Ensitreffit alttarilla OFFICIAL

Äänestys: 

Kuinka moni uskoo, että Milla ja Kimmo lähentyvät siinä määrin, että edes hetkeksi katsoja vakuuttuisi tai uskoisi vahvasti heidän jutustaan tulevan jotain.

Peukku ylös = pari lähentyy silminnähden 

 Peukku alas = kovin kummoista muutosta ei odotettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Äänestys: 

Kuinka moni uskoo, että Milla ja Kimmo lähentyvät siinä määrin, että edes hetkeksi katsoja vakuuttuisi tai uskoisi vahvasti heidän jutustaan tulevan jotain.

Peukku ylös = pari lähentyy silminnähden 

 Peukku alas = kovin kummoista muutosta ei odotettavissa.

Voi kun niiden elämää edes näytettäisiin, muutakin kuin limpparin ostoa lidlissä tai kilpakosijan(?) kanssa sohvalla möllöttämistä. Viime jakso oli muutenkin aika tylsä, keskittyi liikaa Tikkurilan tapettipariskunnan seinäprojektiin ja suunsoittoon. Eikö niistä nyt kumpikaan tajunnut laittaa jotain rättiä sinne lattian nurkkiin, siitä jaksettiin jauhaa. Myös Turun "hempeilijöistä" soisi näkevän jotain muutakin materiaalia kuin imuttelua. Jos Heidiä uskominen niin Mikko puhuu kovaa, miksei sitä nähdä koskaan? No toivotaan että jatkossa paranee, nyt kun parit ovat saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs paskaa Mikko on tähän mennessä tehnyt Heidille?

Ei siihen paskaa tarvita, että tuntee olonsa paskaksi. Ahdistuksen syyt eivät useinkaan ole dramaattisia vaan pieniä arkipäiväisiä juttuja.

Mikko vaikuttaa omistushaluiselta ja piiloaggressiiviselta mieheltä, joka lukee tunteita huonosti ja peittää kommunikointikyvyttömyytensä läheisyyteen. Lieneekö hänellä ylipäänsä sen syvempiä ajatuksia ihmisyydestä ja maailmassa olemisesta.

Heidi vaikuttaa ihmistyyppinä liki päinvastaiselta kuin Mikko.

Minusta Heidi on vaikuttanut yllättävän huonolta kommunikoijalta, ei paljon Mikkoa paremmalta. Miksi ei saa uskottavasti sanottua Mikolle, jos jatkuva muiskuttelu on ällöä? Miksi ei määrätietoisesti keskeytä tilannetta? Miksi ei futismatsin jälkeen korjannut Mikon väärintulkintaa tylsyydestä?

Tietenkään emme kaikkea ole nähneet, mutta jos Mikon käytös ei yhtään muutu, lienee pääteltävissä, ettei Heidi ole osannut tai uskaltanut siihen kunnolla puuttua.

MIKSI Heidin pitäisi huomauttaa pussailusta, jos se ei kerran hänen mielestään ole vastenmielistä. Kukas se Pariisissa hotellihuoneesta lähdettäessä kaiken sen imuttelun jälkeen halusi vielä ehdottomasti lähtöpusun kynnyksellä?  Jep, ei se ollut Mikko.

MIKSI Heidi ei korjannut Mikon väärintulkintaa? No olisko vaikka hienotunteisuudesta. En mäkään olis korjannut vastaavassa tilanteessa. Ei se silti tarkoita sitä, että lähtisin uudestaan peliä katsomaan vastoin tahtoani. Tuskin Heidikään.

Heidi siellä kotona sohvallaan viime jaksossa jo sanoi Mikolle jotain että hyi oot ällö, kun tämä yritti pussata. Ja moni täällä ollut huomaavinaan, että haluaisi jo etäisyyttä.

Tuonsorttista hienotunteisuutta juuri en ymmärrä lainkaan. Minä ainakin haluan tietää, jos ehdottamani yhteiset aktiviteetit eivät kiinnosta toista pätkääkään. Olisi äärimmäisen noloa vasta aikojen päästä saada selville, että olen raahannut sitä jonnekin, mistä se ei yhtään tykkää. Naiset vain jostakin syystä arkailevat asioista suoraan puhumista. Kai se on sitä että pelkäävät satuttavansa, mutta pohjimmiltaan itsekkäästi pelkäävät itseensä kohdistuvia pettymyksen tunteita.

