Miten suhtautuisitte, jos poikaystävänne tekisi näin?

Minkä ikäinen poikaystäväsi on? 15?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen poikaystäväsi on? 15?

26.

Ap

Jättäisin, ihan oikeasti ellei sitten muuten hänessä ole jotain todella todella erityistä. Mutta mitä se sitten olisi.. tuota menoa hän ajaa sinut vielä anoreksiaan jos kerta olet jo muutenkin tosi hoikka.

Vaihtoon

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin, ihan oikeasti ellei sitten muuten hänessä ole jotain todella todella erityistä. Mutta mitä se sitten olisi.. tuota menoa hän ajaa sinut vielä anoreksiaan jos kerta olet jo muutenkin tosi hoikka.

Yleensä pidän hänen seurastaan, ja meillä on kivaa yhdessä (lisäksi hän kehuu usein vartaloani). Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän on sanonut mitään tuon tapaista.

Ap

Onko poikaystävän vatsanahka tiukalla kun istuu? Ei ole fyysisesti mahdollista istua niin ettei tulisi mitään "vatsamakkaraa", tai sitten ei pysty seisomaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko poikaystävän vatsanahka tiukalla kun istuu? Ei ole fyysisesti mahdollista istua niin ettei tulisi mitään "vatsamakkaraa", tai sitten ei pysty seisomaan.

Poikaystävälläni on ihan urheilullinen kroppa, mutta kyllä häneltäkin silti jonkin verran läskiä löytyy. Sen takia varsinkin ihmetyttää.

Ap

Poikaystävä siis puristi normaalipainoista tyttöystäväänsä vatsasta ja sanoi, ettei tykkää siitä, ja tyttöystävä on sitä mieltä, ettei poikaystävä ollut tahallaan ilkeä? "Mitä tää on he he he" on aina huumoriksi naamioitua tarkoituksellista kritisointia.

Kerro tuolle tyypille, että hyvin hoikankin ihmisen, anorektikonkin, vatsanahka menee makkaroille kumarassa asennossa. Poika näkyy saaneen käsityksensä ihmisvartaloista sarjiksista tai poseerauksista. Jollei viestii mene perille, ota sormiesi väliin jotakin hänen kudostaan, naureskele ja kysy, mitä ihmettä tämä tämmöinen oikein on, en tykkää sitten yhtään.

Mä olisin tehnyt jätkälle samalla tavalla. Tai poistunut paikalta.

Miten voi "vahingossa" sanoa noin?

Vierailija kirjoitti:

Eilen istuin hänen sylissään samaan aikaan kun pussailimme. Yhtäkkiä poikaystäväni nipistää sormillaan vatsamakkaroitani ja kysyy vähän nauraen: "Mitä nämä ovat?". Menin ihan lukkoon enkä osannut sanoa tuohon mitään, mutta poikaystävä vaan jatkaa: "En tykkää niistä". Loukkaannuin, mutten näyttänyt sitä hänelle, joten jatkoimme siitä mihin jäimmekin. Poikaystävä ei selvästikään tajunnut sanoneensa mitään väärin, enkä todellakaan usko hänen tahallaan olleen ilkeä, vaan tuo oli sellainen ajattelematon möläytys.

Nyt kuitenkin harmittaa. En ole edes ylipainoinen, vaan itseasiassa painoindeksini on alle 20, mutta olen hieman sellainen laihaläski, eli en tarpeeksi kiinteä.

Mutta miten pitäisi suhtautua? Kun ei hän tahallaan ollut ilkeä, mutta loukkaa silti.

Ihan ekaksi opettele kommunikoimaan. Sun olisi pitäny kysyä mitä hän tarkoittaa. Ootko liian lihava hänen mielestään vai mitä? Olisit pyytänyt poikkista asettumaan samaan asentoon ja esittelemään omia mahamakkaroitaan. Sopivasti, kun on lysyssä, lähes kelle tahansa tulee makkaroita vatsalle.

Okei, hän sanoi typerästi ja sinä reagoit typerästi, kun et kertonut hänelle miltä susta tuntuu.

Oletko niitä naisia, jotka teeskentelee orgasmin ja sitten valittaa, kun mies ei osaa hyväillä oikein.

Kommunikointi on hyvän parisuhteen kannalta ihan olennaisen tärkeää. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija. Ei edes se sun poikkis.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä siis puristi normaalipainoista tyttöystäväänsä vatsasta ja sanoi, ettei tykkää siitä, ja tyttöystävä on sitä mieltä, ettei poikaystävä ollut tahallaan ilkeä? "Mitä tää on he he he" on aina huumoriksi naamioitua tarkoituksellista kritisointia.

Kerro tuolle tyypille, että hyvin hoikankin ihmisen, anorektikonkin, vatsanahka menee makkaroille kumarassa asennossa. Poika näkyy saaneen käsityksensä ihmisvartaloista sarjiksista tai poseerauksista. Jollei viestii mene perille, ota sormiesi väliin jotakin hänen kudostaan, naureskele ja kysy, mitä ihmettä tämä tämmöinen oikein on, en tykkää sitten yhtään.

Ajattelin, että sanoi vahingossa, tai siis ettei ymmärtänyt sanojensa olevan loukkaavia. Mutta ehkä asia onkin näin, vaikkei hän ennen ole ollut ilkeä.

Voisi kyllä tehdä tuota, mitä ehdotit, eli seuraavalla kerralla tehdä sama juttu poikaystävälle.

