2v vieraskielinen itkee päiväkodissa hysteerisesti

Siis mitä vittua? Et ole vaivautunut opettamaan lapsellesi suomea, mutta tunkeet sen suomenkieliseen päiväkotiin ihan ummikkona? Käy katsomaan peiliä.

No eiköhän se opi suomen pakosta päiväkodissaa. Eikä ne kauaa itke.

Onko sun äidinkieli joku muu kuin suomi?

En usko että kyseessä olisi ainakaan pelkästään mikään itsekkyys. Ehkä lapsenne ei ole valmis keskelle pelottavaa paikkaa, jossa ei ole kieliyhteyttä kehenkään. Toisaalta mietin, että paraneeko se asia pelkästään yhdellä tai kahdella kuukaudella. Oppiiko hän siinä ajassa suomea? Ja pitäähän hänen varmaan lopulta sinne joka tapauksessa mennä... Sehän nimenomaan olisi paikka, jossa sitä suomea oppisi, jos teillä sitä ei puhuta. Ettekö voisi kuitenkin puhua, jos haluatte lapsenne oppivan suomea? Ei olisi ehkä niin traumatisoivaa, jos kieltä olisi alkanut oppia turvalliselta tuntuvassa ympäristössä. Toisaalta, hän on 2-vuotias, eikä varmaankaan traumatisoivia muistoja tuosta varsinaisesti jäisi.

(En ole äiti, sori, mutta vastasin kuitenkin...)

Käy kokeilemassa jossain sotatila-alueella oleskelua ummikkona... Fiilis suunnilleen sama kun lapsella. Jäätävä epävarmuus, et tiedä koska pääset pois, jäätkö eloon, et ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu.

Mietipä hetki, miksi valitsit ettei suomi ole tärkeä taito lapsellesi? Nyt äkkiä opettamaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Kuulostaa aika hurjalta. Eikö päiväkodissaka ole ketään, edes toista lasta joka puhuisi lapsen kanssa samaa kieltä? Onko teidän mahdollista vaihtaa päiväkotiin jossa olisi edes joku joka puhuisi samaa kieltä lapsen kanssa? Jos ei, niin harkitsin sinuna jotain muuta vaihtoehtoa päiväkodille. (Jos vain mahdoĺlista)

Just joo............

Ap osaa hyötyvän suomea mutta ei lapsi ?

Itse Ap ilmeisesti ainakin puhut ja tai ymmärrät teksitistäsi päätellen aika hyvin suomea. - Suomessa on paljon maahanmuuttajia, joiden odotetaan menevän töihin ja tai elämään suomalaisen kultttuurin muaksiesti, mutta jotka eivät osaa suomea lainkaan, mutta joiden laps(i)en on parasta aloittaa Suomessa koulunkäynti, tai se tarhassa käynti, eikä vain jurnuttaa kotona ummikon tai ummikkojen vanhempiensa kanssa. Joten sanoisin, että alku aina hankala ja toisekseen mitä muita vaihtoehtoja sinulla on, että lapsi oppisi täällä pikkuhiljaa suomenkielen, mikä lienee pitkässä juoksussa toivottavaa, vaikka Suomessa voi kyllä varsin pitkälle elää ja toimia vain vaikka ruotsin tai englanninkielellä osaamatta juurikaan puhua tai kirjoittaa suomea.    

Saattaa myös olla persoonallisuuskysymys, eli AP:n lapsi on vielä liian pieni olemaan kodin ulkopuolisessa hoidossa. Myös hoitopaikan "laatu" (onko iso päiväkoti, meluisaa, rauhatonta, millaiset hoitajat) voi vaikuttaa. Oman poikani hoitopaikassa aloitti tänä syksynä 2-vuotias tyttö, jonka vanhemmat ovat venäläistaustaisia eikä tyttö itse osaa muuta kuin venäjää. Silti yllättävän reippaana näyttää siellä menevän, vaikka toki eroitkut viedessä/haettaessa kuuluvat tuohon ikään. Hoitajat puhuvat hänelle suomea ja kohtelevat samoin kuten kaikkia muitakin lapsia, eli ilmeisesti kielimuuri ei ole ylitsepääsemätön ongelma.

Äidinkieleni on muu kieli kuin Suomi! Ja aina on neuvottu että kotona puhutaan omaa äidinkieltä ja että lapsi oppii sitten päiväkodissa suomea. Näin olen itsekin lukenut. Juu 2v imee tietoa kuin sieni ja nopeasti on oppinut muutaman sanan suomeksi. Itsekin aloitin päiväkodin saman ikäisenä ja kuulemma nopeasti opin kielen. Pelottaa silti lapsen puolesta.. Jos lykkään päiväkotia, kuitenkin hän jossain vaiheessa sen taas aloittaa.. En tiedä:(

Asutte Suomessa, olisi tärkeä osata tämä kieli. 

