Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ilman perintöä vs perintökyttääjät
26.09.2016 |
Perintö on monelle tärkeä asia. Se, että perintö on myös vanhempien vallankäytön väline on tosi.
On myös niitä perintökyttääjät, jotka hyörivät sukulaisvanhusten ympärillä (ei rakkaudesta) vaan perinnön saannin toivossa.
Vaikea yhtälö myös siten, että vanhempi voi olla myös psykopaatti-narsisti joka on kyykyttänyt lapsiaan. Jolloin lapsen perinnettä jättäminen on se viimeinen rangaistus ja vallankäytön väline.
Meillä ainakin äiti kulki minkkiturkissa ja me tytöt rääsyissä. Äitini myös sanoi siskolleni hänen ylioppilastodistuksesta "paskapaperit". Siskolla kumminkin yli kasin keskiarvo ja kirjoitti pitkän matikan.
Mut se on haukkunut siten, että "kun sun miehes on tuollainen niin se huoli sut". Eli haukkui miehen pelleks ja samoin mut. Mies on yliopistonkäynyt tavis. Mun käsittääkseni vain idiootti haukkuu toisen noin ja nyt kyseessä oma äiti.
Mun puolesta porukat saavat tunkea perintönsä ihan minne vaan. Ei tarvii soitella eikä pilata elämääni enää. Lisäys vielä, että nälvivän äitini lisäksi isä hakkas.
Vanhempieni mukaan en ole oikeutettu perintöön. Olen vapaa!!
Kommentit (18)
Jaksan aina ihmetellä tätä perinnön tärkeyttä sekä puheissa että aiheavauksissa että muutenkin. Itselle ei ole tulossa perintöä mistään eikä keltään, ja se vasta ihmetyksen aihe monelle onkin. Että voi ei, eikö mistään, miten se on mahdollista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä perinnön tärkeyttä sekä puheissa että aiheavauksissa että muutenkin. Itselle ei ole tulossa perintöä mistään eikä keltään, ja se vasta ihmetyksen aihe monelle onkin. Että voi ei, eikö mistään, miten se on mahdollista?!
Niin, siinähän se avauksessa heti lukee. Oletat, ettei perintöä ole tulossa ja siksi ihmettelet. Perintö on "ilmaista" rahaa ja kukapa meistä ei haluaisi sitä. Raha ei haise jne.
Ajatellaan nyt vaikka ystäväni tilannetta. Hän ei ikimaailassa olisi halunnut menettää vanhempia seitsemänkymppisenä, mutta koska tilanne on kuitenkin tämä ja kuolemaa ei pysty perumaan, niin miksi ihmeessä häntä ei kiinnostaisi useiden satojentuhansien rahasumma, jonka nyt sitten saa. Tottakai veljensä kanssa kumpikin ovat tilanteessa tiukkana. Mitän riitaa ei tule, mutta pitäisikö ystäväni ilmoittaa, ettei välitä rahasta ja veli saa kaiken...? Sitä paitsi se perintö menee perijän lisäksi perheen hyödyksi, omien lastenkin, niin tottakai se otetaan ja tyytyväisenä.
Perinnöstä voi luopua myös vapaaehtoisesti. Itse olen tehnyt niin kaksi kertaa. Helppoa.
