Olisitko valmis jättämään kaiken taaksesi jos saisit uuden mahdollisuuden elämäsi rakkauden kanssa?

Näh. Mä olen Sen Oikean kanssa just nyt.Ei kannata märehtiä menneitä.

Toki meet todellisen rakkautesi kanssa yhteen, mikä sinua estäisi? Nyt taputtelet ämpäriä sen verran hyvin että tulee hyvä ja kestävä kakku!

Mahdollisesti, mutta kohdallani tämä henkilö on jo menehtynyt, joten tämä on vain hypoteettisella tasolla. Mieti kuitenkin oletko rakastunut tähän eksääsi oikeasti vai ainostaan muistoihin ja mielikuvaan. Oman kokemukseni mukaan sanoisin, että jälkimmäistä rakkautta ei voita mikään, mutta sitä ei myöskään ole olemassa tässä oikeassa maailmassa. Siksi vastaisin omallakin kohdallani, että mahdollisesti, sillä rakkauteni saattaisi olla pelkkää harhaa.

En tiedä, olen sen oikealta tuntuvan kanssa juuri nyt. Aiempi suhde oli "kunnollisen ja ookoon" poikaystävän kanssa, ja vaikka jonkinlaista rakkautta häntäkin kohtaan koin, niin tiesin että suhde joskus vielä päättyy. Koska se jokin (syvin ymmärrys ja kohtaaminen) puuttui ja sitä ei voi itseltään kieltää loppuelämää.

Nyt olen onnellinen tulisieluisen kumppanini kanssa, vaikka välillä tunteet räiskyvätkin laidasta laitaan.

Donald Trump vai Donald Duck? Kumpaa Sinä äänestäisit presidentiksi?

100% varmasti olisin valmis. Jos teillä ei ole lapsia, mikä estää? Ihminen elää vain kerran, miksi ihmeessä pitäisi takertua elämään se ainoa elämä ihmisen kanssa, jonka tietää olevan vain joku vähän sinnepäin, ei se oikea. Oman ainutkertaisen elämänsä kanssa saa ja pitää olla itsekäs. Tyhmä on jos elää elämänsä vain miettien mikä nyt ketäkin satuttaa. Naisesi ovat aikuisia ihmisiä, etkä sä ole mikään jumala, kyllä ne varmasti jotenkuten hengissä selviytyy vaikka sä jättäisitkin.

Haiskahtaa Hesarin artikkelien perusteella väsätyltä provolta...onneton ja hullaantunut mies meinaa jättää kolmekymppisen naisen juuri kun pitäisi alkaa lastentekoon.

Oletko varma että eksäsi on se ihminen, keneksi häntä luulet? Olisko tarpeen tutustua uudelleen ennen kuin ryntäätte suin päin suhteeseen?

Ei kyllä ole reilua avokkiasi kohtaan, jos haaveilet toisesta naisesta ja tiedät hänen olevan kakkosvaihtoehto - se tuttu ja turvallinen.

Teksti on niiiiiin naisen kirjoittama.... :-)

Mutta, anyway...Pidä muistot muistoina, en usko, että olisit exän kanssa onnellisempi.

Haikailusi menneisyyden perään voi olla kuitenkin vain kulissi ja ajan kullanneita muistoja, joita yhdessä muistellaan ja haikaillaan. Ihmiset muuttuu, niin hyvässä kuin huonossa ja ihminen on yleensä erilainen tekstiviesteissä kuin todellisuudessa. Korulauseita on helppo uskoa ja niihin hullaantua ihastumisen pauloissa ja uskoa sen toisen olevan yhtään sen parempi. Mutta todellisuus ja yhdessäolo voi olla aivan toisenlaista. Voi olla, että yhdessä olette hirviöitä toisillenne. Voi myös olla toisin. Kannattaa tarkkaan punnita elämäntilanteensa ja se että onko nykyinen suhde kuitenkin toimiva, mutta muuttunut arkiseksi ja tylsäksi. Siinä ei välttämättä ole rakkauden puutteesta kyse. Kokeilla varmaan kannattaa jos vahvana sen tunteen kokee että toisen kanssa voisi olla paremmin. Sieltä uudesta huonosta suhteesta on vaan ikävä haikailla sen romukoppaan heitetyn suhteen perään. Kukaan ei halua olla se varavaihtoehto, eikä kukaan varmaan oikeasti halua laastarisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti, mutta kohdallani tämä henkilö on jo menehtynyt, joten tämä on vain hypoteettisella tasolla. Mieti kuitenkin oletko rakastunut tähän eksääsi oikeasti vai ainostaan muistoihin ja mielikuvaan. Oman kokemukseni mukaan sanoisin, että jälkimmäistä rakkautta ei voita mikään, mutta sitä ei myöskään ole olemassa tässä oikeassa maailmassa. Siksi vastaisin omallakin kohdallani, että mahdollisesti, sillä rakkauteni saattaisi olla pelkkää harhaa.

