Onko normaalia, että on kappaleita, jotka saavat tuntemaan olon miltei itsetuhoiseksi,

Olet herkkä ja syvästi tunteva?

Vierailija kirjoitti:

Olet herkkä ja syvästi tunteva?

Olen, mutta en edes ymmärrä niitä tunteita, jotka nuo kappaleet saavat aikaan. En tajua, miksi ne aiheuttavat minussa surua. ap

Minulla tämä: Vitas- The Star

Itkin kerran varmaan 12 tuntia melkein yhteen menoon ja kuuntelin tuota kappaletta. Järkyttävää, miten voimakkaasti se voi vaikuttaa.

No niiden kappaleiden tarkoituskin on herättää tunteita.

Minulla tuota tekee mikä tahansa rap-esitys. Tai Jannan honotus.

Ei ole kyllä normaalia jos musiikki tekee itsetuhoiseksi. Entä jos ne tuhoaikeet kohdistuisivat muihin ihmisiin?

Kielletään musiikki.

Mulle tulee Braveheart-elokuvan soundtrackistä ihan kauhean masentunut olo. Se on harmillista, koska se itse musiikki on niin kaunista ja haluaisin kuunnella sitä. Mutta en voi kuunnella kovinkaan usein, koska siitä musiikista tuleva olo on jotenkin niin musertava. Tuohon saattaa vaikuttaa sekin, että se tuo mieleen elokuvassa tapahtuneen, kun rakastunut nuoripari meni naimisiin ja isännät ottivat tuoreen vaimon omaksi seksilelukseen ennen kuin antoivat hänet miehelle. Mies suuttui tästä ja kostoksi isäntäväki tappoi vaimon. Jotenkin se musiikki tuo aina tuon tarinan mieleen ja ne miehen tuntemukset.

Emma Salokosken Veden alla on minusta vain kaunis, ei herätä mitään ikäviä tuntemuksia. Nuo muut kappaleet on vieraita.

Mulle se on Serj Tankian. Loistava muusikko, mutta saa minut vihaiseksi, surulliseksi, masentuneeksi riidanhaastajaksi.

Huomasin tämän muutama vuosi sitten, enkä kuuntele tuota enää kuin korkeintaan yksin, mieluummin en silloinkaan.

Ainoa artisti/musiikki mikä tekee minulle tuon ahdistuksen. 

Pahinta tuossa tosiaan on että tuo musiikki on loistavaa ja tykkäisin kuunnella sitä paljonkin. En vain uskalla enää.

On ihian normaalia, älä kuuntle niitä biisejä. Kuuntele parempia.