Tuntuuko kestään muusta joskus kuin oisit vankina tässä elämässä, kehossasi?

Anyone?

Oonko ainoo? T. Ap

Monesti harmittaa kun tää ainoa elämä on vähän huono, vaikka monella elämä on moninkertaisesti huonompi. Ainoan vartaloni olen pilannut (valtava lihominen jonka jälkeen laihtuminen = löysää nahkaa ämpärikaupalla sekä viiltely, tupakointi ynnä muu turha ja typerä mitä on tullut tehtyä), monia päiviä mennyt hukkaan masentuneena sohvalla maaten, naamakin on ruma ja sairausten määrä tuntuu ihan epäreilulta. Vartalon toki saa leikkelemällä nätiksi ja laserhoidoilla arvettomiksi mutta kaikkea muuta hankala saada takaisin. Pään sisällä voi huutaa kuinka paljon haluaisi aloittaa koko elämän alusta mutta kun ei vaan voi, tää on mun ainoa vartalo ja ainoa elämä joissa olen vankina enkä voi vaihtaa. Sekin kelpaisi että voisin vaihtaa elämäni ja vartaloni samanlaiseen, mutta ilman sairauksia ja kipuja.

Et oo ainot koska minusta tuntuu siltä joskus.

Ahistavaa se tosiaan on mutta sit vaan äkkiä muuta mietittävää.