Perheettömät, nauttikaa elämästänne!
Olen pitkään ahdistellut itseäni ajatuksella siitä,että koska sitä pitäisi hommata lapsia, kun aletaan olla siinä iässä. Kysellyt mielipiteitä kavereilta ja av:lta ja lukenut vauva-oppaita. Nyt otettiin miehen kanssa kunnon irtiotto viikonloppuun eli käytiin ulkona, rakasteltiin, otettiin vähän viiniä ja nautittiin elämästä. Näin kotikaupunkimme ihan uusin silmin ja tajusin, miten hauskaa voi pitää ilman jatkuvaa stressiä siitä, miten elämä pitäisi oikein elää. Nyt on tämä elämänvaihe ja myöhemmin sitten perhe-elämän aika ->eiköhän se päätös sieltä sitten tule ihan itsekseen kun on tullakseen.
Tsemppiä kaikki lapsettomat parit, elämästä voi nauttia lapsettomanakin. Myöhemmin sitten nautitaan eri asioista ja eri tavalla!
Kommentit (8)
Elämä on ihan hirveetä. Päivästä toiseen hermoromahduksen partaalla.
Mihinkään ei pääse kodinvankina.
(pakko tehdä lapsia pian, apua apua), mutta olen jäänyt koukkuun tähän mukavaan palstaan, vaikka juuri olen tajuamassa ettei lasten aika ole elämässäni vielä. Miehen kanssa yhdessä vasta vuoden päivät.. ja ikääkin on vasta 28.
Olipa hyvä havainto pysähtyä hetkeen ja huomata, että nautin elämästäni tässäkin vaiheessa, ilman lapsia. :) Uskon, että vasta se on todellisen onnellisuuden salaisuus, kun osaa olla onnellinen siinä elämäntilanteessa missä kulloinkin on.
Ap
Ehkä joku nuoripari nauttiikin kahden olosta. Entäpä lapsettomuudesta kärsivä pari? Elämän jokainen päivä on kuule tuskaa.
Sen voin kertoa, että nyt nautimme mieheni kanssa elämästä kun lapsettomuus on ohi. Hoidoissa käydessä ja suunnattomia pettymyksiä surressa on nautinto kaukana. Pettymysten kertyessä tulee masennus ja siinä ei nautita kaksin eikä yksin, kun voi vaan maata ja itkeä.
Mutta tuo avaus on juuri sellaisen iloisen perheellisen ihmisen avaus, jolle elämän synkeä puoli ei ole ihan kunnolla näyttäytynyt.
viestin niille nuorille naisille, jotka miettivät perheenlisäystä paniikinomaisesti tyyliin " pitäiskö kohta jo alkaa yrittään, ettei käy huonosti" . Lapsettomat eivät varmasti nauti elämästään, enkä kyllä itsekään tiedä vaikka en lapsiakaan saisi koskaan.. mutta en nyt enää aio siitä murehtia. Sen aika on sitten joskus!
Mulla on monia monia ystäviä ja tuttavia, joilla on ollut vaikeita lapsettomuusongelmia (mm. 5 vuotta raskaita hoitoja, 10 vuoden selittämätön lapsettomuus), eikä heidän elämänsä jokainen päivä ollut tuskaa. Kannattaa hommata muutakin sisältöä elämään kuin lapsettomuus/lapset
ja sama tarina! Nyt elämä on ihanaa, joka päivä, kun oma vauveli kasvaa ja kehittyy. Ikinä en valita! (No, joo inhimillinen olento olen minäkin, mutta väittäisin, että valituskynnys arjen raskaudesta on noussut huomattavasti! Olen niin onnellinen, että lapsemme on olemassa ja kaiken lisäksi terve.)
Mutta ymmärrän myös ap:n pointin: elämästä voi nauttia niin kuin se on, kun aikaa vielä on. Se biologinen kello tikittää varsinkin naisilla vaan niin hitsin lujaa, kun tietty raja ylitetään.
varmaan paljon. Itsehän se pitäis tietää että millon lapsia,ja ainahan niitä ei saa vaikka kuinka haluais.Se on myös taito siinä lapsiperheen arjessa tehdä pieniä juhlahetkiä esim omassa kodissa kun lapset nukkuvat.Kaikella on aikansa.
Mulla on sisäinen rauha löytynyt lasten myötä. Olimme mieheni kanssa kaksin 8vuotta ennen kun esikoinen tuli. Meillä on kaksi lasta ja palapeli on koossa. Nautin elämästäni äitinä,vaimona mutta ennen kaikkea naisena.
Mutta nauti elämästäsi. Se vie sinua etennpäin... ;)