Lapsen itserakkaus...

Ihan normi teini.

Mitä itserakasta siinä on, jos osaa arvostaa itseään, ap?

Joo sitä se teini-ikä teettää 😊 täälläkin tuntuu se kaikki viisaus ja tieto suorastaan vyöryvän yli

Mitä sen sitten pitäisi olla? Nyyhkiä peiton alla, että "mä olen niin ruma ja lihava ja kauhea ja en osaa yhtään mitään"?

Sinun pitäisi olla tyytyväinen, että olet kasvattanut hyvällä itsetunnolla varustetun lapsen. Jos siis hän oikeasti on sitä, eikä feikkaa peittääkseeen epävarmuuttaan. Toki on aina hyvä, että oma käsitys itsestä vastaa suunnilleen todellisuutta.

Teinit nyt vaan on semmosia. Itsekin olin sellainen "kyllä mä tiedän kaiken!!" - teini ja vanhemmat ei tajuu ja on tyhmiä idiootteja, jotka ei tiedä mistään mitään! Kuvitellaan olevansa maailman napa ja paras. Kyllä se totuus valkiaa ja käsitys itsestä realisoituu kun kasvaa. :)

Vie se nyt herranjumala lääkäriin, psykiatrille, terapiaan, kuraattorille, terveydenhoitajalle, ja hanki tukihenkilö ties minkä projektin vetäjästä, jne, Pakko sillä on joku trauma on oltava ajatte sen vaan ulos hänestä.

Voi olla myös, että ylikompensoi huonoa itsetuntoaan korostamalla omaa ylivertaisuuttaan. Näytelty itsensä rakastaminen on oiva suoja haavoittuvaa sisintä suojaamaan. Tästähän suurimmalla osalla teineistä lopulta on kysymys. Epävarmuus itsestään ja asemastaan kuuluu kehitysvaiheeseen.

Itsensä kunnioittamisessa ei ole mitään väärään kunhan ei alenna muita.