Lue keskustelun säännöt.
Poliitikko Jari Tervo puhuu puutaheinää
25.09.2016 |
Kirjailija Tervossa on aineksia Suomen Kiplingiksi. Väkisin pitää löytää meillekin valkoisen miehen taakkaa. Hän on ainakin aikamme Topelius ja jatkaa satusetien pitkää perinnettä, kirjoittaa Olli Ainola.
Kirjailija Jari Tervo käskee meitä suomalaisia häpeämään, sillä olemme hänen mielestään lianneet itsemme kansanmurhan verellä.
Tervon väittämä rikos tapahtui kolmessa vaiheessa.
Rikos alkoi keskellä sotaa 1943, kun Suomi ja Saksa siirsivät Leningradin alueella asuneita inkeriläisiä Viron kautta Suomeen. Rikos jatkui sodan jälkeen 1944. Silloin Suomi käynnisti inkeriläisten palauttamisen Neuvostoliittoon. Rikoksen kolmas osa käynnistyi kylmän sodan päättyessä 1990, kun Suomi avasi ovet inkeriläisille ja otti heidät Suomen kansalaisiksi.
Siirtelyiden jälkeen yhtenäistä inkeriläistä kansaa ei enää ole olemassakaan.
Tervo väittää, että inkeriläisille tehtiin "nykyaikainen, onnistunut kansanmurha".
Suomi karkotti heimolaisiaan Neuvostoliittoon, Tervo kertoi Ylen haastattelussa. Yhteisön hajottaminen viimeistelee kansanmurhan, hän sanoi Helsingin Sanomissa tarkoittaen paluumuuttoa Suomeen 1990-luvulla.
Suomi on Tervon syytteiden valossa kansallissosialistisen Saksan sekä Neuvostoliitto-Venäjän rinnalla kanssasyyllinen rikoksista pahimpaan, rikokseen ihmiskuntaa vastaan. Tervo väittää, että tästä häpeästä ei kukaan halua silmiin katsoen puhua.
Tervo on tosissaan. Hän ei ole tässä asiassa mikään Uutisvuodon ilveilijä. Nyt hän todella tarkoittaa mitä sanoo.
Tervo on perehtynyt inkeriläisten historiaan. Hän on kirjoittanut uuden Matriarkka-romaaninsa ja ripustanut sen inkeriläisten kohtaloihin.
Kirja on ihan hyvä. Tervon väite suomalaisten syyllisyydestä kansanmurhaan on hölynpölyä.
Kommentit (18)
Suomi pelkäsi
Välirauhanehtojen perusteella Suomen tuli palauttaa inkeriläiset takaisin Neuvostoliittoon.
Heidät petettiin. Vastuuvirkamiesten kuten Johannes Virolaisen oli helpompi valehdella inkeriläisille kuin ottaa heidät kiinni ja survoa pakolla karjavaunuihin. Moni ei päässyt kotiinsa, vaikka niin oli lupailtu. Neuvostoliitto karkotti heitä Keski-Venäjälle.
Olisiko Suomi voinut uhmata Stalinia ja livetä rauhanehdoista?
Valvontakomissio ei tietenkään olisi katsonut tapahtunutta läpi sormien. Neuvostoliitto oli supervalta, joka hallitsi liki koko Itämeren aluetta, ja sillä oli joukkoja jopa Pohjois-Norjassa. Neuvostoliitto olisi sanonut, että Suomi petti ja söi sanansa. Porkkala saattaisi yhä olla venäläisten tukikohta. Suomen miehittäminenkään ei olisi ollut poissuljettu seuraamus.
Ruotsi ei olisi huolinut pakolaislaumaa riesakseen. Sodan jälkeen Ruotsi palautti Neuvostoliiton kansalaisia, myös inkeriläisiä takaisin Neuvostoliittoon. Ihmisiä raahattiin Gävlessä väkivaltaa käyttäen laivoihin matkalle julmaan määränpäähän.
Ruotsi pelkäsi Neuvostoliittoa ja toimi siksi kaksinaamaisesti. Ruotsi kauppasi pakolaisryhmiä saadakseen myönnytyksiä toisaalla. Ruotsi oli hädissään, se puolusti itsenäisyyttään.
