Ärsyttää yks kaveri ihan älyttömästi

Ei olla mitään sydänystäviä, mutta kavereita kuitenkin, välillä kahvitellaan jne. Olen nyt alkanut harkitsemaan, että lopetan nämä satunnaiset kahvittelut sun muutkin, koska en vaan yksinkertaisesti jaksa. Olen meidän tutustumisesta lähtien epäillyt jonkinlaista persoonallisuushäiriötä tai kaksisuuntaista tms tällä henkilöllä. Ensinnäkin kavereita ollaan kyllä silloin kun hänelle sopii tai ei muita ole just saatavilla. Ja sitten suoraan loukkaantuu jos en juuri sillä siunaamalla kun hän saa päähänsä ole samantien valmiina milloin mihinkin. Viikonloppuisin olen "tylsä" tai "nuiva" tai milloin mitäkin jos en halua lähteä ryyppäämään vaan olla perheen kanssa kotona. Hänen mielestä on myös ihan ok esim. tulla kylään illalla 9 aikaan (mulla on 3 pientä lasta) ja hänellä itselläänkin kaksi alle kouluikäistä. (Jotka muuten on jatkuvasti jossain hoidossa, koska "kyllähän nyt äiti tarvii omaa aikaa") En enää aikoihin ole pysynyt perässä tän ihmisen parisuhde kuvioista, ensin itketään että nyt se suhde on loppu ja seuraavana päivänä saatan törmätä tähän pariskuntaan käsi kädessä kaupassa. Miten siinä sitten pitäisi osata suhtautua ? Mä säälin niitä lapsia kun joutuvat elämään tollasen tuuliviirin kanssa, elämässä ei ole mitään säännöllisyyttä ja ihmiset tulee ja menee sen mukaan millä tuulella äitee sattuu olemaan. Lisäksi tää kyseinen tyyppi on ehkä kaksinaamaisin ihminen ketä olen ikinä tuntenut, en vaan jaksa sitä alituista paskan puhumista muista ihmisistä, kun sitten päin naamaa ollaan kuitenkin mielin kielin. Jatkuvasti tää nainen on riidoissa jonkun kanssa, ja aina se syy on jossain muualla kuin itsessä. Tuntuu että oon aina aivan henkisesti poikki jos on pari tuntia oltu yhdessä. Nyt saa luvan riittää, puhukoon sitten vaikka paskaa selän takana niin paljon kun huvittaa.