Miten suljettu osasto muka parantaa kenenkään oloa?

Ei ne hitaat ja lääkityt varmaan näe paikkaa noin.

Mikä aloituksesi pointti oli? Mietitkö mihin suljettuja osastoja tarvitaan? Kerroit itse, miten huonossa kunnossa potilastoverit olivat, olisiko heidän sitten pitänyt olla kotona vai seikkailemassa kaupungilla. 

Suljettu osasto suojelee potilasta itseään ja muita ihmisiä sillon, kun hän ei ole realiteeteissa tai on itselleen vaaraksi. Psykoottinen potilas, vaikka ei olisikaan  vaaraksi itselleen tai muille, voi sotkea elämänsä pahasti tuollaisessa sekavassa tilassa.

Kamalaa, jos hoitohenkilökunta todellakin vain näppäilee diipadaapaa työaikana. En voi käsittää moista työmoraalia. Potkut takalistolle kaikille, jotka eivät hoida työtänsä. Eipä edes kaupoissakaan työntekijät paljon puhelinta/tietokonetta selaile, mutta terveydenhoitoalalla vallitsee ilmeisesti omat sääntönsä, vaikka juuri siellä henkilökunnan pitäisi olla läsnä ja skarppina.

Psyykkinen vointi vaikuttaa ihmisen oloon huikean paljon. Vanha lääkitys myös.

Ei sen tarkoitus varmasti olekaan parantaa, eiköhän se ole vain turvallinen säilö sitä tarvitseville ja parantumista jatketaan sitten kun kunto sen sallii, muualla.

No kait se sen verran parantaa oloa että olet pysynyt hengissä.

Ai miten se parantaa? Siellä on aika lailla hankala tehdä itsemurhaa, huomasit varmaan itsekin.

No se parantaa lähinnä potilaita veronmaksajien rahoilla kiusaavien palkkaa saavien oloa .palkkapäivänä.Ben Fuhrman sanoo ettei psykiatriaa ole tehty potilaita varten.

Kumma ettei oisin saa huoneen ovia lukieta turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Olin kolme vuorokautta suljetulla osastolla itsemurhayrityksen ja sairaalahoidon jälkeen. Osastolla oli luonnollisesti ihmisiä laidasta laitaan, jotenkin tuntui kuin olisi jossain elokuvassa. Yksi "hienostorouva" joka puhui taukoamatta ja kaikille, monilla kielillä myös. Osasi venäjää, ruotsia, saksaa... Ja suomea tietenkin. Monet muut asiakkaat aivan koomaisen omassa maailmassaan, hitaita ja tuijottivat vaan seinää. Sitten sain "ilokseni" seinänaapuriksi psykoosipotilaan. Ihan älytön höpötys päällä koko ajan, dramaattista ja arvaamatonta käytöstä. Tuli myös minun huoneeseeni kesken yön ja pyysi voisiko päästä tupakalle. Ei ymmärtänyt kun sanoin tuhat kertaa etten ole hoitaja vaan potilas.

Todella sekavaa ja ahdistavaa, siellä sitten neljän seinän sisällä mietit mitä tuli tehtyä ja odottelet ruokaa/lääkkeitä/lääkäriä/verikokeita. Kukaan hoitajista ei juttele, istuvat kopissaan kahvittelemassa ja facettamassa.

Mutta joo, kai tuo keikka tavallaan hoiti hommansa. Nyt olen onnellinen kun saan vaan olla. Rauhassa. Syödä kun on nälkä ja nukkua yön rauhassa ilman pelkoa psykoottisesta.

Mutta aika ankea oli kyllä kokemus. :/

Nykyään akuuttiosastot eli suljetut joihin ihminen ensin joutuu ovat ns. helvetin esikartanoja.

Sielä kahden hengen huoneessa on 3 ihmistä. Yhdelle ei ole tilaa omille tavaroille... Samassa huoneessa masentunut ihminen, alkoholi deliriumista kärsivä ja se pakollinen narkkari. Siinä sitten pitää olla!

Mutta me säästetään ja me tehdään rahaa tällä!