Tottakai lapsi on hädissään, vieraat ihmiset ja vieras kieli. Sinä sanot potevasi huonoa omaatuntoa ja pelkäät päiväkotireissuja etukäteen, pelkosi tarttuu lapseen ja päiväkoti pelottaa häntä entistä enemmän. 

Vika on sinun. Ikävä lastasi kohtaan, ikävä päiväkodin henkilökuntaa ja muita lapsia kohtaan kun sinun lapsesi vie melkein kokonaan yhden hoitajan huomion. 

2v ei välttämättä itse puhu vielä mitään kieltä ja lapset keskenään vähät välittää mitä toinen puhuu vai puhuuko mitään ja silti voi leikkiä. Elekielellä, äänenpainoilla ja kädestäpitäen johdattamalla aikuiset kyllä pystyy ottamaan ummikkolapsenkin mukaan.

Joten olisko jostain muusta kyse?

Ja mitäs se lykkäys auttaisi, tuskin tyttö kuukauden aikana kotona oppii yhtään sen enempää suomea. Hoitajat voivat opetella mutaman sanan teidän kieltänne, tyyliin "ei hätää" tai "äiti tulee iltapäivällä", ja vaikka ei olisi yhteistä kieltä niin kyllä ammattitaitoiset hoitajat silti varmasti saavat lapsen rauhoittumaan. Toki on niitä lapsia, jotka itkevät vielä kuukauden päästäkin vaikka ovat ihan suomenkielisiä mutta suurin osa rauhoittuu 1-2 viikossa. Ja päiväkodissa on myös alle 1-vuotiaita, joilla ei ole aikakäsitystä eivätkä välttämättä ymmärrä kuin aivan yksinkertaisia lauseita edes äidinkielellään ja silti nekin saadaan rauhoittumaan.

Hoitajat eivät voi sellaista päättää, että hoitoa lykätään, vaikka se varmasti kivaa kaikille olisikin. Itkevä lapsi aiheuttaa monesti muissakin pienissä itkuisuutta ja vie valtavasti hoitajien energiaa ja aikaa. Minun 2-vuotiaani aloitti päiväkodissa 3 viikkoa sitten ja edelleen itkee siellä päivisin. Kerran minut on jopa soitettu kesken päivän hakemaan lapsi pois, koska vain itkee ja on varmasti kipeä.  Itku loppui heti kun menin hakemaan eli oli vain ikävissään. Aivan kauheaa jättää lapsi päiväkotiin itkemään mutta ei auta, sinne nyt vain on mentävä. Ja päiväkoti on siis suomenkielinen kuten mekin olemme eli eipä se auta yhtään vaikka on yhteinen kieli. Ja jos te nyt olette vasta viikon treenanneet päiväkotielämää niin minusta tuo äidin perään itkeminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Suurin osa lopettaa itkun kun äiti katoaa näkyvistä.

No miksi viet sen kaksivuotiaan sinne päiväkotiin? Saadaksesi itse levätä sen aikaa vai ollaksesi pienemmän kanssa rauhassa? Tuonikäinen ei tarvitse vielä virikehoitoa, vaan oman äidin syliä ja huolenpitoa. Kuka maksaa sen hoitopaikan? Ota itseäsi niskasta kiinni ja toimi niinkuin vastuullisen vanhemman kuuluu, otat lapsen pois päivähoidosta (kuten hoitajat ovat hienovaraisesti yrittäneet viestittää) ja menette kerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin yhdessä oppimaan kieltä. Sitten kun sinulla on oikea syy viedä lapsi päivähoitoon ja teet sen omilla rahoillasi, tee se.

"Äidinkieleni on muu kieli kuin Suomi! Ja aina on neuvottu että kotona puhutaan omaa äidinkieltä ja että lapsi oppii sitten päiväkodissa suomea. Näin olen itsekin lukenut. Juu 2v imee tietoa kuin sieni ja nopeasti on oppinut muutaman sanan suomeksi. Itsekin aloitin päiväkodin saman ikäisenä ja kuulemma nopeasti opin kielen. Pelottaa silti lapsen puolesta.. Jos lykkään päiväkotia, kuitenkin hän jossain vaiheessa sen taas aloittaa.. En tiedä:(""

- Eikö tälle päiväkodi toiminnalle ole oikein nimikin, jota ainakin lähellä päiväkodin, tarhan toiminta nyt on. Tarkoitan, että kyseessa olisi lapsen osalta kielikylvystä.   Kielikylpy, perustuu ajatukseen, että lapsi omaksuu kylpykielen samalla tavalla kuin äidinkielen: kuulemalla sitä ympäristössään ja käyttämällä sitä todellisissa viestintätilanteissa. Ns. varhainen täydellinen kielikylpy tarkoittaa sitä, että opetus tapahtuu aluksi kokonaan kylpykielellä ja äidinkielen osuus kasvaa myöhemmin. -  Viidennellä tai kuudennella luokalla -myöhemmin koulussa, oppivelvollisuuden alettua -  kylpykielen ja äidinkielen määrä vakiintuu, ja kylpykielen osuus on vähintään puolet.

