Miksi naisen pitää ymmärtää kun mies sairastaa, mutta kun nainen sairastaa niin mies ei kyllä ymmärrä.
Eli tässä minun tarinani. Olen 42 vuotias nainen ja kahden pienen lapsen äiti. Ensimmäisen lapsen jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja samalla paniikki kohtaukset ilmenevät. Siitä huolimatta halusimme toisen lapsen. Nyt minulla on todettu ärtynyt suoli, painoa on pudonnut 15 kiloa ja siitäkin saan kuulla kun rintanappi ovat pienentyneet. No tuo ei minua haittaa mutta nyt oikeassa munasarassa on kystä ja olen joutunut sen takia sairaslomalle kun on koko ajan kipeä ja samalla ärtynyt suoli on pahentunut. Tällä hetkellä tuntuu että vessassa saa juosta koko ajan ja jos et kerkeä housut sotkeentuu vatsa. Mieheni on nyt kolme päivää ollut puhumatta minulle kun olen huonossa kunnossa ja kuumeinen nousi. Mutta viime viikolla mieheni oli kuumeessa ja maha taudissa häntä piti hoitaa ja tehdä kaikki koti työt ja samalla lapset sairaana. Eli nyt on hermot kireällä ja vihainen minulle kun minä olen kipeä, enkä voi tälle mitään.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sairastaa, tarjoilen ruuat sänkyyn ja hoidan kodin, sekä työni. Minä sairastan, jääkaappi on tyhjä ja mies istuu illat tietokoneella palkkatyönsä jälkeen.
Ja nyt pitäisi empatian ja sympatian säteillä, kuinka olet viaton uhri jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto ja epätasa-arvo aitaa? :D
Mikä faktan lukemisessa niin sinua kitkeröittää?
Hei,
miehesi ei taida ymmärtää, että kohdallasi on kyse enemmästä kuin nuhakuumeesta, joka menee ohi, ja sitten taas jatketaan. Hän saattaa myös pelätä puolestasi ja reagoida kiukuttelemalla (pienet lapset ja minun vanha isäni tekevät näin). Teillä on rankka elämäntilanne - nelikymppisenä pienet lapset eivät mene vasemmalla kädellä terveenäkään, saati sairaana.
Minusta sinun pitää nyt keskittyä ennen kaikkea itsesi hoitamiseen, ja tehdä miehelle selväksi, että perheen arki romahtaa, jos menet huonompaan kuntoon, ja että hänen panostaan tarvitaan, jotta saata aikaa ja voimia parantua. Hae apua, hyödynnä tukiverkkoja, delegoi ja ulkoista asioita jos mahdollista (siivous)?
Ja ennen kaikkea, mene hyvin matalalla kynnyksellä uudestaan lääkäriin: olet sairastanut masennuksen, kärsit paniikkioireista, sinulla on kysta ja kipuja. Lisäksi olet laihtunut rajusti, kuumeilet ja juokset vessaravia. Ei ihme, että voimat ovat loppu. Näin crohnikon korvaan kuulostaa siltä, että diagnoosisi saattaa vielä muuttua. Joka tapauksessa sen kanssa elämiseen on sopeuduttava niin, että selviää arjestaan.
Toisen lapsen halusimme kumpikin.
Lopeta täysin miehen hoivaaminen kun hän on kipeä. Et käy kaupassa etkä tee mitään. Vastavuoroisuutta.
Kuka sinulle on sanonut, että pitää?