Onko lapseni ns. lahjalas lapsi? Lukemaan oppi hieman alle 4-vuotiaana, kaikki kirjaimet osasi 1½ vuotiaan. 4-vuotiaana oppi myos kirjoittamaan. Nyt 5-vuotiaana osaa helpot laskut.

Itse opin kolmevuotiaana lukemaan ja laskinkin ennen kouluun menoa. Minua se auttoi niin, että pärjäsin koulussa hyvin tekemättä juuri mitään. Nyt viimeistelen väikkäriä.



Siskoni taas oli musiikillisesti lahjakas jo pienenä. Koulu ei koskaan erityisemmin kiinnostanut, mutta valmistui konservatorion toiselta asteelta muusikoksi ja sittemmin huilunsoiton opeksi Sibiksestä.



Toiset lapset taas ovat sosiaalisesti lahjakkaita, toimivat jo pienestä asti sovittelijoina kaveriporukoiden välissä. Jotkut taas pärjäävät liikunnassa.



Ihan typerä ajatus, etttä lahjakkuus liittyisi pelkästään lukemiseen tai matemaattisiin taitoihin.

sen jälkeen tänne kertomaan kuinka fiksu lapsesi on. Noin tyhmän lapsi ei voi olla lahjalas.

Ap:n lapsi on kuin minun esikoiseni. Oppi lukemaan 3-vuotiaana, kirjoittamaan 4-vuotiaana, laskemaan 5-vuotiaana, kirjaimet tunsi puolitoistavuotiaana. Kouluun hän meni ihan normaalisti 7-vuotiaana eikä pitkästynyt, koska oppilaat oli jaettu ryhmiin lukutaidon mukaan. Englannin kielen hän oppi televisiosta ja peleistä alaluokilla, ja muutkin kielet ovat koulussa sujuneet vaivattomasti, esim. kielten kokeisiin hän ei lue ollenkaan. Muutenkin koulu on mennyt hyvin; keskiarvo on lähempänä kymppiä kuin ysiä. Kielellisesti lahjakkaana häntä voi pitää, mutta muuten en menisi niinkään lahjakkaaksi kehumaan. Muisti on hyvä. Reaaliaineet tuottavat enemmän töitä kuin kielet, koska hän joutuu kokeisiin lukemaan koealueen kertaalleen läpi. Matematiikka on hänelle nykyisin suorastaan vaikeaa.

Muistetaan kuitenkin, että lahjakkuutta on monenlaista ja että jokainen meistä on lahjakas jossakin asiassa. Se voi olla pienikin juttu, vaikka varpaiden kipristäminen, mutta se on olemassa. Kaikki eivät lahjakkuuttaan ole tietenkään löytäneet tai tiedostaneet, mutta se ei tarkoita, etteikö lahjakkuutta olisi.



Yhteiskuntamme ja koulujärjestelmämme korostavat kovin kielellistä ja matemaattista lahjakkuutta. Muut lahjakkuuden lajit saavat vähemmän arvostusta. Esimerkiksi sosiaalisesti lahjakkaalle nuorelle ei osata vieläkään koulutusjärjestelmässämme tarjota sellaista jatko-opiskelupaikkaa, jossa hän pääsisi hyödyntämään omaa lahjakkuuttaan.

eivät todellakaan ole synonyymejä. Minä esim. opin lukemaan 5-vuotiaana ja pärjäsin koulussa loistavasti. Työelämässä en sitten ole pärjännyt lainkaan, olen varsinainen kaikkien alisuoriutujien äiti.

viisi vuotiaat useimmat osaavat jonkun verran laskea, mutta neljä vuotiaana hyvin harvat osaavat lukea. Jos lukutaitoa harjaannuttaa, lapsi todennäköisesti oppii aikaisin nopean lukutavan, josta on hyötyä koulussa. Mutta jos sitä ei harjaannuta, tämä erityistaito todennäköisesti katoaa sitä mukaa kun muut oppivat lukemaan. Eli esim. 9-vuotiaana toiset ovat saattaneet ottaa kiinni ja silloin aikaisin oppimisella ei enää ole mitään merkitystä.

