2,5 vuotias poikani on varsinainen velikulta. (hevostelijoille)

Hän elää siis uhmaansa. Esim ulkona lähtee juoksemaan karkuun ja katsoo, että tulenko perässä. Sisällä riuhtoo itseään pois, kun alan pukemaan, kun hän ei ole itse saanut vaatteitaan päälleen.



Olen ollut nuorempana hevosten kanssa tekemisissä ja ryhdyinpä siis "hevoskuiskaajaksi pojalleni". Pidän katsekontaktin ja kierrän rauhallissti kehää hänen ympärillään ulkona ja kun katson toiseen suuntaan niin poika on jo tullut viereeni eikä juossut karkuun, vaikka olinkin huomannut, että hän oli jo suunnitellut jälkimmäistä. Pukiessa sama juttu, että kun käteni muuttuu joustavaksi "annan ohjia,niin eipä pojan tee enää mieli riuhtoa. Joskus irroitan otteen varovasti jos riuhtoo. Silitän tukkaa. Poika leppyy hetkessä.