Ihan simppeli juttu. Jos ei ole koskaan ollut ennen katsomassa jotain puulaakisarjan peliä, ei voi etukäteen tietää, onko se tylsää vai ei. Olen minäkin lähtenyt tapahtumiin, joihin lähtö on kadottanut, koska ei olekaan ollut mielenkiintoista tai mukavaa. Ihan miehen firman avec-pikkujouluista alkaen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään avioliiton sinusta sitten pitää kestää, jotta voidaan sanoa, että se on onnistunut? Kunnes kuolema meidät erottaa, vai?

Se on perinteisesti avioliiton tavoite ollut. 

Minun onkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tahtovat avioliittoon, mutta eivät kuitenkaan sitoudu avioliiton perinteiseen ajatukseen. Mikä vika on avoliitossa, jos tahtoo väliaikaisesti kumppaninsa kanssa yhdessä asua? Erilaisten käytännön järjestelyjen hoitaminen avoliitossa (periminen sun muu) on paljon pienempi vaiva kuin avioliittoon astuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Toi Mikko on jotenkin tosi yksinkertaisen tai yksioikoisen oloinen ihminen. On kovin vaikea kuvitella, että se osaisi olla jostain oikeasti jotain mieltä.

Uskon että kyllä Mikolla mielipiteitä on, mutta sellaisista asioita, jotka eivät Heidiä välttämättä kiinnosta ja joista Heidillä ehkä ei ole mitään sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän exäni kotona "appi" ja "anoppi" eivät ainakaan minun kuullen keskustelleet oikein mistään edes ruokapöydässä. Ruokailessakin miehet puhui miesten juttuja ja naiset naisten juttuja (mikä on muuten rasittavaa, kun mullakin on aivot ja taloustieteen koulutus ).

Heh, tuttu kuvio omien vanhempien sukulaisteni kotoa :). Mutta siinähän on kumpikin pöytäkunta samanlaisia möllöttäjiä, osaa puhua vain niitä omia juttujaan. Ei keskenään. -Et sitten sinne miesten puolelle mennyt kokeilemaan, olisiko siellä paremmat jutut? Minä joskus kokeilin, mutta eipä minulta traktoreista irronnut sitä vähää mitä naisten sairasteluaiheesta.

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään avioliiton sinusta sitten pitää kestää, jotta voidaan sanoa, että se on onnistunut? Kunnes kuolema meidät erottaa, vai?

Se on perinteisesti avioliiton tavoite ollut. 

Minun onkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tahtovat avioliittoon, mutta eivät kuitenkaan sitoudu avioliiton perinteiseen ajatukseen. Mikä vika on avoliitossa, jos tahtoo väliaikaisesti kumppaninsa kanssa yhdessä asua? Erilaisten käytännön järjestelyjen hoitaminen avoliitossa (periminen sun muu) on paljon pienempi vaiva kuin avioliittoon astuminen. 

Se, ettei tuo perinteinen tavoite (=elinikäinen avioliitto) toteudu, ei ole mitenkään vain näiden ensitreffit-parien ongelma (jos se edes on ongelma). Johan nykyään muullakin tavoin solmituista avioliitoista ainakin puolet päättyy eroon.

Sinulla vain nyt on avioliitosta eri käsitys kuin suomalaisilla keskimäärin nykyään. 

Hätkähdän kyllä usein itsekin näitä naisvaltaisia keskustelupalstoja lukiessani siitä, kuinka helposti suositellaan eroa ongelmien ratkaisuksi. Esimerkiksi tilanteessa, jossa nainen valittaa kuinka kipinä on kadonnut ja ollaan enää pelkkiä kavereita ja lisäksi miehen jotkut tavat ärsyttävät suunnattomasti. Saati jos tuossa samassa tilanteessa kuvioihin astuu joku uusi ihastuksen kohde. Itse kun uskon, että ihastuksia tulee ja menee, mutta että avioliitto (tai muu pysyvä parisuhde) on tahdon asia, ei hetkellisten tunteiden.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla vain nyt on avioliitosta eri käsitys kuin suomalaisilla keskimäärin nykyään.

Tiedostan kyllä yleisen asenteen. En vain ymmärrä, miksi tahdotaan kirkon traditiot sun muut, jos ei sitouduta ajatukseen, että avioliitto on elinikäinen. Mitä pari ajattelee alttarille astellessaan ja lupaukset tehdessään? 

Moni avioliitto menestyisi paremmin, jos ihmiset hyväksyisivät jo lähtökohtaisesti sen, että rakkaus usein avioliitossa laantuu ystävyydeksi ja hiljaiseksi, välillä löyhäksikin, yhteydeksi, jonka varassa elellään, koska on luvattu kulkea yhdessä toisen kanssa.

