Miksi humalahakuisesti juova kumppani ei sopisi sinulle?
Montako kertaa kuukaudessa mielestäsi saa juoda humalahakuisesti, että jaksaisit olla suhteessa?
Kommentit (16)
0 kertaa, humalahakuinen juominen on aivan älytöntä. Mun puolesta voi vaikka joka ilta ottaa sen oluen (niin kuin mieheni esim eilen teki kun katsoi lätkää), mutta humalainen on älytöntä katsottavaa.
Sehän riippuu millaisia kännit ovat. Rähinäkännit tai kuset housussa kännit ovat aika vastenmielisiä. Jos kyseessä on hyväntahtoinen hekottelu ja huplatuskänni, niin se ei itseäni paljoa haittaisi.
Humalahakua tavoittelematon juominen on joutavaa hienostelua ja rasittaa maksaa turhan takia.
Nolla kertaa. Ihminen joka juo itsensä toistuvasti humalaan ei hallitse alkoholinkäyttöään enkä halua sellaista ihmista kumppanikseni. Eli olisi syy lopettaa suhde jo deittailuvaiheessa.
Ei kertaakaan. En jaksaisi huolehtia kontrollin tahallaan menettävästä ihmisestä. Mulla on jo 3 lasta, en kaipaa niitä lisää. Aikuinen pitää asioistaan huolta.
Riippuu onko itsekin viinaan menevä. Ongelmia taatusti tiedossa pitkässä juoksussa, riitely, pettämiset, rahat menneet, ei tulla yöksi kotiin ja nämä klassiset. Rasittavaa elämää ja jos lapsia mukana kuvioissa ei kannata hypätä tähän kelkkaan.
Kahden kokemuksen perusteella sanoisin, että yhtään kertaa kuukaudessa ei tarvitse juoda itseään humalaan asti. Toinen kokemus on kaukosuhteesta, jossa mies kävi minun luonani, ja toinen kaukosuhteesta, jossa minä asuin välillä kotonani Suomessa ja miehen luona ulkomailla.
Inhosin sitä, että miehen humaltuessa asunnon ulkopuolella minusta tuli hänen huoltajansa, jonka hommana oli muun muassa estää häntä tekemästä itsestään ihan idioottia käytöksellään ja loukkaamasta itseään. Minun piti myös huolehtia mies takaisin asunnolle, välillä hoipertelevan miehen nojaamistolppana toimien. Sitten piti sietää puolitajuttoman miehen röhkivää nukkumista seuraavaan puoleenpäivään tai pitempäänkin ja sen jälkeen krapulaista tai tokkuraista miestä loppupäivä. Toinen miehistä tuli humaltuessaan aggressiiviseksi ja sätti minua silmittömästi nukahtamiseensa asti ja pyyteli seuraavana päivänä anteeksi, vaikka ihan hyvin kumpikin tiesi, että sama toistuu kyllä. Kumpikaan miehistä ei kestänyt sitä, että lähdin ulos aamulla välttääkseni krapulaansa nukkuvan, haisevan miehen välittömässä läheisyydessä oleskelemista, joten kummassakin suhteessa minulla oli aikaa katsella, mihin olin joutunut ja miten siitä pääsisi pois.
Jos vielä joskus harkitsen seurustelemista, katson kyllä ennen minkäänlaista parisuhteeseen sitoutumista sen, mikä miehen suhde alkoholiin on. Absolutisti ja tiukkapipo ei tarvitse olla, mutta känniläisen hoitotädiksi en enää rupea.
Riippuu humalan asteesta. Kyllä omakin juomiseni on humalahakuista siinä mielessä, että mieluummin juon puoli pulloa punkkua tullakseni hiprakkaan, kuin yhden lasillisen, josta tulee vain levottomuus, mutta toisaalta ei ole ongelmaa olla ilmankaan. Koomakusipaskayrjöriitely-känniläistä en katsoisi yhtä ainutta kertaa enää tällä kierroksella.
En koe olevani samalla aaltopituudella ihmisen kanssa, joka käyttää muutenkin vähäisestä vapaa-ajasta valtaosan joko ryyppäämiseen tai krapulan parantamiseen. Minun on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää, mistä tuollainen tarve johtuu. Se sulkee niin monta muuta asiaa pois, eikä anna mitään tilalle. En sano, että kaikki juominen on pahasta, se on jokaisen ihmisen oma asia. Mutta parisuhteeseen en tuollaisen ihmisen kanssa halua.
