Kiltit miehet eivät koskaan opi lähestymään naisia (jatkuu)

Vierailija kirjoitti:

Miten kiltit poitsut oppisivat lähestymään naisia yhtä itsevarmasti ja rehvakkaasti kuin alfaurokset? Esimerkiksi se olisi jo hyvä alku, että naiset lopettaisivat pilkkaamasta ja naureskelemasta heille.

Jaan huolesi, mutta tämä on minusta nurinkurinen ratkaisu. "Betamiesten" tai "kilttimiesten" ongelma on riippuvuus muiden (etenkin naisten) hyväksynnästä. Itsevarmat ja ei-tarvitsevat miehet menestyvät naisten parissa juuri siksi, ettei heidän minäkäsityksensä ole kiinni siitä, nauraako joku heille vai ei. Tällaiset miehet kohtaavat jatkuvasti torjuntoja, mutta he eivät ole siitä millänsäkään. He vain lähestyvät seuraavaa kiinnostavaa naista. Kiltti mies puolestaan kerää kuukausikaupalla rohkeutta tytölle puhumiseen, käyttäytyy kuin avulias kaveri ja flirttailee kömpelösti, mutta siinä ajassa tyttö on jo huomannut kiltin miehen tarvitsevuuden ja luokitellut hänet kaveriksi.

Moni on helpottunut kun sinkkuus lopulta loppuu, koska siitä alkaa se aika kun voi olla tekemisissä työajan ulkopuolella vain niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa oikeasti haluaa olla tekemisissä ainakin jollakin ennustettavalla asteella. Toki mukana tulee muutamia kumppanin kavereita ja tuttuja, joiden kanssa kemiat eivät välttämättä pelaa niin hienosti mutta ainakin perussuhtautuminen heidän puoleltaan on epävihamielinen, koska joku heidän tuttunsa eli tämän ihmisen kumppani pitää häntä arvossa.

Sinkut tai ainakin miessinkut taas joutuvat helposti ryvettymään kyynistävissä olosuhteissa, joissa he eivät ole fyysisesti yksin mutta jatkuvasti nokkaansa nostavien ihmisten ympäröimä; tämä voi ehkä myös edistää ennenaikaista sosiaalista vanhenemista, jolloin toisten ihmisten oikuille ja ominaisuuksille ei enää ole samanlaista sietokykyä tai kykyä suhtautua niihin optimismilla ja positiivisella uteliaisuudella.

Sisällään sinkku sanoo "Haluaisin jo pois tästä paskasta omien sosiaalisten piirien rauhaan. En enää jaksa mennä rakennuksiin, jossa ensimmäinen ihmiskontakti on ylpeästi virnuilevan pullistelijan hiljainen ylenkatse ja missä tarjoilija yrittää kannustaa minua tuhlaamaan vielä enemmän rahaani ajan lisäksi. En haluaisi enää olla oman tunne-elämäni exhibitionisti toisten ihmisten ympäröimänä, jonka ainoa paremmuus perustuu siihen että he ovat vähäisemmälläkin rohkeudella, älyllä ja muilla hyvillä ominaisuuksilla onnistuneet tarrautumaan ensimmäiseen kiinnostuneeseen ihmiseen ja nyt onnistuvat tarkastelemaan elämää siitä omasta ympyrästään."

Missä se edellinen ketju muuten on?

Jotenkin otsikon perusteella arvasin että tää on mies29n kirjoittamaa schaissea. Odotan innolla sössöä kertomaan laihuudesta, sitten vielä suklaamonsteri niin olisko siinä jengi koossa?

-IISAK SONNI

IISAKSONNI kirjoitti:

Jotenkin otsikon perusteella arvasin että tää on mies29n kirjoittamaa schaissea. Odotan innolla sössöä kertomaan laihuudesta, sitten vielä suklaamonsteri niin olisko siinä jengi koossa?

-IISAK SONNI

Ja sinä siinä kuorrutuksena kakun päällä torttua vääntämässä.

Jaa-a. Tunnen ainakin miehen, joka oli koulukiusattu ala-asteelta lukion loppuun. Lisäksi hän oli paljon sairaana sydänvikansa takia eli vietti paljon aikaa kotona ja sairaalassa.

Lukion jälkeen perusti lehden ja verkostoitui. Alkoi järjestämään tapahtumia, samalla kun oli tv:ssä töissä.

