Lue keskustelun säännöt.
Nirsot lapset koulussa
08.09.2016 |
Keskimmäinen tyttöni aloitti koulun nyt syksyllä ja se on ollut hänen mielestä kamalaa, ruokailun takia. Heidän opettajansa on kuulemma huolissaan tytöstäni ja joka kerta vahtii, että hän ottaa reippaasti ruokaa ja syö kaiken. Tyttöni on aina ollut todella hoikka, koska hän tykkää eniten syödä salaatteja ja hedelmiä, lämmin ruoka on aivan vauvasta asti tuottanut hänelle tuskaa. Myöskään leipää hän ei saa palaakaan alas. Maitoa on aina juonut, samoin vettä, ei mitään sokerisia juomia. Terve ja jaksavainen tyttö on kuitenkin, sekä todella pitkä, joten saa kyllä ravintoa. Opettaja on nyt vaan ottanut hänet silmätikukseen ja mietinkin nyt, otanko opettajaan yhteyttä? Jos otan, niin olenko ihan hullu äiti? Syömiseen pakottaminen kuulostaa vaan ahdistavalta. Hän voisi ottaa ihan pienen annoksen, jos ei ole mieluista ruokaa, ja maistella sitä rauhassa. Nyt hän joutuu ottamaan lautasen täyteen ja opettaja istuu vieressä vahtimassa. Miten muiden nirsot lapset?
Kommentit (11)
Ota yhteyttä opettajaan.
Meillä on myös nirso lapsi (tosin vasta eskarissa) ja jo alusta lähtien eskariope on pakottanut syömään. Ollaan lapsen kanssa käyty ravitsemusterapeutilla pariinkin otteeseen ja tuo kuvio on juuri se mistä terapeutti varoitteli. Pakottaminen vaikutti myös kotona syömiseen eli ruokatilanteista tuli lapselle ahdistavia. Eskariope onneksi uskoi jo heti ekasta soitosta lähtien että syöminen tapahtuu lapsen ehdoilla ja kannustetaan ainakin maistamaan ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ilmoittanut aikoinaan päiväkotiin ja kouluun heti alussa, että maistamaan saa vaatia (=1 lusikallinen) mutta enempää ei saa pakottaa. Minä hoidan kotona sen. Sama koskee muita hoitopaikkoja, esim isovanhempia. Meillä on myös hyvin nirso lapsi. Eli meikäläinen sitten vääntää kättä kotona juustosta, sipulista, erilaisista kastikkeista, makkaroista, voimakkaista mausteista yms yms. Lopputulos: poika syö kaikkialla muualla kaiken mitä eteen kannetaan (jopa niin hyvin, että asiasta on vanhempainpalavereissa jopa erikseen mainittu), kotona vääntö vaan jatkuu, ikää nyt lapsella 12v.
Huh kun kuulostaa ahdistavalta. Juurihan eilen oli juttu lehdessä, että lasta EI SAA PAKOTTAA syömään. Ota ihmeessä yhteyttä opettajaan, saakoon sinusta vaikka kuinka skitson kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvitä nyt ensin onko lapsesi kertoma totta. Vai onko kyse vaan siitä, että häntä on kerran kehotettu syömään enemmän? Avoin keskustelu.
Muistakaa, että kaikki mitä lapset koulusta kertovat eivät ole totta. Tietäisittepä vanhemmat, mitä lapset taas koulussa kotoansa kertovat - ette varmaan edes kehtaisi näyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä opettajaan.
Meillä on myös nirso lapsi (tosin vasta eskarissa) ja jo alusta lähtien eskariope on pakottanut syömään. Ollaan lapsen kanssa käyty ravitsemusterapeutilla pariinkin otteeseen ja tuo kuvio on juuri se mistä terapeutti varoitteli. Pakottaminen vaikutti myös kotona syömiseen eli ruokatilanteista tuli lapselle ahdistavia. Eskariope onneksi uskoi jo heti ekasta soitosta lähtien että syöminen tapahtuu lapsen ehdoilla ja kannustetaan ainakin maistamaan ruokaa.
Jos opettaja on jo yhdestä soitosta lopettanut väittämäsi pakottamisen niin mitään ongelmaahan ei ole. Avain on juuri vuoropuhelu. Mitä on oikeasti tapahtunut ja mitkä ovat ao lapsen ongelmat. Koulut ja eskarit sekä päikyt huomioivat hyvin eri lasten ongelmat ja haasteet, mutta ne pitää avoimesti ja asiallisesti kertoa.
Asioissa on myös toinen puoli. Lapset tulevat eskarista/koulusta/päikystä näläisinä kotiin ja vanhemmat valittavat, kuinka joko ruoka ei riitä tai ei valvota, että lapsi syö kunnolla.