Ap

No kaikillahan tulee istuessa vatsamakkaroita, sehän on vaan sitä ylimäärästä ihokudosta mitä tulee kun ihminen menee 'kasaan'

Tuo oli varmaan alkusoittoa, menee myöhemmin pahemmaksi. Miksi seurustelet ihmisen kanssa joka kiusaa sinua eikä kunnioita? Elämä on liian lyhyt sellaiseen.

Ei vaikuta erityisen älykkäältä tapaukselta. En antaisi pillua enää. Pistäisin koko jutun poikki.

Vatsamakkaroita tulee, vaikka sinulla olisi sixpack. Saattaisin jopa jättää tuosta kommentista, koska tuollaiselle miehelle ei koskaan voi riittää.

Kerro, että loukkaannuit ja että sinusta tuntuu pahalta tästä eteenpäin olla lähellä poikaystävääsi. Et halua seksiä, koska häpeät vartaloasi. Lupaat poikaystävälle, että rakastat tätä ja siksi ryhdyt tehokkaasti kiinteyttämään vartaloasi niin, että vatsamakkaroita ei synny. Kun olet tavoitteessasi, voit taas harrastaa seksiä poikakaverin kanssa.

Me tiedämme, että kukaan ei pääse tuohon, jokaiselle tulee vatsamakkaroita, vaikka painoideksi olisi 16, kunhan istuu riittävän "kippurassa". Se on luonnollista ja se on normaalia.

Istuessa kuuluukin olla löysää vatsan kohdalla. Poikaystävä vaikuttaa kontrollifriikiltä, joka haluaa sinun olevan ja tekevän miehen toiveiden mukaan kaikessa. Tuskin tämä tähän jää. Mieti pidemmälle. Ei kukaan halua esim. kumppann sairastuvan, jäävän työtyömäksi tms., mutta entä jos elämässä tulee vastoinkäymisiä, onko suhde sitten siinä?

Ainakin alkuun välttäisin kaikkea läheisyyttä miehen kanssa, riisuutumista hänen nähden jne. Kysyttäessä ilmoittaisin, ettei hänen tarvitse kärsiä sinun (olemattomista) vatsamakkaroista, siksi näin. Pysyisin tiukkana enkä ottaisi vastaan mitään läpällä heitettyä anteeksipyyntöä.

Ompa prinsessa herkkä

Kuulostaa aviomieheltäni. Asenne, jonka muksan hän on paremoi ja ylempi kuin minä, antaa hänelle mielestään oikeuden 'rakentavaan kritiikkiin'. On kehittynyt pikkuhiljaa vuosien myötä pahemmaksi. Johti lopulta hänen koko tapaansa nähdä minut, aidosti näki minussa vain huonoa ja vikoja ja alkoi olla halveksiva ja vihamielinen. Isoin kritiikki koski siis painoa, mutta ajan kanssa ihan kaikkea. Ilmeitäni ja eleitäni ja puhwttani ja tapaani elää. Mies ei ikinä myöntänyt mitään väärää käytöstään.

Minä yritin tulla paremmaksi. Mitä tahansa tein niin koin, etten kelpaa ja pitäisi olla enemmän. Itsetuntoni laski. Kun katsoin peliin, näin ruman läskin (bmi 21) vaikka ennen tunsin itseni hyväksi ja viehättäväksi. En enää halunnut seksiä, kun häpesin kehoani, mutta suostuin aina miehen mieliksi. Aloin tarkkailla puheitani ja tekojani. Aloin tarkkailla sitä, onko mies hyväksyvällä vai kriittisella tuulella. Aloin pelätä häben arvostelevaa katsettaan ja tuntui, että se murskaa minut. Passivoiduin ja masennuin ja yritin laihduttaa, mutta samalla aloin ahmia saadakseni mielihyvää edes ruuasta ja aloin lihoa.

.

Lopulta kamelin selkä katkesi ja ilmoitin miehelle, että harkitsen vakavasti eroa. Heitin hänet tilapäisesti pois kotoa ja annoin mukaan terapiakirjan henkisestä väkivallasta. Luin itse itseapukirjoja, miten saa oman elämän ja itsetunnon takaisin. Takaisin tullessaan mies vakuutti ymmärtävänsä, että on tehnyt väärin ja lupasi muuttua. Hän kertoi psyykanneensa itsensä näkemään minut koko ajan negatiivisemmassa valossa ja oli oikeasti kuvitellut, että minä olin muuttunut rumaksi ja inhottavaksi ihmiseksi, vaikka oikeasti se oli hänen oma suhtautumisensa, mikä oli muuttunut.

Nyt on mennyt kohta 1-2 kk hyvin. Olen panostanut siihen, että mielessäni kehun itseäni ja yritän saada omanarvontunteen takaisin. Olen rakentanut elämää siihen suuntaan, että olen taloudellisesti täydellisen itsenäinen. Olen lopettanut yrittämästä miellyttää miestä. Olen alkanut kieltäytyä seksistä, jos minua ei se sillä hetkellä huvita ja olen lopettanut teeskennellä nauttivani, jos en satu nauttimaan. Jne. Eli kasvatin nopeasti kunnon selkärangan.

Ikävä kyllä tämä prosessi ja ehkä se, että tilanne ehti kehittyä liian pitkälle, on vähän vieraannuttanut meitä ja romanttinen kemia on melko olematonta nykyään. Ehkä se paranee ajan kanssa ja ne ihanat alkuajat vielä joskus palaavat, kun mies tuntui pitävän mua vadtistamattomana ja pidin häntä täydellisenä. Olisi ollut parempi laittaa rajoja jo aiemmin eikä hyväksyä edes pientä epäkunnioittavaa kohtelua.