Sen sijaan että tyydyttäisiin tällaiseen ei niin rakkaudelliseen liittoon, lähdetään usein uuden rakkauden perään jo silloin, kun lapset vielä ovat pieniä tai viimeistään silloin, kun lapset aikuistuvat.

Stu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään avioliiton sinusta sitten pitää kestää, jotta voidaan sanoa, että se on onnistunut? Kunnes kuolema meidät erottaa, vai?

Se on perinteisesti avioliiton tavoite ollut. 

Minun onkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka tahtovat avioliittoon, mutta eivät kuitenkaan sitoudu avioliiton perinteiseen ajatukseen. Mikä vika on avoliitossa, jos tahtoo väliaikaisesti kumppaninsa kanssa yhdessä asua? Erilaisten käytännön järjestelyjen hoitaminen avoliitossa (periminen sun muu) on paljon pienempi vaiva kuin avioliittoon astuminen. 

Miksi kaikkien avioliittoon astuvien pitäisi ajatella avioliitosta perinteisesti? Vaikuttaa siltä, että hyvin perinteisesti avioliitosta ajattelevat ovat sitä mieltä, että ne, jotka eivät jaa tätä perinteistä ajattelutapaa, jotenkin vähentävät myös näiden perinteisesti ajattelevien avioliittojen arvoa. 

Itse haluaisin kokea avioliiton. En kuitenkaan missään tapauksessa haluaisi luvata ikuista yhdessäoloa miehelleni. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien avioliittoon astuvien pitäisi ajatella avioliitosta perinteisesti?

Ei ole pakko, mutta minä olen jättänyt menemättä naimisiin, koska olen tahtonut kunnioittaa avioliiton perimmäistä ajatusta. Pitkiä avoliittoja minulla on taustallani useampia.

Kaikkea voi tietysti muuttaa, mutta minusta olisi hyvä jättää tila myös todelliselle sitoutumiselle. Se, että julkisesti julistetaan pysyvää sitoutumista, on minusta jotenkin ällöttävää, jos kuitenkaan ei oikeasti pysty sitoutumaan. 

Täytyykö häävieraiden aina ajatella, että eiväthän nuo tosissaan mitään lupaa, kunhan valehtelevat?

Minä haluaisin löytää naisen ja jossain vaiheessa mennä naimisiin hänen kanssaan, mutta tarpeeksi sopivaa naista ei vain löydy. Olen vähän tällainen ikisinkku tyyppinen mies. Kyllä suorastaan vituttaa kun tälleen lähelle kolmekymppisenä ei ole omaa puoliskoaan löytänyt.

Olisi aika erikoinen tunne osallistua tällaiseen ohjelmaan ja sieltä valittaisiin sitten sulle aviopuoliso ja asuinkumppani. En ole koskaan asunut naisen kanssa, joten olisi kyllä totuttelemista yhteiseloon jonkun kanssa ja pitäisi arkikin jakaa vielä. Hyötypuolena saisihan siinä seuraa itselleen sekä säännöllisesti läheisyyttä, joku jonka kanssa jakaa asiat.

Minua hiukan ahdistaa ajatus jonkun kanssa asumisesta, mutta veikkaan, että kun "Sen Oikean" kohtaa niin ahdistukset kaikkoavat sen siliän tien, koska "hommat vain toimii" by: Samuel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestys: 

Kuinka moni uskoo, että Milla ja Kimmo lähentyvät siinä määrin, että edes hetkeksi katsoja vakuuttuisi tai uskoisi vahvasti heidän jutustaan tulevan jotain.

Peukku ylös = pari lähentyy silminnähden 

 Peukku alas = kovin kummoista muutosta ei odotettavissa.

Viime jakso oli muutenkin aika tylsä, keskittyi liikaa Tikkurilan tapettipariskunnan seinäprojektiin ja suunsoittoon. Eikö niistä nyt kumpikaan tajunnut laittaa jotain rättiä sinne lattian nurkkiin, siitä jaksettiin jauhaa.

Ei ole maalaisjärjen käyttö yltänyt kehä kolmoselle?

Mietin että jos Milla pitää siksi pientä etäisyyttä, että on neitsyt ja haluaa varmistua Kimmon tosissaan olosta ennen kuin päästää iholle asti.

Stu kirjoitti:

Pitkiä avoliittoja minulla on taustallani useampia.