Itse esimerkiksi olen joskus ihmetellyt, että  miksi niillä alueilla, joissa esimerkiksi on suomenkielsiä ja ruotsinkielisiä, niin miksei näille kikeliryhmille on (usein) aina omat tarhat ja koulut? Sen sijaan, että lapset olisivat alusta asti toistensa kanssa tekemisissä ja jakaisivat tarhassa oloaikansa  ja koulu-päivänsä toistensa kanssa, eivätkä omien kieliryhmiensä mukaisissi karsinoissa. - Tällaisessa luontevassa kanssakäymisessa lapset saattaisivat  -uskoakseni luultavasti oppia molempia kieliä, melkein huomaamatta.       

Tuntuu kummalta,että sinä osaat noin hyvin suomea,nii miksi et ole sitä sitten lapsellesi puhunut?Suomessa kun asutaan on suomenkielen osaaminen,kuitenkin melko tärkeää,vaikka haluaisikin käyttää sitä omaa äidinkieltään.Omassa perhepiirissä on lapsia,joille on syntymästä asti puhuttu molempia kieliä,ja ovat olleet jo päiväkodissa kaksikielisiä.

On totta että kaikissa oppaissa neuvotaan puhumaan lapselle omaa äidinkieltä ja näin olen myös kuullut kasvatusalan ammattilaisen ohjeistavan suomea lapsilleen puhuneen turkkilaisäidin. Mut se ei silti estä sitä että lapsen kanssa voidaan käydä eri paikoissa oppimassa itse kieltä myös ennenkuin lapsi ummikkona tuupataan päiväkotiin tai kouluun muiden kasvatettavaksi. Vai onko tässä taas samantyyppinen nyyhkis-tarina kuin jokin viikko sitten lehdessä siitä perheestä, jonka äiti ja lapset eivät saaneet turvapaikkaa (isä saanut taas jollain serkun ravintola -perusteella "työluvan") ja ilmeni ettei neljävuotias (?) lapsi osannut edes omaa äidinkieltäänkään kuin pari sanaa, niin perhe syytti Suomea kun eivät saa turvapaikkaa ja lapsi ei siksi pääse päiväkotiin oppimaan puhumaan. Eli mitään ei itse tarvitse tehdä vaan suomalaisten kuuluu hoitaa ja kustantaa myös puhumaan oppiminen? Kaksivuotiaan paikka ei ole päiväkodissa jos ei ole todellista tarvetta, näin on jokainen päiväkodintäti tällä(kin) palstalla sanonut

"Tuntuu kummalta,että sinä osaat noin hyvin suomea,nii miksi et ole sitä sitten lapsellesi puhunut?Suomessa kun asutaan on suomenkielen osaaminen,kuitenkin melko tärkeää,vaikka haluaisikin käyttää sitä omaa äidinkieltään.Omassa perhepiirissä on lapsia,joille on syntymästä asti puhuttu molempia kieliä,ja ovat olleet jo päiväkodissa kaksikielisiä."

En ole se jolta kysyt, mutta vastaanpa silti. - Kuvitteleppa tilanne, jossa itse olet suomenruotsalainen ja kirjoitat molempia kieliä sujuvasti, ehkä myös puhut. ihastut ja rakastut ranskalaiseen. Muutatte rakkaasi uran perässä maailmalle, sanotaanko vaikka Sveitsiin. Mitä kieliä puhut lapsellesi? Puhutko hänelle alusta-asti sekä suomea että ruotsia tasapuolisesti, vai puhutko "vain" ruotsia, koska se on sinulle vahvempi. Lapsen ollessa kaksi ja puoli vuotias muutatte takaisin Suomeen. Jatkatko lapselle "vain" ruotinkielen puhumista vai aloitatko puhumaan molempia kieliä yhtä paljon. - Ai niin unohtui alussa mainita, että puolisosi ei puhu näistä kielistä kumpaakaan kuin joitain fraaseja. Joten jotta kaikki olis optimaalisesti nyt sinun olisi ehkä kannattanut alusta asti puhua lapsen kuullen vähintään kolmea kieltä päivittäin.