Perintöä pitää aina ottaa vastaan. Perintöä pitää aina vaatia. Voit vaikka lähteä intiaan matkalle ja jakaa rahat suoraan tarvitsijoille. Voit saada aikaan paljon hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavinta ja tyhmintä, mitä perinnön suhteen olen kokenut on se, kun ex-vaimo luuli olevansa oikeutettu 20 vuotta erossa olleen ex-miehensä perintöön. Lähinnä oli irtaimistoa vailla, joitain tauluja ja kippoa ja kuppia, jotka erossa jäivät miehelle. Lisäksi lapseltaan kinusi mm. hyvän tv:n ja mikron itselleen. Tai luultavimmin vain sanoi, että minä otan nämä. Lapsihan antoi, koska ei tiennyt, että minä olin ne hankkinut. Pesä oli tyhjennetty muutamassa päivässä ennen kuin edes ehdin mitään tolkullista ajatella kuoleman jälkeen. Ja vihastuksissani en suostunut takaisin ottamaan. Olin kyllä sanonut tälle aikuiselle lapselle, että myy tavarat netissä, heilläkin kaksi pientä lasta, muutaman roposen vaippoihin vaikka saa. En minä välittänyt tavaroista, mutta loukkaannuin siitä, ettei minulta kysytty mitään. Ja aikuinen lapsikin vielä niin äidissä kiinni, että tottelee tätä kaikessa. Me emme asuneet siis virallisesti yhdessä, vaikka seitsemän vuotta yhtä pidettiinkin. Mitenköhän ex-vaimo olisi toiminut, jos hänen jälkeensä mies olisikin avioitunut jonkun kanssa? Vaikkapa useampaan kertaan.
Perintö on elämän suola. Sen takia kannattaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettavinta ja tyhmintä, mitä perinnön suhteen olen kokenut on se, kun ex-vaimo luuli olevansa oikeutettu 20 vuotta erossa olleen ex-miehensä perintöön. Lähinnä oli irtaimistoa vailla, joitain tauluja ja kippoa ja kuppia, jotka erossa jäivät miehelle. Lisäksi lapseltaan kinusi mm. hyvän tv:n ja mikron itselleen. Tai luultavimmin vain sanoi, että minä otan nämä. Lapsihan antoi, koska ei tiennyt, että minä olin ne hankkinut. Pesä oli tyhjennetty muutamassa päivässä ennen kuin edes ehdin mitään tolkullista ajatella kuoleman jälkeen. Ja vihastuksissani en suostunut takaisin ottamaan. Olin kyllä sanonut tälle aikuiselle lapselle, että myy tavarat netissä, heilläkin kaksi pientä lasta, muutaman roposen vaippoihin vaikka saa. En minä välittänyt tavaroista, mutta loukkaannuin siitä, ettei minulta kysytty mitään. Ja aikuinen lapsikin vielä niin äidissä kiinni, että tottelee tätä kaikessa. Me emme asuneet siis virallisesti yhdessä, vaikka seitsemän vuotta yhtä pidettiinkin. Mitenköhän ex-vaimo olisi toiminut, jos hänen jälkeensä mies olisikin avioitunut jonkun kanssa? Vaikkapa useampaan kertaan.
Jakamattomasta kuolinpesästä ei saa viedä mitään, se on rikos. Aika paljon näitä kuitenkin tapahtuu.
En ymmärrä kuinka jotkut katsovat olevansa oikeutettuja perintöön. Vanhempani ovat omaisuutensa ansainneet, enkä minä. Miksi minä sen saan? Minun pitäisi maksaa vanhemmilleni siitä että kasvattivat ja huolehtivat minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöoikeus on laissa säädetty. Yritä vaikuttaa asiaan ja ota yhteyttä valtaapitäviin ja vaadi muutosta.
Minulla on kokemusta omasta anopista tuollaisena kyykyttäjänä. On itse aikoinaan ollut sellainen perinnön kyttääjä, suivaantui kun oma anoppinsa ei jättänyt hänelle perintöä. Tästä ollut katkera vuosia. En edes ymmärrä miksi olisi pitänyt jättää hänelle, koska hänen miehensä se lapsi oli, eikä hän. On sellainen minkkiturkkipaholainen, että toista saa hakea. Luulee, että minua kiinnostaisi hänen rahansa, mutta onkin ihan ällistynyt, kun ei ole saanut minuun mitään otetta niillä "jos et tee näin ja näin, niin et saa multa perintöä".
Mutta mikä rasittavinta, mieheni on äitinsä talutusnuorassa. Olen moneen kertaan sanonut, että me pärjätään kyllä ilman anopin tulevaa perintöä, jonka vuosi mies hypännyt ja hypännyt ja hyppää vielä vuosia. On siis suorastaan äitinsä orja ja vanki. Rakas mies ja haluaisin suojella häntä narsisti paholaiselta, mutta en onnistu siinä. Anoppi soittelee joka päivä ja kyykyttää ja jos ei mies tottele, niin "hylkään sinut ja teen perinnöttömäksi".