Kuinkahan vanha sinä mahdat jo olla, kun olet kerennyt jo useassa pitkässä avoliitossa olla? Itse olen ollut mieheni kanssa avioliitossa kohta 19 vuotta, eikä se tunnu ollenkaan pitkältä ajalta.  

Stu kirjoitti:

Tiedostan kyllä yleisen asenteen. En vain ymmärrä, miksi tahdotaan kirkon traditiot sun muut, jos ei sitouduta ajatukseen, että avioliitto on elinikäinen. Mitä pari ajattelee alttarille astellessaan ja lupaukset tehdessään?

Miten niin tahdotaan kirkon traditiot sun muut? Näillä pareillahan on siviilivihkimys.

Kuulutko muuten itse johonkin kirkkokuntaan, tai mitä tarkoitat kirkolla? Eri kirkkokunnilla on erilainen käsitys avioliitostakin.

Stu kirjoitti:

Moni avioliitto menestyisi paremmin, jos ihmiset hyväksyisivät jo lähtökohtaisesti sen, että rakkaus usein avioliitossa laantuu ystävyydeksi ja hiljaiseksi, välillä löyhäksikin, yhteydeksi, jonka varassa elellään, koska on luvattu kulkea yhdessä toisen kanssa.

Sen sijaan että tyydyttäisiin tällaiseen ei niin rakkaudelliseen liittoon, lähdetään usein uuden rakkauden perään jo silloin, kun lapset vielä ovat pieniä tai viimeistään silloin, kun lapset aikuistuvat.

Tästä samaa mieltä. Paitsi että ihmettelen, miksi sitten sinusta pitää kuitenkin alussa olla rakkautta. Eikö voi tyytyä liittoon, jossa lempi ei leisku alkuvaiheessakaan? Päättää, että tuo tyyppi on minulle tarpeeksi hyvä puoliso ja sen kanssa elän. Tätä kysyn, kun tätä ensitreffiformaattia rakkaudettomuudesta aiemmin arvostelit.

Stu kirjoitti:

En vain ymmärrä, miksi tahdotaan kirkon traditiot sun muut, jos ei sitouduta ajatukseen, että avioliitto on elinikäinen. Mitä pari ajattelee alttarille astellessaan ja lupaukset tehdessään? 

Ei siinä mitään luvata. Siinä väitetään, että tahdotaan rakastaa. Ei luvata.

Tunsivatko Tiina ja Samuel toisensa ennestään? Jos, niin ensimmäiset jaksot näyttäytyvät ihan eri valossa. Jos eivät, niin onneksi menivät naimisiin, hyvä pari.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään avioliiton sinusta sitten pitää kestää, jotta voidaan sanoa, että se on onnistunut? Kunnes kuolema meidät erottaa, vai?

Pisin Suomen EA-avioliitto on kestänyt nyt hieman yli kaksi vuotta. Jos se nyt päättyisi eroon, sanoisin avioliittoa epäonnistuneeksi. Nämä parit kun eivät ole edes tunteneet etukäteen, eli itse parisuhdekin on kestänyt vasta tuon kaksi vuotta. En henkilökohtaisesti pidä edes parivuotista seurustelusuhdetta vielä minään erityisen "onnistuneena" parisuhteena. Tuon aikaahan keskimäärin menee, että oppii oikeasti tuntemaan sen kumppaninsa kunnolla.

Stu kirjoitti:

Kaikkea voi tietysti muuttaa, mutta minusta olisi hyvä jättää tila myös todelliselle sitoutumiselle.

Eihän kukaan estä avioituvaa pariskuntaa sitoutumasta pysyvästi, jos he sitä haluavat.

Avioliitto on yhteiskunnallinen järjestys, jonka tehtävänä on ollut huolehtia lasten elatuksesta (sitä varten usein kätevä tietää isä) ja pikkuisen suitsia niitä emotionaalisia ongelmia, joita vapaasti sinne tänne paneskelusta ehkä seuraisi. Jotakin avioliiton tapaista on ollut aina ja kaikissa yhteiskunnissa, ei se mikään erityisen kirkollinen järjestelmä ole ollut. Ja kaikkialla ei ole ajateltu, että avioliiton pitäisi välttämättä olla elinikäinen.

Niin joo unohtui tehtävistä puolisoa koskeva elatusvelvollisuus ainakin jossakin muodossa. Ei sekään aina ja kaikkialla samana ole toteutunut.

Milloin häpesit ensimmäistä kertaa kumppaniasi - ja samalla tajusit, että suhteessa on loppulaulujen aika?