Parikymppisenä tuli pillua ovista ja ikkunoista. N 24 vuotiaana hän oli laskenut, että ainakin 150 naista oli ollut, sitten hän lopetti laskemisen.

Mies on pettänyt jokaista tyttöystäväänsä. Kaikki kaverit ovat hänellä vain hyötytarkoituksessa, hyödyttömien kanssa ei hengaile. Koskee myös miehiä.

Sairastunut sittemmin vaikeisiin mielenterveysongelmiin, päihdeongelmia. Lisäksi nostaa itsensä muiden ihmisten yläpuolelle.

Että eipä se teiniys ensinnäkään ole loppuelämän suuntaa määräävä. Eikä pillun saaminen pelasta kaikelta. Päin vastoin, joissain tapauksissa jopa rikkoo miehen sisältä.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Moni on helpottunut kun sinkkuus lopulta loppuu, koska siitä alkaa se aika kun voi olla tekemisissä työajan ulkopuolella vain niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa oikeasti haluaa olla tekemisissä ainakin jollakin ennustettavalla asteella. Toki mukana tulee muutamia kumppanin kavereita ja tuttuja, joiden kanssa kemiat eivät välttämättä pelaa niin hienosti mutta ainakin perussuhtautuminen heidän puoleltaan on epävihamielinen, koska joku heidän tuttunsa eli tämän ihmisen kumppani pitää häntä arvossa.

Sinkut tai ainakin miessinkut taas joutuvat helposti ryvettymään kyynistävissä olosuhteissa, joissa he eivät ole fyysisesti yksin mutta jatkuvasti nokkaansa nostavien ihmisten ympäröimä; tämä voi ehkä myös edistää ennenaikaista sosiaalista vanhenemista, jolloin toisten ihmisten oikuille ja ominaisuuksille ei enää ole samanlaista sietokykyä tai kykyä suhtautua niihin optimismilla ja positiivisella uteliaisuudella.

Sisällään sinkku sanoo "Haluaisin jo pois tästä paskasta omien sosiaalisten piirien rauhaan. En enää jaksa mennä rakennuksiin, jossa ensimmäinen ihmiskontakti on ylpeästi virnuilevan pullistelijan hiljainen ylenkatse ja missä tarjoilija yrittää kannustaa minua tuhlaamaan vielä enemmän rahaani ajan lisäksi. En haluaisi enää olla oman tunne-elämäni exhibitionisti toisten ihmisten ympäröimänä, jonka ainoa paremmuus perustuu siihen että he ovat vähäisemmälläkin rohkeudella, älyllä ja muilla hyvillä ominaisuuksilla onnistuneet tarrautumaan ensimmäiseen kiinnostuneeseen ihmiseen ja nyt onnistuvat tarkastelemaan elämää siitä omasta ympyrästään."

No johan oli ajatusten putous... 

Pointti on se että oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja suhtautuu muihin ihmisinä. Empatiakyky on tärkeä. Jos lähestyy aidosti toista voi löytääkin jotain, jos esittää niin eihän siitä mitään tule. Pakkeja voi tulla joskus mutta elämä on. Naisetkin saa pakkeja. T. Nainen

Itse olin hiljainen kiltti mies nuorempana. Parikymppisenä ikäänkuin ajauduin baarista sattumalta naisen kanssa lopulta parisuhteeseen ja seurusteltiin aikamme. Eron jälkeen tajusin paremmin mitä suhteelta halusin ja jotain muuttui. Aloin suoraan sanottuna opiskelemaan naisten hommaamista(The Game - Neil Strauss ja Red Pill -mentaliteetti). Sosiaalinen taito se on, joka on opittavissa niinkuin mikä tahansa muukin taito. Seuraavan vuoden aikana tapasin kymmenittäin eri naisia ja ison osan vein petipuuhiin asti. Monet olisivat parisuhteenkin halunnut ja siihn minäkin tähtäsin, mutta aina niissä naisissa oli jokin asia mistä en tykännyt lopulta.

Isoin muutos itsessäni oli se että tajusin ja osasin näyttää sen että en ole riippuvainen naisista. Tämän jälkeen naiset alkoivat kiinnostua minusta enemmän. Tietynlaiset "douchebag" maneerit tietysti auttoivat, mutta pääasiallisesti käyttäydyin herrasmiesmäisesti, mutta en alentunu yliajettavaksi ja poljettavaksi, niinkuin "kilteillä miehillä" on monesti tapana. Monella kiltillä ikineitsyt miehellä on katkeroitunut asenne naisiin, koska ei heitä ymmärrä. Oppi kuitenkin on kaikkien saatavilla netistä.