Olen kypsä ja vihainen. Se raha on mustaakin mustempaa, ja vihaan koko perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua huvitti juuri eilen jossain ketjussa kommentti, että persaukiset pysyvät persaukisina, koska tuhlaavat perinnön sukupolvi toisensa jälkeen. Ilmeisesti perinnön saaminen on joillekin niin itsestään selvä asia, ettei käynyt mielessäkään, että kaikki eivät todellakaan saa mitään perintöjä. Esimerkiksi meillä sekä minun että miehen vanhemmat ovat persaukisia. Kummillakaan ei ole edes omistusasuntoa. Kerrostaloasunnon irtaimiston myynnistä saatavat rahat ehtivät kyllä aikanaan kulua moninkertaisesti hoitomaksuihin, hautajaisiin jne. Siinä ei kyllä jää mitään humputtelurahoja kenellekään, eikä tietenkään tarvitsekaan. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin ymmärtää rikastua niillä satasilla, mitä vanhemmilta joskus aikanaan mahdollisesti jää, tai sitten saa syyttää köyhyydestä itseään.
Ota keskustapuolueeseen yhteyttä ja keskustele asiasta. Sano että perintöoikeus pitää kumota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni mukaan en ole oikeutettu perintöön. Olen vapaa!!
Se on vain vanhempiesi mielipide. Lain mukaan mitä ilmeisimmin olet, sikäli kuin jotakin perittävää jää. Jos käyttävät omaisuutensa elinaikanaan niin se on sitten toinen juttu.
Hyvä että olet tilanteeseesi noinkin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka jotkut katsovat olevansa oikeutettuja perintöön. Vanhempani ovat omaisuutensa ansainneet, enkä minä. Miksi minä sen saan? Minun pitäisi maksaa vanhemmilleni siitä että kasvattivat ja huolehtivat minusta.
Äitini peri suurimman osan omaisuudestaan vanhemmiltaan, siksi katson että hänen ei kuulu yksin törsätä muiden keräämää omaisuutta pelkästään itseensä. Toisekseen en ole tänne pyytänyt syntyä, joten vastuu on vanhemmilla hautaan saakka.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvitti juuri eilen jossain ketjussa kommentti, että persaukiset pysyvät persaukisina, koska tuhlaavat perinnön sukupolvi toisensa jälkeen. Ilmeisesti perinnön saaminen on joillekin niin itsestään selvä asia, ettei käynyt mielessäkään, että kaikki eivät todellakaan saa mitään perintöjä. Esimerkiksi meillä sekä minun että miehen vanhemmat ovat persaukisia. Kummillakaan ei ole edes omistusasuntoa. Kerrostaloasunnon irtaimiston myynnistä saatavat rahat ehtivät kyllä aikanaan kulua moninkertaisesti hoitomaksuihin, hautajaisiin jne. Siinä ei kyllä jää mitään humputtelurahoja kenellekään, eikä tietenkään tarvitsekaan. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin ymmärtää rikastua niillä satasilla, mitä vanhemmilta joskus aikanaan mahdollisesti jää, tai sitten saa syyttää köyhyydestä itseään.
Sinä tietenkin nohevana keräät ja kokoat roiman omaisuutesi itse, jonka jätät perinnöksi ja tuottamaan seuraavalle sukupolvelle. Siitä se sukupolvien ketju alkaa.
Alue: Aihe vapaa
No yksinäisten, lapsettomien vanhusten perintöä ja testamenttia on kyttäämässä kaikenmaailman lahkot. Ja usein onnistuvatkin, koska jaksavat käydä niin kuuntelemassa ja jumalan sanaa puhumassa, sydän heillä pakahtuu ymmärtämisestä ja lähimmäisenrakkaudesta. Ja hieman höperö vanhushan menee siihen lankaan helposti.