Lapsi jolle ruokailu on ongelma, saattaa kokoe pakottamisena jo sen kun aikuinen kerran kysyy syömisestä tai kerran kannustaa syömään. Välttämättä mitään pakottamista ei ole edes tapahtunut. Pakottaminen ongelmasyöjän kohdalla ei ole oikein, mutta avainasia onkin:
Oletko kommunikoinut etukäteen lapsesi haastasteista ja ongelmista? Ei niistä muuten voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ilmoittanut aikoinaan päiväkotiin ja kouluun heti alussa, että maistamaan saa vaatia (=1 lusikallinen) mutta enempää ei saa pakottaa. Minä hoidan kotona sen. Sama koskee muita hoitopaikkoja, esim isovanhempia. Meillä on myös hyvin nirso lapsi. Eli meikäläinen sitten vääntää kättä kotona juustosta, sipulista, erilaisista kastikkeista, makkaroista, voimakkaista mausteista yms yms. Lopputulos: poika syö kaikkialla muualla kaiken mitä eteen kannetaan (jopa niin hyvin, että asiasta on vanhempainpalavereissa jopa erikseen mainittu), kotona vääntö vaan jatkuu, ikää nyt lapsella 12v.
Sinä toimit oikein kun ilmoitit heti. Muut vanhemmat tuntuvat ajattelevan, että opettajat/hoitajat ovat ajatustenlukijoita ja tietävät kertomatta, mitä erityispiirteitä lapsella on. Sitten ihmetellään nettipalstoilla kun niitä ei olla sanomatta tajuttu. On siis aikaa naputella niistä palstoille, mutta kouluun tai eskariin ennakoivasti asiasta ilmoittaminen ei käy mielessä. Ei lapsen ongelmista voi tietää jos niistä ei kerro.
Vierailija kirjoitti:
Huh kun kuulostaa ahdistavalta. Juurihan eilen oli juttu lehdessä, että lasta EI SAA PAKOTTAA syömään. Ota ihmeessä yhteyttä opettajaan, saakoon sinusta vaikka kuinka skitson kuvan.
Olisko siihen opettajaan pitänyt ottaa yhteyttä jo ennen kuin mitään tapahtuu. Näistä asiosta kommunikoiminen on vanhemman vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä opettajaan.
Meillä on myös nirso lapsi (tosin vasta eskarissa) ja jo alusta lähtien eskariope on pakottanut syömään. Ollaan lapsen kanssa käyty ravitsemusterapeutilla pariinkin otteeseen ja tuo kuvio on juuri se mistä terapeutti varoitteli. Pakottaminen vaikutti myös kotona syömiseen eli ruokatilanteista tuli lapselle ahdistavia. Eskariope onneksi uskoi jo heti ekasta soitosta lähtien että syöminen tapahtuu lapsen ehdoilla ja kannustetaan ainakin maistamaan ruokaa.
Jos opettaja on jo yhdestä soitosta lopettanut väittämäsi pakottamisen niin mitään ongelmaahan ei ole. Avain on juuri vuoropuhelu. Mitä on oikeasti tapahtunut ja mitkä ovat ao lapsen ongelmat. Koulut ja eskarit sekä päikyt huomioivat hyvin eri lasten ongelmat ja haasteet, mutta ne pitää avoimesti ja asiallisesti kertoa.
Asioissa on myös toinen puoli. Lapset tulevat eskarista/koulusta/päikystä näläisinä kotiin ja vanhemmat valittavat, kuinka joko ruoka ei riitä tai ei valvota, että lapsi syö kunnolla.
Lapsi jolle ruokailu on ongelma, saattaa kokoe pakottamisena jo sen kun aikuinen kerran kysyy syömisestä tai kerran kannustaa syömään. Välttämättä mitään pakottamista ei ole edes tapahtunut. Pakottaminen ongelmasyöjän kohdalla ei ole oikein, mutta avainasia onkin:
Oletko kommunikoinut etukäteen lapsesi haastasteista ja ongelmista? Ei niistä muuten voi tietää.
Olimme jo ekana eskaripäivänä kertoneet lapsen ongelmista syödä ja välitimme toiveen että lapsi syö mitä syö, meillä on kotona ruoka valmiina kun lapsi tulee eskarista. Totta kai siinä ekana päivänä oli vähän kaaosta eli voi olla että eskariope ihan vain unohti asian. Mutta emme me vanhemmat voi antaa asian olla jos lapsi toistuvasti sanoo, että hänen vieressään on istuttu ja vahdittu että ruoka syödään. Siksi soitin eskariin ja kyselin että onko noin (en siis syyttänyt asiasta vaan kysyin että onko niin tapahtunut koska tiedän että lapset voivat sanoa mitä vain). Asia myönnettiin ja sovittiin että lapsi syö mitä syö mutta maistaa pitää.
Itse nirsoilin ala-asteella ja opettaja yritti pakottaa syömään. Lopetti, kun oksensin lautaselle.