Kyllä siellä jotkut paranee, joidenkin pitää olla vaan siellä etteivät vahingoita itseään tai muita.

Suljetun osaston hoitaja kertoi esim. siitä että minkälaista se on kun itsetuhoista ihmistä yritetään kaikin keinoin auttaa, ja heti kun hän muka "tervehtyy" niin että pääsee käymään kotona, niin hirttää itsensä, tai siitä että joku potilas sai jonkun kohtauksen ja alkoi vetämään pitkähiuksista hoitajaa pitkin käytävää, ja hoitaja yritti ottaa jostain ovenkarmista kiinni, ja potilas jatkoi menoaa hiukset ja päänahka kädessään, mietin että luojan kiitos on suljetut osastot ja siellä osaava henkilökunta. Tai siitä kun eräs normaali perheenisä oli kotonaan lakannut puhumasta, vaimo oli huolestunut kun mies vaan vahtasi telkkaria ym. eikä puhunut mitään moneen päivään, sai sitten miehen vihdoin lääkäriin ja kun mies ei puhunut lääkärillekään, lääkäri määräsi miehen suljetulle, ja kun hoitajat tulivat hakemaan miestä, mies lähti karkuun ja tappeli vastaan suurilla voimilla, kuten vain hengenhädässä oleva voi. Osastolla lääkittiin ja siitä tokeni sitten muutaman päivän päästä, ja "heräsi" kuin unesta, sanoi että oli kuvitellut kotona olevansa natsisaksassa juutalainen, ja ne häntä osastolle vievät hoitajat oli SS-miehiä jotka oli viemässä häntä teloitettavaksi, hän eli sitä päänsä sisällä pari viikkoa sen takia kun oli telkkarista nähnyt natsidokumentin ja mennyt psykoosiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä aloituksesi pointti oli? Mietitkö mihin suljettuja osastoja tarvitaan? Kerroit itse, miten huonossa kunnossa potilastoverit olivat, olisiko heidän sitten pitänyt olla kotona vai seikkailemassa kaupungilla. 

Suljettu osasto suojelee potilasta itseään ja muita ihmisiä sillon, kun hän ei ole realiteeteissa tai on itselleen vaaraksi. Psykoottinen potilas, vaikka ei olisikaan  vaaraksi itselleen tai muille, voi sotkea elämänsä pahasti tuollaisessa sekavassa tilassa.

Vaikka se, että aika turhaa hommaa laittaa samaan laitokseen niin erilaisista ja -tasoisista mt-häiriöistä kärsiviä. Siellä masentunut joutuu kuuntelemaan maniaista tai just niinku mulla, väsynyt ja lepoa kaipaava pelkäämään psykoosiahdingossa olevaa keskellä yötäkin. Ällöttää kun niputetaan kaikki samaan muottiin ja minullekin puhuttiin kuin vähä-älyiselle. Suurin piirtein tavutettiin sanat, jotta ymmärrän, vaikka ei minulla ole järjessä tai todellisuudentajussa vikaa.

Eikö kannattaisi vähän jakaa näitä osastoja? Tuntui, että tuolla kun olisin kuukauden niin sitten sitä vasta hullulta tuntuisikin ja varmasti lähtisin ensitöikseen itseni tappamaan. Näin kärjistetysti. Ap

Ei varmaan ole resursseja jakaa eri oireita potevia potilaita erikseen.

Mielestäni on hyvä, että selvisit pahasta olostasi ja voit nyt paremmin. Siitä huolimatta, että näit hoitopaikkasi olevan huono.

Ihmisiä - myös psyykkisesti sekaisin olevia ihmisiä - pitää hoitaa heidän itsensä ja heidän läheistensä vuoksi.

Minulla on täti, jonka pitäisi ehdottomasti saada apua bipolaarisiin oireiisinsa, mutta hän kiistää oman tilanteensa, pitää kaikkia muita sekopäinä, käyttäytyy aggressiivisesti ja kieltäytyy hoidosta. Mm. minun mielestäni hänen pitäisi saada apua vaikeisiin psyykkisiin ongelmiinsa.