Luokallani oli tyttö, joka oppi myös neljävuotiaana lukemaan, muistan kun hän luki minulle 5-vuotiaana kirjoja, kun itse en vielä osannut lukea. Mutta pärjäsin kuitenkin koulussa paremmin lähes kaikissa aineissa, kielissä olin ylivoimaisesti parempi. Meillä oli opiskelua ja oppimista kannustavat vanhemmat, hänellä ei.

Ap:n lapsi on ainakin poikkeuksellisen aikaisin oppinut lukemaan, se on fakta.

Osasi lukea ja laskea ja kirjoittaakin jonkin verran. Muistan kuinka häntä ylistettiin, että kyllä vanhemmat sitten ovat hyvin lasta kannustanut ja opettanut. No meni muutama vuosi ja tällä lapsella todettiin adhd. Huorittelee ja potkii opettajia. Lyö muita oppilaita ja potkii auton ovia. Ja vanhemmat ovat tyytyväisiä. Hyvin ovat opettaneet lapsen.

Onko olemassa joku lahjakkaan lapsen stereotyyppi? Mitä lahjakkuuksien lajeja siihen luetaan? Pelkästäänkö lukeminen ja laskeminen? Entäs musikaaliset tai muuten taiteellisesti lahjakkaat lapset, liikunnallisesti ja sosiaalisesti lahjakkaat lapset, onhan näitä lahjakkuuksia nyt muitakin kuin aikaisin taitoja oppivien lahjakkuus....

Lapsesi on varmasti lahjakas, ainakin hän on oppinut lukemisen normaalia aikaisemmin, silti voi olla, ettei hän ole älyllisesti keskimääräistä lahjakkaampi, lukeminenhan ei siitä kerro, vaan enemmän hyvästä hahmottamiskyvystä. Uskoisin, että jokainen lapsi on ns. lahjakas lapsi, jokaisella on varmasti jotain taitoja enemmän kuin jollain toisella. Ja sitten on niitä, jotka ovat kaikilla alueilla tasaisen hyviä, muttei millään erityisen hyviä. Se on kuitenkin varmasti se kaikkein paras kombinaatio, koska harvalla alalla tarvitaan erityislahjakkuuksia.

vaisuudessa onneton reppana, jota saa potkia eteenpäin elämässä. Onhan näitä tapauksia nähty.

Ulosanti on aivan mahtava.

äidillemme äitienpäivä kortin, jossa oli kukkia ja aurinko, ja sitten siinä luki, " kiitos äiti, kun olet hoitanut meitä rakkaudella" .

Se on tallessa äidillä aina! Oli niin ihana, nyt jo aikuinen isoveljeni on todella älykäs!

Ja olen kai sillä saralla ollut myöhemminkin vähän tavallista lahjakkaampi. Äidinkieli oli aina kymppi ja kirjoituksissa laudatur. Mutta kaikessa muussa olen taviksista taviksin, eikä tuosta kirjallisesta lahjakkuudestakaan ole ollut juuri muuta iloa kuin se, että olen nopea ja innokas lukija ja luen edelleenkin paljon kirjoja. Ammattinikin löysin ihan toiselta alalta.

lapsenne onkin LAHJALAS (mitä sitten meinaakin), mutta jos opettaisit vaikka kirjoittaakin lapsesi oikein niin voisi olla jopa LAHJAKAS.

Mutta eipä kauhean lahjakkaalta vaikuta. Aika normaalia.

Kaikkia lapsia kehutaan samalla tavalla. Luultavasti enemmän sitä lasta, jonka äiti näyttää olevan pienen kehumisen tarpeessa.

Muusta ei voi sanoa.

Miksi ihmeessä kyselet sitä täältä?

Kyllä ap:n lapsi varmasti jatkumon fiksummassa päässä on. Toisaalta kannattaa muistaa, että lapset oppii pitkälti sitä mitä opetetaan. Minä aina hämmästyn mitä oma alle 2 v on oppinut mummolta, joka viitsii ja jaksaa opettaa lapselle uusia juttuja. Itse olen niin laiska, etten ole jaksanut esim. kirjaimia tai numeroita opettaa. Uskon kyllä, että meidänkin lapsi ne helposti oppisi.