Kertokaapas mielipiteitä miten jatkaa tällaisia kaverisuhteita

No mä tein noin, kukaan ei ole ottanut yhteyttä pariin vuoteen. Olen tyytyväinen, en haaskaa enää aikaani heihin. En vain sopinut heidän porukkaan.

Minun tilanteessani ei ole sitten mitään sellaista, etten kuuluisi mihinkään heidän porukkaan. Pomminvarmasti kuulun ja sitten kun osan kanssa näistä porukalla järjestetään joku illanvietto, niin tottakai menen ja siitä viestitellään. Eli porukka on ja pari kertaa vuodessa kokoonnutaan. Mutta ollaanko tässä yksilötasolla mitään kavereita kun mitään yhteyttä ei pidetä? Ja sen verranhyvin tunnen näitä ihmisiä, että se ei ole syynä juuri kellään vähäiseen yhteydenpitoon että olisi niin paljon muuta sosiaalista elämää..

Tämä asia on nyt saanut miettimään, että onko sittenkin kaikkien näiden ihmisten kanssa samantyyppinen tilanne eli ollaan ajatuksen tasolla molemminpuolin varmasti kavereita joo, mutta käytännön tasolla ei mitenkään. Kun haluaisin itsekin ajatella sen verran kypsästi, että en halua alkaa tiivistää kenenkään kanssa yhteydenpitoa vain siksi että muiden kanssa on hiljaista. Kyllä syyt pitää yhteyttä pitää olla molemminpuolisia ja molempien ihmisten tarpeista lähteviä.

Ehkä heillä on sama kokeilu menossa ja pallo jaa ikuisesti ilmaan. Jokainen ylpeänä omassa poterossaan kuvittelee olevansa voittaja.

Elämä on vastavuoroista,

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

Valitettavasti ystäviesi välttelyllä ja "testeillä" et heitä saa sinuun enemmän yhteyttä pitämään.

Näin on nappulat!

No eihän toi mtään ystävyyttä varsinaisesti ole. Toisaalta Suomessa ei arvosteta ystävyyttä, vaan perhesuhteet ajaa aina yli.

Onko kaikki parisuhteesi kestäneet hautaan asti? Ystävyydenkään motiivit ei auttamatta kestä hautaan asti. Ne on vaan solmittu tiettyy vaiheseen ja elämäntilanteeseen, mutta elämässä on tapana mennä eteen päin. Tulee perhe ja tämän kautta uusia ystäviä siinä missä työn ja harrastuksen kautta. Eli mikä on motiivisi leikkiä jotain hedelmätön juupas eipäs peliä, jos nämä ystävyys suhteet ei tuo mitään lisäarvoa? 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on vastavuoroista,

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

Valitettavasti ystäviesi välttelyllä ja "testeillä" et heitä saa sinuun enemmän yhteyttä pitämään.

Näin on nappulat!

Ei minulla olekaan mitään pakonomaista tarvetta saada heitä pitämään yhteyttä. Välit kaikkiin on hyvät ja näemme sitten viimeistään näissä yhteisissä illanvietoissa. Minähän tässä mielestäni nimenomaan kohtelen heitä niinkuin toivoisin itseäni kohdeltavan, eli haluaisin hieman tietää kuinka vastavuoroista tämä kaveruutemme on. ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki parisuhteesi kestäneet hautaan asti? Ystävyydenkään motiivit ei auttamatta kestä hautaan asti. Ne on vaan solmittu tiettyy vaiheseen ja elämäntilanteeseen, mutta elämässä on tapana mennä eteen päin. Tulee perhe ja tämän kautta uusia ystäviä siinä missä työn ja harrastuksen kautta. Eli mikä on motiivisi leikkiä jotain hedelmätön juupas eipäs peliä, jos nämä ystävyys suhteet ei tuo mitään lisäarvoa? 

Motiivi on lähinnä siinä, että näen jotain todella arvokasta siinä että minulla on näiden ihmisten kanssa valtavan pitkälle yhteistä historiaa. Meillä on edelleen paljon yhteistä ja siksi kokoonnummekin varmuudella taas todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella. Ja edelleen en haluaisi kokea pelaavani mitään pelejä, pohdin vain todella että onko suhteeni näihin melkein kaikkiin ihmisiin sellainen, että lähtökohtaisesti emme suunnittele asioita tehtäväksi koskaan keskenämme. Kyllä olen aina tiennyt, että elämä tulee viemään meitä kaikkia eri suuntiin eikä kaikkia asioita tietenkään ole tehty pysyviksi. 

Mäkin olen paljon miettinyt viitsiikö sellaisiin kavereihin panostaa, joista tuntuu että itse olet aina se aktiivinen osapuoli. Ymmärrän hyvin tuon tarkoituksen että sitä haluaa kokeilla ottaako toinen yhteyttä mutta itse en ikinä tekisi tuollaisia kokeiluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki parisuhteesi kestäneet hautaan asti? Ystävyydenkään motiivit ei auttamatta kestä hautaan asti. Ne on vaan solmittu tiettyy vaiheseen ja elämäntilanteeseen, mutta elämässä on tapana mennä eteen päin. Tulee perhe ja tämän kautta uusia ystäviä siinä missä työn ja harrastuksen kautta. Eli mikä on motiivisi leikkiä jotain hedelmätön juupas eipäs peliä, jos nämä ystävyys suhteet ei tuo mitään lisäarvoa? 