Kyllä taustat voivat olla muuallakin, kun syrjimisessä ja pilkassa. Omalla kohdallani jäljet vievät sylttytehtaalle, eli lapsuuskotiin, jossa oli pyydettävä lupa kaikkeen mitä halusi. Kehitykseni kannalta oli pahinta, että jos pyysi jotain mihin ei suostuttu, sai ymmärtää että pyytäminen oli väärin. Tämä opetti, että on lupa pyytää vain sellaista minkä etukäteen tietää saavansa. Ikätoverien vaikutus alkoi vasta sen jälkeen, kun olin jo kotona tullut nujerretuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Tunnen ainakin miehen, joka oli koulukiusattu ala-asteelta lukion loppuun. Lisäksi hän oli paljon sairaana sydänvikansa takia eli vietti paljon aikaa kotona ja sairaalassa.

Lukion jälkeen perusti lehden ja verkostoitui. Alkoi järjestämään tapahtumia, samalla kun oli tv:ssä töissä.

Parikymppisenä tuli pillua ovista ja ikkunoista. N 24 vuotiaana hän oli laskenut, että ainakin 150 naista oli ollut, sitten hän lopetti laskemisen.

Mies on pettänyt jokaista tyttöystäväänsä. Kaikki kaverit ovat hänellä vain hyötytarkoituksessa, hyödyttömien kanssa ei hengaile. Koskee myös miehiä.

Sairastunut sittemmin vaikeisiin mielenterveysongelmiin, päihdeongelmia. Lisäksi nostaa itsensä muiden ihmisten yläpuolelle.

Että eipä se teiniys ensinnäkään ole loppuelämän suuntaa määräävä. Eikä pillun saaminen pelasta kaikelta. Päin vastoin, joissain tapauksissa jopa rikkoo miehen sisältä.

Buah. Minusta vähän tuntuu, että se on se ainut asia, joka on pelastanut tarinasi miehen itsarilta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin hiljainen kiltti mies nuorempana. Parikymppisenä ikäänkuin ajauduin baarista sattumalta naisen kanssa lopulta parisuhteeseen ja seurusteltiin aikamme. Eron jälkeen tajusin paremmin mitä suhteelta halusin ja jotain muuttui. Aloin suoraan sanottuna opiskelemaan naisten hommaamista(The Game - Neil Strauss ja Red Pill -mentaliteetti). Sosiaalinen taito se on, joka on opittavissa niinkuin mikä tahansa muukin taito. Seuraavan vuoden aikana tapasin kymmenittäin eri naisia ja ison osan vein petipuuhiin asti. Monet olisivat parisuhteenkin halunnut ja siihn minäkin tähtäsin, mutta aina niissä naisissa oli jokin asia mistä en tykännyt lopulta.

Isoin muutos itsessäni oli se että tajusin ja osasin näyttää sen että en ole riippuvainen naisista. Tämän jälkeen naiset alkoivat kiinnostua minusta enemmän. Tietynlaiset "douchebag" maneerit tietysti auttoivat, mutta pääasiallisesti käyttäydyin herrasmiesmäisesti, mutta en alentunu yliajettavaksi ja poljettavaksi, niinkuin "kilteillä miehillä" on monesti tapana. Monella kiltillä ikineitsyt miehellä on katkeroitunut asenne naisiin, koska ei heitä ymmärrä. Oppi kuitenkin on kaikkien saatavilla netistä.

Ja nyt olet yhtä aito kuin pumpattava barbara. Hieno saavutus.

Sanoisin ennemminkin itsevarmempi, itsetietoisempi ja avoimempi ihmisten kanssa. Nykyään tiedän mitä haluan ja uskallan sanoa asiat ääneen vaikka se ei olisikaan juuri se asia mitä toinen haluaisi kuulla. En jännitä sosiaalisia tilanteita enää niin paljoa. Loppujen lopuksi "kiltin miehen syndrooma" on paljolti kiinni omasta epävarmuudesta. Ei tiedetä miten toimia naisten seurassa jolloin edes sitä omaa persoonaa ei saa tuotua ilmi kun päättää varoa kaikkea mitä sanoo ja tekee, jolloin mielikuva ihmisestä jää hataraksi eikä kiinnostusta pääse syntymään. Kyse on siis enemmänki itsevarmuudesta kuin mistään muusta.