Minä en itse käytä alkoholia lainkaan, kumppanilleni sopivat rajat olisivat maksimissaan (mieluummin tietysti absolutisti):
- kerran vuodessa humalassa (jonkun erityisen syyn takia, vaikka polttarit tms.)
- pari kertaa kuukaudessa alkoholia hillitymmin (viiniä illallisella, saunaolut tms.)
10 kertaa kuukaudessa on ok. Sitä useammin voisi alkaa häiritsemään.
0 kertaa:
- en kaipaa lasten lisäksi huolehdittavaa aikuista lasta
- humalainen on ihan megaärsyttävä, oli sitten agressiivinen tai ei
- humalahakuinen juominen on myös aivan turhaa rahanmenoa, varsinkin kun sitä olisi lasten vuoksi melko hankala tehdä kotona.
- meillä yhteinen rahatalous ja humalahakuisen juomisen vuoksi se olisi oltava erillistalous. Erillistalouden vuoksi mahdotonta tehdä esim. isoja remontteja tms. muuta kallista. Ja ennen kuin kukaan ehtii syyttää lompakkoloiseksi, minä (vaimo) olen tienannut viimeiset 10 vuotta enemmän kuin mies.
- humalahakuinen juominen on ajanhukkaa, humalassa oleminen ja krapulat on poissa lapsilta ja parisuhteelta
Terv. nelikymppinen nainen, joka ei sylje lasiin.
Mies ja minä ollaan vuoden aikana ehkä 2-3 kertaa humalassa kumpikin, ei kuitenkaan lasten aikana saati alkoholin nauttimisen tarkoitus ei ole humaltua. Humaltuminen tulee sivutuotteena kun istutaan iltaa hyvässä seurassa hyvän ruoan äärellä. Räkäkännissä ei olla koskaan, sellainen keskivahva huppeli korkeintaan. (= ei hoiperrella tai voida pahoin, muisti pelaa ja tavarat pysyy käsissä)
Vierailija kirjoitti:
10 kertaa kuukaudessa on ok. Sitä useammin voisi alkaa häiritsemään.
Kauhee tiukkis oot...
No siis saa sitä baarissa käydä ja muutenkin juhlimassa vaikka kerran/kahdesti kuussa ja jos tulee humalaan niin ihan ok. Mutts jos ei voisi olla juomatta että aina olisi päästävä ryyppäämään ja aina olisi pakko juoda itsensä ympärikänniin niin en kyllä sellaista ihmistä katsoisi
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani samalla aaltopituudella ihmisen kanssa, joka käyttää muutenkin vähäisestä vapaa-ajasta valtaosan joko ryyppäämiseen tai krapulan parantamiseen. Minun on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää, mistä tuollainen tarve johtuu. Se sulkee niin monta muuta asiaa pois, eikä anna mitään tilalle. En sano, että kaikki juominen on pahasta, se on jokaisen ihmisen oma asia. Mutta parisuhteeseen en tuollaisen ihmisen kanssa halua.
Minä en itse käytä alkoholia lainkaan, kumppanilleni sopivat rajat olisivat maksimissaan (mieluummin tietysti absolutisti):
- kerran vuodessa humalassa (jonkun erityisen syyn takia, vaikka polttarit tms.)
- pari kertaa kuukaudessa alkoholia hillitymmin (viiniä illallisella, saunaolut tms.)
Ihan mielenkiinnosta, mitä alapeukutettavaa tässä on..?
Känniset ihmiset on rasittavia, omasta mielestään todella hauskoja mutta todellisuudessa niitä ei jaksa kuunnella. En ottaisi puolisokseni miestä, jonka juominen on humalahakuista. Muutama olut silloin tällöin tai viiniä ruuan kanssa on ok mutta juominen pelkästään sen vuoksi, että saa pään täyteen, on ehdoton turn-off. Eli ehkä kerran vuodessa humalassa jos on joku erikoistapaus ja tulee juotua enemmän. Mutta en hyvällä katso sitäkään, että vaikkapa varpajaisiin mennään ensisijaisesti ryyppäämään eikä niinkään pitämään hauskaa kavereiden kanssa.
Kuka sellaista naista jaksaisi katsella, joka juo nimenomaan jotta tulisi humalaan? Vastaus on nolla kertaa. Sosiaalinen humalatilaa tavoittelemataon juominen on eri asia, kunhan nainen ei tule tolkuttomaan humalaan vaan tuntee järkevän juomisen rajan.