos tapahtuu, mietitään mitä asialle voitaisiin tehdä tai auttaa lasta asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ryhmässä oli yhteen aikaan hoitaja, jolla oli joka päivä vain paljon negatiivista sanottavaa. Milloin juuri ja juuri kolmevuotias ei istunut tarpeeksi nätisti pöydässä, milloin ei nukahtanut tarpeeksi nopeasti, milloin puhui liikaa, milloin liian vähän. Pukeminen kuulemma kesti liian kauan, vaatteet eivät olleet kunnolla viikattuja riisumisen jälkeen jne. Kotona ei ollut mitään huomautettavaa kyseisistä asioista, joten kysyin miten minun hänen mielestään tulisi reagoida. Hän oli sitä mieltä, ettei noin mahdottomalle tytölle varmaan voi mitään. Itse sitten epätoivoisena kysyin ryhmän lastentarhanopettajalta ja toiselta hoitajalta, oliko tyttö oikeasti niin mahdoton. Suorastaan järkyttyneenä nämä totesivat, että lapsi on ryhmän helppohoitoisin ja omatoimisin, vaikka oli silloin porukan nuorin. Joillakin ihmisillä ilmeisesti on pakonomainen tarve päästä aina sanomaan jotakin negatiivista.
(Ja ei, lapseni ei ole täydellinen, mutta ujo ja tottelevainen sekä edelleen erittäin omatoiminen, joten juuri noissa asioissa tuntui kummalliselta saada täysin erilaista palautetta kuin edellisessä ryhmässä.)
Yritän sanoa jokaisen päivän päätteeksi jotain kivaakin kuulumista lapsen päivästä, sitäkin suuremmalla syyllä, jos negatiivista sanottavaa on kovin usein. Yritän myös jonkin verran valikoida sitä, mitä negatiivista kannattaa ylipäätään kertoa, mutta tämä on usein aika vaikeaa. Sellainen juttu, joka minusta ei ehkä ole ollut maininnan arvoinen, onkin saattanut jäädä lasta vaivaamaan ja siitä on ollut illalla puhetta kotona. Tällöin toivon, että olisin älynnyt mainita asiasta ja vaikka vain todeta, että asia selvitettiin jo päivällä, joten ei syytä huoleen.
Vanhemmatkin ovat erilaisia. Jotkut toivovat että myös negatiiviset asiat kerrotaan hyvinkin yksityiskohtaisesti, toiset taas tuntevat ahdistusta siitä. Sen verran kuitenkin on kerrottava, ettei sitten kasvatuskeskustelussa ihan yllätyksenä tule, jos lapsella on ollut ongelmia erilaisissa tilanteissa päiväkodissa. Kauhea tunnehan se varmaan on vanhemmallekin kuulla yhtäkkiä negatiivista palautetta, jos siihen asti on luullut kaiken olevan täysin mallillaan.
En oikeastaan oleta mitään erityistä reaktiota vanhemmilta. Jos toivon, että kotona vielä jutellaan jostain kommervenkistä, pyydän sitä vanhemmalta. Yritän myös sanoa senkin, jos asiaa on jo päiväkodissa mielestäni selvitetty riittävästi. Jos tilanne on sen verran vakava, että työtiimin mielestä olisi aiheellista kääntyä perheneuvolan tms. puoleen, niin silloin pyritään järjestämään ihan oma keskusteluaika vanhempien kanssa asiasta.
Toivottavasti vastauksestani oli apua. Ja olen siis lto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Itse lähinnä mietin tuossa naisporukassamme, että pitäisikö minun osata kysellä juuri että onko jotain vialla isostikin jos huomautuksia tulee vaikka 2-3/viikko, tai ehdottaa palaveria (mutta sitten aloin itse pohtia, että leimaudunko liian tarkaksi/innokkaaksi/huolestuneeksi vanhemmaksi...) vai voinko luottaa siihen, että jos nyt jotain isoa olisi, kyllä meille siitä esitettäisiin juurikin vähän isompi huoli/palaveriehdotus...?
Oma lapseni on esim. leikkinyt nätisti, mutta juurikin heittänyt hiekkaa kaverin jaloille tällä viikolla. Nukkuu hyvin, syö ok päiväkodissa, joskin vähemmän kyllä päiväkodissa kuin kotona (mitä nyt määriä ovat joskus kertoneet).
Muilla oli myös kokemuksia, että tosi paljon tulee sitä "sanomista", muttei onnistumisista kertomista...
Meille on tulossa pikkusisarus kohta, jonka vuoksi olen itse joskus ääneen pohtinut, mahtaako se miten näkyä esikoisen käytöksessä päiväkodissa, mitään huolestuttavaa en ole kyllä itse huomannut eikä on henkilöstön kertomat negatiiviset pienet asiat mielestäni ole vakavia.
Silti mietin, pitäisikö noista osata lukea rivien välistä jotain?
Ap
Mä en lastenhoitajana noin pienistä edes kerro. Ihan turhaa, ei se lapsi sitä enää muista. Asiat hoidetaan päivällä kun ne tapahtuu ja vain isommat huolet ja hyvät jutut menee vanhemmille.