Muutkin länsimaat palauttivat. Yli viisi miljoonaa neuvostoliittolaista pakolaista, sotavankia tai karkuria kuskattiin tai palasi vapaaehtoisesti takaisin kotimaahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiviston motiivi
Aivan erityisesti Tervoa kalvaa inkeriläisten paluumuutto Suomeen 1990-luvulla.
Inkeriläisiä alkoi muuttaa Suomeen, kun tasavallan presidentti Mauno Koivisto sanoi keväällä 1990, että inkeriläiset ovat paluumuuttajia, ja Suomi huolii heidät kansalaisikseen.
Poliitikot, viranomaiset, tutkijat, media ja jopa presidentin lähimmät miehet ovat uskoneet ja luulevat yhä vielä, että presidentti halusi näin maksaa kunniavelkaa sodan jälkeisistä palautuksista.
Tervo ei usko tuota selitystä, ja ontto se onkin. Tervo on yrittänyt kaivaa esiin Koiviston todellista motiivia mutta on joutunut luovuttamaan löytämättä vastausta.
Kirjassaan Tervo leikittelee ajatuksella, jonka mukaan Suomi saattoi auttaa Neuvostoliittoa etnisessä puhdistuksessa. Paluumuutto olisi siis propagandatarkoituksiin keksitty tekosyy.
Kerron nyt, mikä oli Koiviston ponnin.
Koivisto soitti vuonna 1998 kollegalleni Martti Backmanille paljastaen vaikuttimensa. Työskentelimme Backmanin kanssa pienessä MOT-toimituksessa Ylessä.
Backman oli tehnyt ohjelman paluumuuttajista. Hän oli pyytänyt Koivistolta haastattelua.
Vasta juuri ennen ohjelman lähetystä eläkeläispresidentti tarttui puhelimeen. Ohjelma oli kuitenkin jo leikattu eikä sitä voinut enää muuttaa. Koivisto antoi lausunnon, mutta hänen vastauksensa tuli liian myöhään.
Koivisto kertoi, että häntä on painanut suomalaisten ajattelematon toiminta Tarton rauhanneuvotteluissa vuonna 1920. Suomen neuvotteluvaltuuskuntaa johtivat J.K. Paasikivi ja Väinö Tanner.
Koivisto oli lukenut venäläisen kirjan Neuvostoliiton reuna-aluepolitiikasta. Kirjan mukaan venäläiset olivat ottaneet pahakseen sen, että Suomen neuvottelijat - käyttämällä hyväkseen Neuvosto-Venäjän hetkellistä heikkouden tilaa - pakottivat Neuvostoliiton myöntämään inkeriläisille kulttuuriautonomian. Autonomia oli kirjattu rauhanvaltuuskuntien yleisistunnon pöytäkirjaan, ja neuvostovaltuuskunnan johtaja Jan Berzin oli lukenut julistuksen ääneen allekirjoitustilaisuudessa.
Neuvosto-Venäjän hetkellinen heikkous johtui yllättävästä käänteestä Puolan ja Venäjän sodassa elokuun puolivälissä 1920. Puolan huimapäinen sotapäällikkö Pilsudski oli murtautunut kahden neuvostodivisioonan selustaan. Venäläiset olivat hätää kärsien perääntymässä. Pilsudskin voitolla ratsastaen Suomen valtuuskunta lisäsi painetta Tarton neuvotteluissa, ja Neuvostoliitto taipui.
Kulttuuriautonomian tunnustamisen seurauksena kansallistunne voimistui Inkerinmaalla, ja sitä ruvettiin osoittamaan monella tavalla. Neuvosto-Venäjä ei pitänyt siitä. Neuvostovaltion voimistuttua 1920-luvun lopulla seurasi rangaistus, kun Moskova käynnisti inkeriläisiin kohdistuneen vainon.
Koiviston mielestä Suomi oli tyhmyyksissään rohkaissut ja nostattanut inkeriläistä nationalismia, eikä pystynyt mitenkään auttamaan tai suojaamaan, kun sen seurauksena inkeriläiset joutuivat kärsimään. Siitä oli Koiviston mielestä syntynyt Suomen valtiolle velka inkeriläisille, ja sitä hän halusi maksaa avaamalla inkeriläisille oven Suomeen.