Motiivi on lähinnä siinä, että näen jotain todella arvokasta siinä että minulla on näiden ihmisten kanssa valtavan pitkälle yhteistä historiaa. Meillä on edelleen paljon yhteistä ja siksi kokoonnummekin varmuudella taas todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella. Ja edelleen en haluaisi kokea pelaavani mitään pelejä, pohdin vain todella että onko suhteeni näihin melkein kaikkiin ihmisiin sellainen, että lähtökohtaisesti emme suunnittele asioita tehtäväksi koskaan keskenämme. Kyllä olen aina tiennyt, että elämä tulee viemään meitä kaikkia eri suuntiin eikä kaikkia asioita tietenkään ole tehty pysyviksi. 

Kuinka monta kertaa vuodessa sitä jaksaa pussikalja,  hiekkalaatikko leikkejä ja yms muistella? Jos ne jutut on vuodesta toiseen sitä historiaa niin ei niitä jaksa kovin aktiivisella yhteydenpidolla muistella.

Olen usein sellainen, että en osaa oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä ihmisiin jos ei ole erikseen asiaa. Minulla on ystäviä, joiden kanssa tapaan parin-kolmen vuoden välein, eikä se haittaa yhtään. En ajattele että olisi huonot välit. En myöskään pahastuisi ollenkaan yhteydenotoista, vaikka en itse oikein tajua niitä tehdä.

On siis myös ystäviä, kavereita ja tuttuja joita tapaan useammin, mutta silloin on yleensä joku syy olla yhteydessä tai esim. yhteinen harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta kertaa vuodessa sitä jaksaa pussikalja,  hiekkalaatikko leikkejä ja yms muistella? Jos ne jutut on vuodesta toiseen sitä historiaa niin ei niitä jaksa kovin aktiivisella yhteydenpidolla muistella.

Kyllä meidän porukka aidosti kokoontuu mielellään ja viihtyy siitä kun kokoonnutaan, eikä siellä mitään hiekkalaatikkoja muistella. Minusta on vain jotenkin keskustelun arvoinen sattuma, että ovatko kaikki kaverini sattumalta juuri samalla tavalla samassa tilanteessa kanssani yksilötasolla, että kokevat kyllä jonkinlaiseksi kaveriksi joo, mutta ei tarkoita mitään yhteydenpitoa. Voinhan minä milloin vain järjestää jonkun tapaamisen mutta sitä tässä iässä ehkä kuitenkin haluaisi tehdä sen jostain muustakin syystä kuin omasta tarpeesta johonkin sosiaaliseen omien kavereiden kanssa. En halua pidemmän päälle ihmisten tekevän asioita kanssani vain siksi, että minulla itselläni olisi jotain sosiaalista.

Minulla on vain viisi ystäväksi luokiteltavaa ihmistä, joista kaksi asuu tällä hetkellä ulkomailla. Olemme jollain tavoin yhteydessä lähes päivittäin, ei tietenkään kasvotusten aina. Muut ovat hyviä kavereita, tavataan yhteisissä illanvietoissa jne. ja erittäin kiva heitä tavata ja juttu luistaa. Mutta he eivät ole perillä elämäni joka käänteestä. Ehkä sinulla on lapsuusajoilta jäänyt yksi tosiystävä?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on vastavuoroista,

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan

Valitettavasti ystäviesi välttelyllä ja "testeillä" et heitä saa sinuun enemmän yhteyttä pitämään.

Näin on nappulat!

Tätä viestiä on pakko miettiä vielä uudemman kerran, koska minusta tuntuu tämän olevan oikein hyvä elämänohje. En vain mitenkään ymmärrä miten se sopii tähän tilanteeseen: Minulla ei ole huonot välit kenenkään kanssa, ja jos itse uskon tuohon vastavuoroisuuteen niin onko muka väärin antaa pallo välillä muille?

Kiinnostaisi tietää pitävätkö porukan muut kaverit kuitenkin keskenään tiiviimmin yhteyksiä, tiedätkö? Itselleni on käynyt ilmeisesti niin että olen tehokkaasti tipahtanut luupista omien lapsuuskavereideni suhteen. Mutta en voi heitä syyttää, en itsekään ole ollut erityisen aktiivinen. Mutta toki se aina säväyttää, eikä miellyttävällä tavalla kun saa mutkien kautta tietää että muut kaverit ovatkin olleet jossain illanvietossa tms.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää pitävätkö porukan muut kaverit kuitenkin keskenään tiiviimmin yhteyksiä, tiedätkö? Itselleni on käynyt ilmeisesti niin että olen tehokkaasti tipahtanut luupista omien lapsuuskavereideni suhteen. Mutta en voi heitä syyttää, en itsekään ole ollut erityisen aktiivinen. Mutta toki se aina säväyttää, eikä miellyttävällä tavalla kun saa mutkien kautta tietää että muut kaverit ovatkin olleet jossain illanvietossa tms.

Tiedän aika hyvin minkälaista sosiaalista elämää viettävät. Eikä ole minkäänlaista mustasukkaisuutta minulla kenenkään keskinäisiä välejä kohtaan. Ne ihmiset ketkä siis lasken kavereikseni niin osaan jokaisen kanssa olla tekemisissä ihan yksilönä ja pitää yhteyttä yksilönä. Ihmetyttää vain miten voi samanaikaisesti kaikkien kanssa olla niin tasaisen hyvät mutta samalla käytännön elämässä etäiset välit.