Tätä voi miettiä, mutta tärkeintä minusta on oma tunne. Sillä nyt ei ole väliä onko ne haaveet toisesta tosia vai fantasiaa, koska tulevaisuutta ei voi tietää. Tärkeintä on se, miten vahvaksi ja tärkeäksi koet sen tunteen, ettet halua olla nykyisesi kanssa.

Itse vaihdoin tutun ja turvallisen, en exään mutta uuteen ihmiseen. Ihmiseen ketä en ollut edes suudellut ennen exän jättämistä. Tärkeintä mulle ei silloin ollut se, että uuden ihmisen kanssa juttu onnistuu, vaan sen tajuaminen etten ollut onnellinen silloisessa parisuhteessa.

Go for it! Juuri nyt on oikea hetki vaihtaa kumppania, ennen lapsia. En miettisi hetkeäkään tuossa iässä. Enkä miettinyt.

Kannattaa kuunnella itseäsi. Jos tiedät nykyisestäsi, ettei hän ole sinulle se oikea, se riittää.

Itse en usko yhteen "siihen oikeaan", mutta uskon että sen tyyppinen tunne on olemassa, usean ihmisen kanssa sen kokeneena. Jos se tunne puuttuu, turha yrittää.

Ajattele niin päin, että siten myös nykyisellä kumppanillasi olisi mahdollisuus löytää se ihminen, joka ei tahdo päästää hänestä irti. Sellaisen kumppanin löytäminen on aika hienoa :)

Ehkä. Kamalaa ajatella mutta jos oikeasti ihminen johon olin sydänjuuriani myöten ihastunut ja rakastunut ottaisi yhteyttä, niin saattaisin lähteä hänen matkaansa. Minulla on avomies, ei lapsia.

Surullista nykyisesi puolesta, että hän on ollut sinulle vain kakkosvaihtoehto. Tätä pelkään omalla kohdallani, mitä jos olisin puolisolleni joku muu kuin ykkönen :( Eroa, ihan itsesi ja erityisesti nykyisen puolisosi vuoksi.

Teillä ei ole lapsia, joten tottakai lähdet ja katsot mitä teillä voi tulla eksäsi kanssa.

Suosittelisin ilman häntäkin eroamaan, koska tunnet "jokin puuttuu" ja suhteenne kaverilliseksi.

Eikä teillä ole niitä lapsia. So, go for it.

En jättäisi nykyistä puolisoa tuossa tilanteessa. En voisi ikinä enää kunnioittaa itseäni, jos niin raukkamaisesti menettelisin. Rakkaus on tahdon asia, ei palavan tunteen! Sitä paitsi en usko, että kuitenkaan olisin oppinut mitään niin ratkaisevasti uutta, että tunteen paloa herättävän eksän kanssa onnistuisi sen paremmin kuin viimeksikään. 

Ja muutenkin, tuntuu että jos joku on oikein saanut intohimoiset tunteet minussa heräämään, niin ei se ole siitä ihmisestä itsestään johtunut, vaan olen vain jotenkin heijastanut häneen jotain omia kuvitelmiani, tai kuvitelmani henkilöstä joka toiveeni täyttäisi. Sitä todellista ihmistä kuvitelmieni takana en ole edes nähnyt tai oppinut tuntemaan. Rakkaudella on tapana sokaista minut, en luottaisi siihen.

Ap muista tulla sit kertomaan loppuun miten juttu meni! Tsemppiä! :)