Kertokaa syitä miksi 1992 uskalsin soittaa puolitutulle miehelle keskellä yötä ja jutella...

Olet saanut alkoholiongelmasi kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Olet saanut alkoholiongelmasi kuriin.

Valitettavasti en ole koskaan juonut niin paljon että se olisi ongelma, ja toisaalta en uskaltaisi nykyään ottaa yhteyttä vaikka olisin juonutkin pari lasia.

Oletus: olisitko ollut silloin huomattavasti nuorempi?

Mulla vähän sama ongelma :/

Nuorena ei ajattele ja hermoile turhia ja elämä on mutkattomampaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletus: olisitko ollut silloin huomattavasti nuorempi?

Tietenkin, mutta mitäpä se tähän kuuluu? Tämä mies on ikäiseni, niinkuin hänkin oli 1992?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus: olisitko ollut silloin huomattavasti nuorempi?

Tietenkin, mutta mitäpä se tähän kuuluu? Tämä mies on ikäiseni, niinkuin hänkin oli 1992?

No sepä juuri kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus: olisitko ollut silloin huomattavasti nuorempi?

Tietenkin, mutta mitäpä se tähän kuuluu? Tämä mies on ikäiseni, niinkuin hänkin oli 1992?

No sepä juuri kuuluu.

Olisiko kuitenkin niin että elämänkokemus oikeastaan estää kokemasta elämää?

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ei ajattele ja hermoile turhia ja elämä on mutkattomampaa.

Ai? Mulla se on toisinpäin.

Olit nuorempi, rohkeampi ja mahdollisesti onnellisempi. Silloin oli tavanomaista soittaa ihmisille, niille puolitutuillekin, kun ei ollut viestimiä niin yleisesti käytössä. Saatoit olla myös itsevarmempi. Näin vanhempana olet ehkä varovaisempi ihmisten suhteen muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olit nuorempi, rohkeampi ja mahdollisesti onnellisempi. Silloin oli tavanomaista soittaa ihmisille, niille puolitutuillekin, kun ei ollut viestimiä niin yleisesti käytössä. Saatoit olla myös itsevarmempi. Näin vanhempana olet ehkä varovaisempi ihmisten suhteen muutenkin.

Onnellisempi? Tunnen olevani ihan onnellinen.  Olen ihan tavallinen nainen ja tämä mies on tavallinen. Miksi siis en voisi laittaa viestiä? En edes laittaisi mitään tavattaisiinko viestiä, vaan ihan Mitä sinulle kuuluu? Jotenkin tuntuu että se kysymyminen on jotenkin väärin, "mitä se nyt utelee". Vai onko?

Kännipuhelu on aina parempi, sillä se on historiaa siinä kohtaa kun luuri suljetaan. Sen sijaan fb-viestit sun muut jäävät ikuisiksi ajoiksi muistuttamaan, että mitä sitä on oikein tullut horistua.

Vierailija kirjoitti:

Kännipuhelu on aina parempi, sillä se on historiaa siinä kohtaa kun luuri suljetaan. Sen sijaan fb-viestit sun muut jäävät ikuisiksi ajoiksi muistuttamaan, että mitä sitä on oikein tullut horistua.

Enemmän mä kännisekoilua häpeisin.

Tuntemattoman kanssa ei ole mitään menetettävää, tutun kanssa usein on.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemattoman kanssa ei ole mitään menetettävää, tutun kanssa usein on.

Puolituttu? Tai miten te määritätte, että tiedän nimen, ja  ulkonäön ja oon kerran jutellu. mut siis oon tuntenu silleen kauan..

Puolituttu = tervehtii, ei muuta. Tuo on vieras.