Tervon virhe
Antoiko Suomi 25 vuotta sitten katteettomia lupauksia inkeriläisille, jotta nämä jättäisivät Venäjän? Varmasti monella muuttajalla oli ruusuisempi kuvitelma tulevaisuudesta kuin miksi arkinen elämä lamaan sukeltavassa Suomessa lopulta osoittautui. Ketään ei kuitenkaan erityisesti houkuteltu. He tulivat parempaa elämää etsimään.
Olisiko Suomen pitänyt tukea inkeriläistä kansaa Venäjällä? Ainakaan nykytiedon valossa tuossa ei olisi ollut mitään järkeä.
Inkeriläisten tragedia on Tervon keppihevonen, jolla hän tekee härskisti politiikkaa.
Tunteita kuohuttaen Tervo haluaa muuttaa Suomen maahanmuuttopolitiikan. Hän vaatii lempeämpää, inhimillisempää politiikkaa.
Poliitikko Tervo haksahtaa karkeaan ajatusvirheeseen. Inhimillisyys ei riipu kansallisuudesta, mutta Tervolle inkeriläiset ovat tärkeitä nimenomaan siksi, että he ovat suomalaisia, samat luterilaiset arvot jakavia, samaa heimoa ja verta kuin me ja heidän juurensa ovat suomalaisessa maaperässä.
Veri ja maa, Blut und Boden. Liippaa häkellyttävän läheltä natsimytologiaa.
Kirjailija Tervossa on aineksia Suomen Kiplingiksi. Väkisin pitää löytää meillekin valkoisen miehen taakkaa. Hän on ainakin aikamme Topelius ja jatkaa satusetien pitkää perinnettä.
Jari Tervo nyt ono puhunut puuta heinää jo vuosikymmenet. Tyyppi keskittyy tonkimaan paskaa menneisyyden poliitikoinnin päätkösistä. Vituttaa kun joku näsäsviisas tulee jostain lapista pätemään Helsinkiin, vaikka tyyppi kuuluisi selvästi jänkhälle. Tervo ei tiedä nykymaailman menosta tuon taivaallista, koska hänellä ei ole tippaakaan nykyajan medialukutaitoa.
Tervo sopii Hellsinkiin ja sen baareihin ja syväccipiireihin kuin pottu sen naamaan. Pitäkää hyvänänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TERVON KIRJA EI MYY! Näkihän sen eilen uutisvuodossa Tervon naamasta.
Ihan valtavat kirjapinot on kaupoissa, eikä ole ostajia.
Ei ole noussut TOP10 listalle Tervon kirja missään.
Se ei vaan myy, koska viisaat ihmiset boikotoivat, eivät osta edes lahjaksi kenellekään.
Terve on raiskannut RASISMI sanan pilalle !
Joku voisi ehkä syyttää häntä itseään rasistiksi, kun tiettyä kansaosaa mollaa ja pahasti.
Me emme ole roska- eikä paskasakkia. Autistit eivät ole rasisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervo on nostanut keskusteluun tärkeän asian. Perinteisesti on ollut helpompi keskustella muiden maiden tekemisistä sodan aikana kuin omista. Minä esim. kävin lukion 80-luvulla ja meille kerrottiin avoimesti japanilaisten kokemasta internaatiosta toisen maailman sodan aikana. Inkeriläisten kohtalosta ei puhuttu sanaakaan 80- luvun historian tunneilla. Ihan sama juttu aboriginaalien kanssa. Koulussa oli helpompi keskustella toisella puolella maailmaa olevan alkuperäiskansan kokemasta sorrosta kuin oman maan alkuperäiskansojen kokemasta syrjinnästä.
Juoppo luuseri jauhaa p*skaa. Antakaa tuon miehen höpistä yksistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervo nielaisi hatullisen paskaa,,kun kuvitteli rasistien haukkumisen ja muun länkytyksen edistävän kirjan myyntiä! Toisten haukkuminen ei vetoa ihmisiin ja antaa puhujastaan täydellisen mulkun besserwisserin kuvan. Naikoon Katinsa kanssa mökillään ja olkoon hiljaa!
