Kun vauvakuumetta ei tule..onko suhteesi hyvä vai huono?
Niin, te joilla vauvakuumetta ei ole. Monesti sanotaan että kun rakastuu tosissaan, tulee tarve saada lapsi.
Itse tapasin elämäni miehen 10v sitten ja olemme naimisissa. Meillä ei ole lapsia koska kumpikaan ei ole halunnut niitä. Jos nyt parisuhteen tilaa ajattelee, niin itse koen etten halua jakaa tätä hienoa suhdetta kenenkään kolmannen osapuolen (eli lapsen) kanssa. Tottakai ajattelen millainen yhteisestä lapsestamme voisi tulla ja se herättää osittain lämpimiä ajatuksia, mutta päällimmäinen ajatus on yhä näide vuosien jälkeen, että haluan olla mieheni kanssa ihan kaksin ja vaalia yhteistä parisuhdeaikaamme. Kyllähän lapsen tulo muuttaa suhteen tilaa pysyvästi, ja vaikka joskus 20 vuoden päästä voisi taas olla sitä yhteistä aikaa, ei tilanne välttämättä ole sama kuin se on nyt. Koen siis yhä olevani niin rakastunut, että haluan viettää aikani mieheni kanssa kaksin ja nauttia suhteestamme.
Kokeeko kukaan muu samoin?
Ja ei, en koe itseäni vielä velaksi. Kriisiä poden kyllä ajoittain puuttuvan vauvakuumeen vuoksi, mutta juuri siksi olisi mukava kuulla muidenkin mielipiteitä, jos on vastaavassa tilanteessa. :)
Niin hyvää naista ei ole olemassa, että suostuisin lapsiperhe-elämään