Katsokaa vaikka tästä
Säälittävää ja turhaa itsensäkorostamista, mitättömästä mielipiteestä, jota hän edes enää muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervo nielaisi hatullisen paskaa,,kun kuvitteli rasistien haukkumisen ja muun länkytyksen edistävän kirjan myyntiä! Toisten haukkuminen ei vetoa ihmisiin ja antaa puhujastaan täydellisen mulkun besserwisserin kuvan. Naikoon Katinsa kanssa mökillään ja olkoon hiljaa!
Älä puhu noiden naimisesta. Mulla nousee aina pelkästä ajatuksesta oksu suuhun.
Miksi Tervo keskittyy nälvimään muita? Harvoin tulee yhtäkään rakentavaa kolumnia. Narsisti? Maailmassa nyt vain ne nallet ei mene tasan. Peli on raakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Tervo keskittyy nälvimään muita? Harvoin tulee yhtäkään rakentavaa kolumnia. Narsisti? Maailmassa nyt vain ne nallet ei mene tasan. Peli on raakaa.
Leipäkirjailijahan se on. Ihan jees, että vuodatti lehdessä Tabermannin kuolemasta, mutta moni muukin ihminen on maailmassa menettänyt tärkeän läheisen ihmisen, eikä siitä tarvitse lehtijuttua kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tervo nielaisi hatullisen paskaa,,kun kuvitteli rasistien haukkumisen ja muun länkytyksen edistävän kirjan myyntiä! Toisten haukkuminen ei vetoa ihmisiin ja antaa puhujastaan täydellisen mulkun besserwisserin kuvan. Naikoon Katinsa kanssa mökillään ja olkoon hiljaa!
Jos Tervo oli jo aiemmin neutraali ja joviaali maailmankansalainen, niin miksei nostanut rasismia pöydälle jo aiemmin. Tuntuu että on näitä haarukka kädessä vaanivia ähäkutti-näykkijöitä.
Museoesinehän se jo on. Ei ymmärrä tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Jari Tervo nyt ono puhunut puuta heinää jo vuosikymmenet. Tyyppi keskittyy tonkimaan paskaa menneisyyden poliitikoinnin päätkösistä. Vituttaa kun joku näsäsviisas tulee jostain lapista pätemään Helsinkiin, vaikka tyyppi kuuluisi selvästi jänkhälle. Tervo ei tiedä nykymaailman menosta tuon taivaallista, koska hänellä ei ole tippaakaan nykyajan medialukutaitoa.
Tervo keskittyy kirjoissaa todellakin epäolennaisiin seikkoihin. Yleensä kirjoitaa pakinan tapaan negatiivisesti asioista. Faktoja toki tuo ilmi, mutta ketä oikeasti kiinnostaa. Jos haluaa vaikuttaa, niin kannattaa vaikuttaa nykyhetkeen.
Suomi ei vaiennut
Toisin kuin Tervo väittää, Suomi on hävennyt. Sodan jälkeen tehdystä pakkosiirrosta Suomi vieläpä on puhunut suoraan silmiin katsoen.
Kaksi keskusvirastoa, Kansallisarkisto ja Suomen Akatemia ovat tutkineet palautuksia aivan avoimesti. Tutkimuksesta syntynyt Toivo Flinkin kirja Kotiin karkotettavaksi kuvasi inkeriläisten kohtaloita koruttomalla tavalla. Kirja käännettiin venäjäksi, jotta tragedia tulisi esille myös Venäjällä.
Suomi ja Saksa olivat toisen maailmansodan aikana internoineet Suomeen noin 60 000 Leningradin lähistöllä asunutta etnistä suomalaista eli inkeriläistä.
Suomalaisilla oli myös itsekkäitä motiiveja. Inkeriläisiä tarvittiin lastentekijöiksi. Arvo Ylppö selitti, että he synnyttäisivät paljon aitoja suomalaisia lapsia sodassa kaatuneiden jättämää väestökuoppaa paikkaamaan.
Mikä olisi ollut vaihtoehto internoinnille? Inkeriläiskylät sijaitsivat Leningradin piiritysrenkaan alla, inkeriläiset olisivat jauhautuneet sodan jalkoihin.